Kanootilla Kilpisjärveltä Jäämerelle Inarijärven kautta 11.–30.7.2025

Mitäpä jos melon kanootin Kilpisjärveltä Jäämerelle Inarijärven kautta? Tätä retkeä olen totisesti miettinyt monta vuotta.

  • Retki on helppo – vuosien varrella olen laskenut kaikki reitin kosket.
  • Retki on vaikea – matka on pitkä, kestää kauan ja koettelee miestä.

617 km pitkä retki onnistui 20 päivässä. Olen tehnyt retkestä 3-osaisen videosarjan (osa 1, osa 2, osa 3), jonka kokonaiskesto on 3½ tuntia. Tämä artikkeli antaa videoihin taustatietoa mukaan lukien karttalinkit.

Kuvituskuvana iltahetki Vätsärin erämaassa Alimmaisella Porijärvellä 29.7.2025, josta oli enää yhden päivän matka Jäämerelle [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Reitti

Karttakuva. Reitti Kilpisjärveltä Jäämerelle on kätevin juuri näin päin, sillä joet 1–7 virtaavat lännestä itään.


Joet 1-7 ja milloin ne meloin (linkki = artikkeli, jossa tästä joesta kerrotaan):

  1. Rommaeno 28.6.–4.7.2014
  2. Kautokeinoelva 27.6.–3.7.2015
  3. Altaelva 8.–14.7.2018
  4. Vuottasjohka–Iesjohka 15.–17.7.2022 (myös artikkeli 3 kertoo Iesjohkasta)
  5. Kaktsajärvet–Kaamasjoki 9.–10.6.2015
  6. Kettujoki–Juutuanjoki 6.–8.7.2013 (alkuun Kaamasjoki, sitten Kettujoki-Juutuanjoki)
  7. Uutuanjoki (norjaksi Munkelva) 22.–29.7.2014

Reitti ei ole helppo, sillä jokainen osajoki on vaativampi kuin monen melojan tuntema Ivalojoki.


Perjantai 11.7.2025 – Päivä 1: Lähtö Kilpisjärveltä

Päivä 1 videossa (pituus 4 min 16 s).

Tarina: Jäin pois linja-autosta Kilpisjärven luontokeskuksen kohdalla [karttalinkki]. Lähdin liikkeelle klo 18. Vedin kanootin Tsahkaljärvelle, jossa pumppasin sen iskuun [karttalinkki]. Nousin Tsahkaljärvestä ylös [karttalinkki]. Laitoin kanootin alle pyörät. Vedin kanoottia mönkijäuraa pitkin klo 21:15 asti, minkä jälkeen leiriydyin [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 4,3 km, josta meloen 1,5 km ja kärryillä 2,8 km.


Lauantai 12.7.2025 – Päivä 2: Saapuminen Termisjärvelle

Päivä 2 videossa (pituus 6 min 25 s).

Aloitin kanootin vetämisen klo 7:46 (isompi kuva tässä).

Huom!
Kun kuljin tätä reittiä kesäkuussa 2014 [lue Avisuora-blogiartikkeli], en käyttänyt kärryjä, vaan kannoin pakatun kanootin selässä. Sillä retkellä kävelin enemmän kuin nyt, koska jouduin kävelemään kaikki välit 3 kertaa: kanootin kantaminen – takaisin – loppujen tavaroiden kantaminen.

Saavuin Paihkasjärvelle klo 14:59 [karttalinkki]. Paihkasjärven jälkeen jatkoin kanootin vetämistä, kunnes saavuin Termisjärven rantaan klo 18:54 [karttalinkki]. Leiriydyin Termisjärven autiotuvan viereen klo 19:52 [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 12,7 km, josta meloen 4,5 km, kärryillä 7,4 km ja kantaen 0,8 km.


Sunnuntai 13.7.2025 – Päivä 3: Kantamista Dierpmesjohkaa alas

Päivä 3 videossa (pituus 10 min 55 s).

Lähdin melomaan klo 8:03 navakassa myötätuulessa. Meloin ensin Jollan-Malla-tunturin juureen. Kävin tunturin huipulla katsomassa Termisjärveä, jota pitkin olin melonut [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Jollan-Mallalta näkyy myös reitin jatko: Dierpmesjohka (isompi kuva tässä).


