Melontakevät aukesi Glimsinjoella 29.3.2014

Kevät 2014 on ennätysaikainen. Aurinkoisena lauantaina 3 henkeä vastasi kutsuuni lähteä tutkimaan Laaksolahden Pitkäjärvestä alkavaa Glimsinjokea [karttalinkki] — kaksi meloen, yksi valokuvaten.

Glimsinjoki virtaa ensin Träskändan kartanon puiston läpi. Kimmo Simomaa valokuvasi meidät kartanonpuiston sillan kohdalla [karttalinkki]. Sillalla seisoo Kimmon parempi puolisko Liisa. Kiitos upeasta kuvasta!

Glimsinjoki on kapea eikä sitä usein melota. Monien kaatuneiden puiden ylittely vaatii akrobatiaa. Puuhun nojaan minä. Takana Tuomas. (kuva Markus Ojala)

Yli, ali, läpi, vierestä. Kaikki tyylit sallittu. Kevään ensimmäisellä melonnalla nautimme joka ponnistuksesta.

Myllykylän kohdalla vesi alkoi virrata [karttalinkki]. Tarkastimme pienen kosken. Tätä ei voi kaksikkona laskea. Niinpä alla olevat kuvat ovat jälleen Markuksen kamerasta.

Koski jatkuu kivisenä pitkään..

.. kunnes pidimme ruokatauon. Tähän asti [karttalinkki] 3 kilometriä melontaa 2,5 tunnissa (nopeammin olisi kantanut kanoottia tietä pitkin, mutta se ei olisi ollut yhtä hauskaa).

Koski jatkui edelleen mutta jäisenä.

Kannoimme kanootit seuraavaan pisteeseen.

Tämä Glimsinjoen osin erämainen luonnonsuojelualue oli kaiken vaivan ja tutkimisen väärtti.

Pian alitimme Vanhan Turuntien ja saavuimme tutummalle jokipätkälle. Joen nimi muuttuu Espoonjoeksi, kun Bodominjärvestä tuleva Glomsinjoki liittyy Glimsinjokeen.

Laulujoutsenia Espoon Kirkkojärvellä.

Esteitä joessa ei enää ollut. Nousimme kanooteista seuraavan kerran vasta Kauklahdessa, jossa tarkistimme, että Kauklahdenkoskeen ei ole talven aikana heitetty polkupyöriä tai muuta metalliromua [karttalinkki].

Ei ollut, mutta muuta ikävää havaitsin. Kauklahdenkosken yläpuolelle on vieritelty sikin sokin metrisiä kiviä, jotka estävät sujuvaa melontaa. Kopioin alle sähköpostin, jonka lähetin Espoon Ympäristökeskukseen otsikolla ”Melontaesteet poistettava Espoonjoesta”.

Melojana ja Avokanoottiyhdistyksen jäsenenä olen kiinnostunut ja osin huolestunut siitä, miten Espoonjoen virkistysmahdollisuudet kehittyvät. Espoonjoki on meille tärkeä. Jo neljänä vuonna peräkkäin Avokanoottiyhdistys on siivonnut Espoonjokea ns. roskaretkellä (keräämme toukokuun lopussa tölkkejä, muovia, käärepaperia, styroksia jne).

Eilen 29.3.2014 aloitin melontakauden Espoonjoella. Uutena huolestuttavana asiana tuli vastaan Kauklahdenkosken yläpuolelle vieritetyt metriset kivet. Ymmärrän, että ne on kipattu virtaan, jotta kalastusmahdollisuudet paranisivat, ja se on ok. Tässä on kuitenkin aiheutettu haittaa melojille, koska kivien välistä ei ole selkeää kulku-uraa.

Pyydän Espoon viranomaisia siirtämään kiviä siten, että virran keskellä on kanootin levyinen reitti (1,5 metriä). Näin tämä tehdään muuallakin Suomessa. Sekä kalastajia että melojia tyydyttävä ratkaisu ja kiveämistapa virrassa löytyy, kun molempien vaatimukset huomioidaan.

Tässä karttalinkki mitä kohtaa tarkoitan:
http://bit.ly/1gcjZ3f

Terveisin,
-Janne Pyykkö, Avokanoottiyhdistys

Jatkoimme edelleen Espoonlahdelle ja merta pitkin Kivenlahteen ”kotirannalleni”. Alla olevaan Markuksen kuvaan päättyy tämä tarina.

Jälkikirjoitus (9.4.2014):

Lähettämäni sähköposti päätyi lopulta Uudenmaan ELY-keskuksen virkailija Harri Aulaskarille, joka oli ollut paikalla suunnittelijana, kun kivet aseteltiin koskeen joulukuussa 2013. Kävimme 8.4.2014 Kauklahdenkoskella Harrin kanssa katsomassa, miten kiviä voi siirtää niin, että siitä voi meloa läpi. Siirtely tehdään toukokuun alun jälkeen, sillä viime syksynä meritaimenet ovat kuteneet paikalle — uusi sukupolvi kuoriutuu toukokuun alussa eikä kutua raaski sotkea sitä ennen (Harri muuten siirtää kivet itse rautakangella). Mies lupasi vastaisuudessa ottaa yhteyttä Avokanoottiyhdistykseen, kun tulee tällaisia suunnittelutilanteita. Hieno homma!