Vantaanjoki päästä päähän 5.-6.4.2014

Vantaanjoki päästä päähän -retki on perinne, johon kutsun joka kevät melojia Avokanoottiyhdistyksen web-foorumin ja Facebookin kautta. Kun joki tulvii, 93 km matkan voi meloa Riihimäeltä merelle 2 päivässä (lauantai-sunnuntai).

Lauantaina 5.4.2014 lähtö tapahtui Riihimäeltä kolmella ilmatäytteisellä kanootilla [karttalinkki].

Tänä vuonna etumelojakseni lähti kajakkimeloja Henri. Alkumatkalle mukaan tulivat myös Vantaan monesti melonut retkikumppani Mika sekä tyttärensä Salla.

Veden vähyys (lumettoman lopputalven takia) kävi ilmeiseksi heti, kun läpäistiin alkumatkan siltarumpuja (vuonna 2012 tästä tuskin mahtui).

Ennen näkemättömiä kiviä paljastui Paloheimon tehdasalueella (aiemmin tämän on voinut laskea).

Jumissa (kuva Henri Korhonen).

Jumissa taas.

Kaksikko täyslastissa ei helposti kiviä ylittele (minä rämmin kosket ja nostelin paattia, Henri autteli rannalla). Yhtä koskea läpi äheltäessä menin nurin, yhden kameran menetin pohjaan, kaksi muuta kastuivat. En käytä kuivapukua. Jatkoin puolimärkänä, mutta kuivuin matkalla, kun aurinko paistoi.

Eräässä kivisessä koskessa melasta lohkesi kappale. Jäljelle jääneellä ”kevytmelalla” kauhoin retken loppuun, kun muuta ei ollut (siihen tottuu).

Hyvinkään eteläpuolella esteet vähenivät. Pääsimme lauantaina 10 tunnin ahkeroinnin jälkeen Nukarinkosken laavuun 34,5 km meloneina ja 1 km kanoottia kärränneinä [karttalinkki]. Tuoreita kuvia laavusta ei ole (kun ne kamerat kastuivat). Alla laavu vuonna 2012, jolloin myös leiriydyimme tässä.

Lauantain tavoitteesta jäätiin 5,5 km, sillä tavoite oli Linnanojan laavu [karttalinkki]. Alla oleva kuva vuodelta 2011.

Mainitsen samalla kolmannenkin laavun, jossa voi leiriytyä, jos jatkaisi Linnanojalta vielä 5 km. Vuohenpääkosken laavu [karttalinkki].

Sunnuntaina 6.4.2014 oli tarkoitus tavata muita Avokanoottiyhdistyksen melojia (Jaakko ja Julle) Myllykoskella ja jatkaa heidän kanssa kohti merta. Nukarinkoskelta on Myllykoskelle 11,5 km eli parin tunnin melonta. Välissä oli kuitenkin valtavia puuröykkiöitä, joita kiersimme yhteensä tunnin verran kanoottia penkkaa ylös-alas raahaten. Puhelinyhteydet Jaakkoon ja Julleen toki pelasivat ja he lähtivät Myllykoskelta alas ennen meitä.

Jatkoimme Myllykoskelta Vantaankoskelle (29 km), jossa välissä meno oli helpompaa, sillä edessämme melovat miehet olivat tuon välin jo siivonneet. Saha on hyvä apuväline. Kiitän!

Vantaankoskelle päätimme lopettaa. Näin emme päässeet merelle asti, mutta 76 km kuitenkin. Yhteensä teimme töitä joella etenemiseksi 19 tuntia, joka normaalina tulvakeväänä olisi keveästi riittänyt Vantaanjoen läpäisyyn. Aina ei vain pääse maaliin, jos olosuhteet eivät salli. Tähän oli tyytyminen.

PS. Vantaan virtaama oli tällä kertaa yli 10 kertaa pienempi kuin parhailla tulvilla (Pitkäkosken virtaama nousee normivuotena 80-100 kuutioon sekunnissa — nyt oli 7,5 perustuen Myllymäen mittapisteeseen). Jos ensi vuonna virtaama on yhtä heikko, minulla on varasuunnitelma: lähtöpiste ei ole Riihimäki vaan Kytäjäntien silta [karttalinkki].