Vesi ei Dierpmesjohkassa riittänyt. Kanootti (lisävarusteineen 25 kg) ja tavarat (40 kg) pitää kantaa vesialtaiden väleillä (isompi kuva tässä).


Yhteensä kannoin kanootin ja tavarat 11 kertaa (kantamista 3 kilometriä), mikä näkyy satelliittikuvassa sinisen värin (kanootti vedessä) ja violetin värin (kantaminen) vaihteluna (isompi kuva tässä).


Myöskään kesäkuun 2014 retkellä Dierpmesjohkan vesi ei riittänyt, joskin vettä oli enemmän (silloinkin jouduin kantamaan useita vesialtaiden välejä). Leiriydyin klo 20:20 möykkyiseen maastoon [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 11,9 km, josta meloen 8,9 km ja kantaen 3,0 km.


Maanantai 14.7.2025 – Päivä 4: Rommaenon laskeminen alas

Päivä 4 videossa (pituus 16 min 44 s).

Aloitin päivän klo 7:39 kantamalla kanoottia ja varusteita viimeisen kerran. Kun Kaitsajoki yhtyy Dierpmesjohkaan, joen nimeksi tulee Rommaeno [karttalinkki]. Vaikka heinäkuu on jo puolivälissä ja tulva-aika ohi, Rommaenossa vesi riitti varsin sujuvaan koskenlaskuun (isompi kuva tässä).


Laskin koskia koko päivän, kunnes Rommaeno yhtyi Poroenoon ja yhtynyt virta saa nimekseen Lätäseno [karttalinkki]. Meloin Lätäsenoa alas, kunnes saavuin Munnikurkkioon, joka on minulle liian vaativa koski (seison kuvassa kosken vasemmalla reunalla) [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Kartalla neljännen päivän reitti näyttää tältä (isompi kuva tässä).


Lopetin melonnan klo 19:54. Kannoin kanootin Munnikurkkion kosken ohi (50 metriä). Pystytin teltan Munnikurkkion kentälle, jossa oli valtavasti mäkäriä (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 36,4 km, josta meloen 36 km ja kantaen 0,4 km.


Tiistai 15.7.2025 – Päivä 5: Siirtyminen Norjaan

Päivä 5 videossa (pituus 17 min 20 s).

Lähdin melomaan klo 7:51. Nousin Lätäsenon itärannalle 3,5 kilometrin jälkeen [karttalinkki]. Pakkasin kanootin rullalle. Jaottelin tavarat kahteen kasaan. Kannoin varusteet Norjaan kahdessa erässä. Suomen ja Norjan rajalla on poroaita, jonka ali menin [karttalinkki].

Sivumennen sanoen saman kantamisen tein myös vuonna 2015 [lue Avisuora-blogiartikkeli]. Artikkelissa kerrotaan myös Kautokeinoelvasta, jonne olin menossa.

Kantomatka on linnuntietä 1,7 km päättyen Muotkejavri-järveen [karttalinkki]. Meloin Muotkejavrin yli, minkä jälkeen desinfioin kanootin Virkon S -aineella (Gyrodactylus salaris -lohiloisen leviämisen estämisen vuoksi näin kuuluu tehdä, kun kanootti liikkuu Itämereen laskevasta joesta Jäämereen laskevaan jokeen).

Desinfioinnin jälkeen kannoin kanootin Altajoen vesistöön Bajit Vuohcetjavri -järvelle. Meloin Kautokeinoelvaa 9,3 km, minkä jälkeen leiriydyin Muvrresjavrille klo 20:10 (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 17,6 km, josta meloen 15 km ja kantaen 2,6 km.


Keksiviikko 16.7.2025 – Päivä 6: Kautokeinoelvan kosket

Päivä 6 videossa (pituus 21 min 25 s).

Lähdin melomaan klo 8:11. Laskin koko päivän Kautokeinoelvan koskia. Vesi oli vähissä, mutta riitti sujuvaan menoon, kunhan koskissa osasi pujotella syvintä reittiä (isompi kuva tässä).


Kautokeinoelvan kosket ovat näyttävämpiä kuin Rommaenon kosket: joen reunoilla on komeita kivimuodostelmia. Alla kaunis monihaarainen koski, jossa helpoin laskureitti menee kuvan vasemmassa laidassa (isompi kuva tässä).


