Ugandan tie verisestä anarkiasta kansalaisyhteiskunnaksi

Miten reagoida, kun keskustelukumppani kertoo eläneensä lapsuutensa kylässä, johon Joseph Konyn johtaman Lord’s Resistance Armyn joukot tunkeutuivat värväämään uusia sotilaita lapsiarmeijaan? Miten reagoida, kun keskustelukumppani kertoo selvinneensä tuosta, koska perheellä oli kylän vahvin talo, johon LRA:n sissit eivät murtautuneet? Miten reagoida, kun keskustelukumppani kertoo, että joukkojen poistuttua kylässä ei ollut muita eläviä – vain kuolleita verisiä raatoja?

Ei ole eväitä reagoida. Tunnen silti kiitollisuutta, kun keskustelukumppani luottaa, vaikken osaa kuin pudistella päätä ja sanoa huh. Kysyn, näkeekö keskustelukumppani painajaisia? Palaako uudestaan lapsuuden verisiin kokemuksiin? Ei kuulemma. Se oli silloin ja nyt on nyt. Tänään Uganda kehittyy ja kasvaa. Ugandan mediaani-ikä on maailman alhaisin, 15,5 vuotta.

Lue lisää

Ugandan matkustuskäytäntöjä ja luontoa

Tämä atikkeli on omistettu Ugandan busseille, moottoripyörille sekä ohessa luonnolle. Oltuani 8 päivää Ugandassa olin kuluttanut 48 tuntia liikennevälineissä istumiseen = 25 % ajasta.

Ugandan bussit

Esimerkki: Saavun 2.11.2013 taksilla Kampalan bussiasemalle (yhdelle monista) klo 5:30, jotta saan Guluun klo 7 lähtevään bussiin etureunan paikan, jossa voin oikoa jalkojani. Kello lyö 7, mutta bussi ei lähde, koska se ei ole täynnä. Bussi lähtee klo 10, kun tunnelma on ahdas (vapaa jalkatila on kadonnut, 2 pientä tyttöä vei tilan istuen vaatesäkin päällä käyttäen jalkojani selkänojana). Matka Guluun on 350 km, mikä vie 7 tuntia paikoin heikkokuntoisia teitä myöten. Olen istunut paikallani 11,5 tuntia.

Aika kuluu lukemalla kirjaa ja nukkuen. Joskus vieressä näkyy huikeita maisemia kuten Karuma Falls, kun bussi ylittää Niilin.

Lue lisää

Bumerangin heittotaidon perusteet

Olen vuosien mittaan ostanut matkoillani erilaisia bumerangeja ja harjoitellut itsekseni niiden heittotaidon. Tässä lyhyt opas miten heitetään ja kopataan bumerangi.

Lue lisää

PanSTARRS ja lapsuuteni pyrstötähdet

Kun olin lapsi ja elettiin 1970-lukua, ei taivaalla näkynyt pyrstötähtiä. Siltä ainakin tuntui, sillä en tuntenut ketään, jota pyrstötähdet olisivat kiinnostaneet yhtä paljon kuin minua, ja joka olisi auttanut minua näkemään sellaisia.

Ensimmäisen pyrstötähteni näin vasta 1990-luvun alussa. Sittemmin kirkkaimpia näkemiäni komeettoja ovat olleet Hyakutake 1996, Hale-Bopp 1997, Ikeya-Zhang 2002 sekä McNaught 2007, jota tarkkailin iltaisin Christchurchissa — tein näet tuolloin etätöitä Uudessa Seelannissa.

Vuosi 2013 on jälleen pyrstötähtivuosi.

Lue lisää

Intialaisten paperileijojen lennätystä

Hauska ilta tänään Lauttasaaressa intialaisten paperileijojen parissa. Alla video, jonka leikkasin kolme vuotta sitten tästä harrasteesta. Tälläkin kertaa demotilaisuuden veti intialainen leijamestari Anupam.

Intialaisessa paperileijassa on yksi naru. Silti sitä voi ohjata. Miten?

Jos asia ei videota katsoen selviä, tässä lisävinkit:

  • Kun naru on löysä, leija pyörii vapaasti.
  • Kun narun kiristää ja pitää kireänä, leija liikkuu suoraan.
  • On siis valittava tarkoin millä hetkellä narun vetää kireälle!

Taito on helppo oppia perustasolle, mutta kuten filmistä näkyy, mestarin suoritus on eleettömän taloudellinen.