Leiriydyin mäen päälle klo 20:16 (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 38,6 km.


Torstai 17.7.2025 – Päivä 7: Saapuminen Kautokeinoon

Päivä 7 videossa (pituus 6 min 12 s).

Aloitin melonnan klo 7:56. Päivä oli helppo, sillä suuria koskia ei enää ollut. Saavuin Kautokeinoon klo 11:46, jossa majoituin Duottar Camping -leirintäalueen mökkiin ja lepäsin loppupäivän.

Saapuminen Kautokeinoon satelliittikuvassa (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 16,5 km.


Perjantai 18.7.2025 – Päivä 8: Altaelva

Päivä 8 videossa (pituus 10 min 28 s).

Kautokeinon taajaman kohdalla joen nimi vaihtuu: Kautokeinoelvasta tulee Altaelva. Lähdin melomaan klo 8:17. Meloin 33 km, minkä jälkeen saavuin Karasjoen taajamaan vievälle sillalle. Kannoin kanootin valtatielle numero 92. Vedin kanoottia 9 km, kunnes saavuin Lahpojavrin eteläpuolelle, jossa leiriydyin klo 20:24 norjalais-saamelaisen miehen pihaan, kun en heti löytänyt reittiä järvelle (keskustelukieli ruotsi–norja).

Kanootti liikkui 42 km, josta meloen 33 km ja kärryillä 9 km.


Lauantai 19.7.2025 – Päivä 9: Siirtyminen Tenojoen vesistöön

Päivä 9 videossa (pituus 9 min 37 s)

Aloitin päivän klo 7:42 ja meloin Lahpojavrin läpi pohjoiseen. Kun kärräsin kanootin pikkutien kautta takaisin valtatielle 92, olin siirtynyt Tenojoen vesistöön. Etenin tietä pitkin Garggoluobbaliin.

Garggoluobbal on minulle tuttu lähtöpaikka vuodelta 2022 [lue Avisuora-blogiartikkeli].

Garggoluobbalista jatkoin lyhyttä välijokea pitkin Vuottasjavrille, jonka saareen pysähdyin klo 17:47. Varhaisella leiriytymisellä sain enemmän lepoaikaa. Saareen leiriydyin välttääkseni hyttysiä (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 23 km, josta meloen 14,3 km ja kärryillä 8,7 km.


Sunnuntai 20.7.2025 – Päivä 10: Iesjohkan kosket

Päivä 10 videossa (pituus 12 min 26 s)

Lähdin liikkeelle klo 7:25. Meloin ensin Vuottasjohkan läpi, jossa heinäkuun vesitilanne ei riittänyt sujuvaan koskenlaskuun. Vuottasjohkan jälkeen saavuin Suossjavrille ja sen läpi Iesjohkalle, jossa vettä riitti. Laskin koskia iltaan saakka. Iesjohkan kosket ovat vaativia ja kilometrien pituisia. Pujottelutaito on erittäin tarpeellinen:

  • Jos vettä on vähänlaisesti kuten nyt, pujottelulla väistetään kivet.
  • Jos vettä on runsaasti, pujottelulla vältetään liiat roiskeet, jotta kanootti ei täyty vedestä liian nopeasti.

Venytin päivää klo 20:55 asti saavuttaakseni leiripaikan, jonka lähellä olin yöpynyt vuonna 2022 (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 54,7 km (=koko retken pisin päivä).


Maanantai 21.7.2025 – Päivä 11: Saapuminen Karigasniemelle

Päivä 11 videossa (pituus 10 min 44 s)

Aloitin melonnan klo 7:43. Laskin koskia varoen, sillä aiemmilta retkiltä muistin, että edessä on minulle liian vaativa koski. Kannoin kanootin tämän kosken ohi (Norgeskart-kartalla lukee Miellemohkeguoika).


Joen virtaus rauhoittuu, kun Iesjohka yhtyy Karasjohkaan. Meloin Karasjoen taajaman ohi ja edelleen Suomen rajalle, jossa Karasjohka yhtyy Inarijokeen: yhtynyt joki on nimeltään Teno [karttalinkki] (satelliittikuvasta isompi kuva tässä).


En lähtenyt alas Tenoa pitkin, vaan nousin 3 tunnissa Inarijokea ylös 8 km meloen ja köysivedolla (vuoroin Suomen ja Norjan puolella), kunnes saavuin Karigasniemen sillalle klo 20:11 [karttalinkki]. Majoituin Hotelli Guossiin.

Kanootti liikkui 49,3 km, josta meloen 44,2 km, kantaen 0,1 km ja köysivedolla 5 km.


Tiistai 22.7.2025 – Päivä 12: Kanootin kärräys Sulaojalle

Päivä 12 videossa (pituus 3 min 24 s)

Edessä oli lyhyt mutta kuuma päivä, lämpötila 26 astetta. Lähdin vetämään kanoottia tietä pitkin klo 12:00. Saavuin Sulaojalle klo 16:07 [karttalinkki].

Sulaoja on Kevon kanjonin vaellusreitin lähtöpaikka, mutta minulle tällä kertaa vain lepopaikka. Asetin teltan puiden väliin varjoon, kulutin vain aikaa (alla oleva kuva aamulla, kun aurinko ei enää paistanut) (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 11,6 km, koko matka kärryillä vetäen.


Keskiviikko 23.7.2025 – Päivä 13: Saapuminen Paatsjoen vesistöön ja Kaamasjoen alku

Päivä 13 videossa (pituus 10 min 38 s)

Aloin vetää kanoottia klo 7:36. Lämpötila oli laskenut miellyttävästi 14 asteeseen. Saavuin Kaktsajärville klo 12:11 käveltyäni 15,2 km [karttalinkki]. Samalla olin siirtynyt Tenojoen vesistöstä Paatsjoen vesistöön.

Meloin Kaktsajärvien läpi ja sen jälkeen Kaamasjoen alkuun [karttalinkki]. Kuivasta kesästä huolimatta vesitilanne oli kohtuullinen: virtapaikat sujuivat useammin pujotellen kuin meloilla vauhtia tökkien.

Saavutin illalla Kielajoen haaran, mikä lisäsi vesimäärää [karttalinkki]. Lopetin melonnan klo 20:51 Kaamasjoen reunaan [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 46,6 km, josta meloen 31,4 km ja kärryillä 15,2 km.


Torstai 24.7.2025 – Päivä 14: Kaamasjoen kosket

Päivä 14 videossa (pituus 10 min 15 s)

Lähdin liikkeelle klo 8:45 (=minulle harvinaisen myöhään). Laskin myöhäiseen iltapäivään asti koskia, joista suurimmat ovat Maaritinkoski ja Tuurukoski.

Kaamasjoen koskista olen kirjoittanut paljon [lue Avisuora-blogiartikkeli vuodelta 2015 ja perusteellisemmin vuonna 2023].

Tuurukosken lasku vei jälleen paljon aikaa [karttalinkki]. Vanhaa tuttua laskureittiä ei voinut käyttää, koska vettä oli liian vähän. Tarkastelin koskea 45 minuuttia, kunnes laskin kosken uutta reittiä. Leiriydyin Muddusjärven pohjoisosaan laavun viereen klo 20:46 [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 44,5 km.


Torstai 25.7.2025 – Päivä 15: Saapuminen Inariin

Päivä 15 videossa (pituus 14 min 36 s)

Lähdin liikkeelle klo 5:57. Aikaisella lähdöllä varmistin, että ehdin Inariin ennen iltaa.

Meloin Muddusjärven itäpuolella olevan Pitkävuonon kautta Kettujoelle ja Kettukoskeen [karttalinkki], minkä jälkeen Solojärven kautta Juutuanjoelle.

Kettujoen ja Juutuanjoen meloin ensi kerran 2013 [lue Avisuora-blogiartikkelin loppuosa]

Juutuanjoki on lyhyt mutta vaativa joki, jonka suurimmat kosket ovat (videossa alkaen tästä):

  • Jurmukoski [karttalinkki]: laskin oikeaa laitaa
  • Ritakoski [karttalinkki]: laskin helpotettuna oikeaa laitaa, viimeisen 10 metriä autoin kanootin kallion yli
  • Jäniskoski [karttalinkki]: vaarallinen, kannoin ohi 400 metriä
  • Alakoski [karttalinkki]: moniosainen (pituus 1,3 km), laskin vanhasta muistista läpi kivet väistäen

Alla kuvassa vaarallinen Jäniskoski.


Majoituin Hotelli Inariin.

Koko reitti Karigasniemeltä Inariin (violetti = kanootti maata pitkin) (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 49,3 km, josta meloen 48,9 km ja kantaen 0,4 km.


Perjantai 26.7.2025 – Päivä 16: Lähtö Inarijärvelle

Päivä 16 videossa (pituus 6 min 30 s)

Lähdin melomaan klo 11:20 tavoitteena jatkaa Jäämerelle. Meloin mm. Petäjäsaaren autiotuvan ohi [karttalinkki]. Lopetin melonnan klo 20:34. Leiriydyin Hoikan Petäjäsaaren pohjoiselle niemelle [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 27 km.


Lauantai 27.7.2025 – Päivä 17: Saariketjun viertä Kuuvan kanavan tuntumaan

Päivä 17 videossa (pituus 7 min 54 s)

Laitoin kanootin vesille klo 7:47. Meloin Inarijärven keskellä olevan 22 km pitkän saariketjun länsilaitaa pohjoiseen pienessä vastatuulessa (isompi kuva tässä).


Majoituin Kuuvan kanavan eteläpuolelle klo 20:25 [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 40 km.


Sunnuntai 28.7.2025 – Päivä 18: Suolisvuonon ja Suolisjärven läpi

Päivä 18 videossa (pituus 10 min 12 s)

Lähdin melomaan klo 6:57. Meloin ensin Kuuvan kanavan läpi [karttalinkki], sitten jatkoin Suolisvuonolle, jossa pidin ateriatauon (isompi kuva tässä).


Suolisvuonon pituus on 18 km. Vuonon perukalla on Suolistaipaleen autiotupa [karttalinkki].


Nostin kanootin (tuvan vierestä) kapean kannaksen yli Suolisjärvelle (20 metriä). Meloin Suolisjärven pohjoispäähän, jonne saavuin klo 19:53. Löysin telttapaikan mäen päältä [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 41 km, josta kantaen 20 metriä.


Maanantai 29.7.2025 – Päivä 19: Siirtyminen Uutuanjoen vesistöön eli kanootin kantamista Vätsärissä

Päivä 19 videossa (pituus 24 min 50 s)

Suolisjärven pohjoispuolella alkaa Vätsärin erämaa, jonka kautta aioin siirtyä Jäämerelle. Vätsärin erämaalla on oma erityinen luonteensa: useita satoja järviä, joissa kuljetaan vuoroin kanoottia kantaen ja meloen.

Aloitin kantamisen klo 7:28. Suolisjärven jälkeiset järvet olivat: Pikku Kantapääjärvi – Pystytaivaljärvi – Peten Harrijärvi – Nimetön – Nimetön – Pikku Tuulijärvi. Pikku Tuulijärven kohdalla vesistö vaihtuu Paatsjoen vesistöstä Uutuanjoen vesistöön. Niinpä desinfioin kanootin (=toinen desinfiointi tällä retkellä) (isompi kuva tässä).


Pikku Tuulijärven jälkeen tulee Tuulijärvi (siellä ateriatauko), minkä jälkeen seurasin vähävetistä jokea. Alla oleva vesiputous oli yksi monista, joiden ohi kannoin kanootin [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Ohitin Kärsilän Tuulijärven ja Ylimmäisen Porijärven. Saavuin illalla Alimmaiselle Porijärvelle, johon pystytin leirin klo 20:30 [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 21,7 km, josta meloen 19,8 km ja kantaen 1,9 km (yhteensä 15 kantamista).


Tiistai 30.7.2025 – Päivä 20: Vätsärin läpi Jäämerelle

Päivä 20 videossa (pituus 17 min 06 s)

Lähdin liikkeelle klo 7:55. Sää oli viileä +12 astetta, sateinen. Etenin Uutuanjokea Vuontisjärvelle, jonka hiekkarannalla pidin kuvaustauon [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Vuontisjärven ylitettyäni saavuin Suomen ja Norjan rajalle [karttalinkki]. Alitin poroaidan, minkä jälkeen saavuin Norjan puolen Vätsärin suurimmalle nähtävyydelle: Munkelvfossenin vesiputous.


Uutuanjoen nimi on norjaksi Munkelva, siksi Munkelvfossen.


Munkelvfossenin vesiputouksen ympäristöstä löytyy hyviä leiripaikkoja. Vesiputouksen jälkeen jokivarsi on pusikkoinen eikä teltalle välttämättä löydy kelpoista paikkaa ennen Jäämerta. Matka putoukselta merelle kestää noin 6 tuntia – niinpä se kannattaa meloa yhden päivän aikana.

Munkelvfossenin jälkeen on muita pienempiä vesiputouksia, joiden ohi kanootti on kannettava.

Saavuin illalla Munkelvan sillalle, jonka alla oli kyttyrälohien kiinniottopaikka. Vierasta lohilajia ei haluta päästää Munkelvaan, joten kaikki lohet otetaan kiinni ja tapetaan (en tunne yksityiskohtia).


Leiriydyin klo 20:50 niitylle, joka sijaitsi sillasta 200 metriä alaspäin (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 28,3 km, josta meloen 27,2 km ja kantaen 1,1 km (yhteensä 7 kantamista).


Lopuksi

Matka Inarista Jäämerelle sujui satelliittikuvassa näin (5 päivää) (isompi kuva tässä).


Karttaan on merkitty myös Norjan pohjoinen kaupunki Kirkkoniemi. Vuonna 2019 jatkoin Näätämöjoen melontaa Jäämeren vuonoja pitkin Kirkkoniemeen, mikä vaati suosiollisia tuulia [lue Avisuora-blogiartikkeli]. Tällä retkellä en tätä jatkoa yrittänyt.

Koko 20 päivän retki satelliittikuvassa ja etappien pituudet.


Karttaan merkityt ympyrät (etappien päätepisteet) sijaitsevat kukin eri vesistöissä:

  • Kilpisjärvi = Tornionjoki
  • Kautokeino = Altaelva
  • Karigasniemi = Tenojoki
  • Inari = Paatsjoki
  • Jäämeri = Uutuanjoki eli Munkelva

Erämaisia etappeja olivat Kilpisjärvi–Kautokeino ja Inari–Jäämeri, joissa kanootti pitää kantaa vedenjakajan yli ja puhelinverkkoa ei ole. (Etapeilla Kautokeino-Karigasniemi-Inari vedenjakajan ylitykset sujuvat tietä pitkin.)

Tilastoa:

  • 20 päivää
  • Kanootti liikkui 617 km
  • Vesitse 547 km, josta 542 km meloen ja 5 km köysivedolla
  • Maitse 70 km, josta 10 km kantaen ja 60 km kärryillä

* * *

Miten retki päättyi?
Soitin Jäämereltä taksin, palasin Suomeen, nukuin yön Näätämön hotellissa, palasin bussilla ja junalla etelään. Mies kesti retken hyvin. Heikoin lenkki oli särky molemmissa ranteissa ja kämmenissä. Viikkoa myöhemmin olin kuitenkin jo seuraavalla (pienellä) melontaretkellä.

Retki oli oikein hyvä. On vaikea keksiä yhtä mielekästä pitkää kanoottireittiä vuodelle 2026, mutta aion yrittää.

2 Responses to Kanootilla Kilpisjärveltä Jäämerelle Inarijärven kautta 11.–30.7.2025

  1. Tulle Törmä's avatar Tulle Törmä says:

    Kaverin kanssa meloimme 1994 Inarijärveltä Jäämerelle, mutta hieman vaikeamman kautta. Surnuvuono – Surnujärvi – Äälisjärvi – Routasenkuru pohjaa myöten! – Uutuanjoki – Munkelva. Hieno reissu, kuten Sinunkin!

    • Hieno reissu tuo mistä mainitsit! Arvelen, että 30–50 avokanoottimelojaa on joskus kulkenut Routasenkurun kautta. Suurin osa norjalaisia. Silloinkin kun itse menin, tapasin kurussa norjalaiskaksikon koottavalla Ally-kanootilla. (Se tarina on tässä blogissa elokuun 2015 kohdalla.)

Jätä kommentti Tulle Törmä Peruuta vastaus