Suomenlahden ulkosaariston autiotuvat eli melonta Ytterlandille 20.8.2016

Suomenlahden ulkosaariston ulkolaidalla on autiotupien ketju, josta moni ei tiedä – ainakaan minä en tiennyt ennen kuin kuulin asiasta vuosi sitten. Tämä pieni artikkeli kertoo melontaretkestä Ytterlandille [karttalinkki], joka on yksi viidestä Hangon ja Porkkalan välisestä autiotupasaaresta. Muiden autiotupasaarien nimet ja sijainnit löytyvät alempaa artikkelista.

Lähdetään alusta.

Matkustin jo perjantaina 19.8.2016 junalla Lappohjaan, joka sijaitsee Hankoniemellä. Kävelin kumikanoottia kärräten Lappohjan satamaan. Ajatus oli yöpyä vaivihkaa sataman viereisellä uimarannalla, jotta voisin aloittaa melonnan varhain lauantaina.

Uimarannalla oli kyltti: leiriytyminen kielletty. Etsin sopivan pusikon teltalle periaatteella, että ei se ole leiriytymistä, jos kukaan ei näe telttaa ja korjaan sen pois aamulla ennen kuutta. Sen verran syrjässä telttani oli, ettei onneksi nuorisokaan havainnut mitään käydessään yöuinnilla kello 2.

Lähtötunnelmissa lauantaina 20.8.2016 klo 7 [karttalinkki].

Aurinkoa ja sumua horisontissa.

Pidin ateriatauon 22 km jälkeen Notgrunden-luotoryhmällä Jussarön kupeessa [karttalinkki]. Jussarö on kuvassa iso saari takana vasemmalla.

En ollut vielä aivan ulkomerellä, sillä pohjoiseen päin näkyi paljon saaria.

Havaitsin saaressa sijaitsevassa lammikossa oudon puikkomaisen kalan. Otin hämmennyksissäni otuksen filmille, jonka jälkeen sosiaalisen median verkosto ehti jo selvittää, että kyseessä on särmäneula [Google-kuvahaku] [Wikipedia].

Päivitys: Ehkä kala sittenkin on siloneula [Wikipedia], koska siloneulalla ei ole minkäänlaista pyrstöä. Näin ainakin Luontoportti-sivuston mukaan – sen sijaan ”särmäneulalla on myös pieni pyrstöevä” eikä filmin kalalla sellaista ole.

Takaisin retkelle. Totta puhuen ennen tätä melontaa tiesin vain, että jossain ulkosaaristossa on äärimmäisiä saaria, joilla on autiotupia. Mitkä nämä saaret ovat? Sitä en ollut aktiivisesti selvittänyt.

Tai oikeastaan tiesin varmasti yhden saaren. Olin käynyt Segelskärillä lokakuussa 2015. Alla kuva Segelskärin autiotuvasta.

Ei tämä retki ollut edes tarkoitettu autiotupasaarten etsintään. Olin vain varannut viikonlopun jollekin meriretkelle, jos tuuliennuste olisi sopiva. Matkalla ilmeni, että päivän säätila ja tuuli ei ollut vain sopiva vaan täydellinen. Kun lännestä puhalsi 3 m/s selän takaa eikä maininkiakaan ollut, niin oli helppo meloa aivan Suomenlahden ulompien saarten tuntumassa.

Välillä rantauduin jaloittelemaan pelkästä riemusta, että kallio on niin sileä.

Tämä saari on muuten Stenlandet [karttalinkki], jossa sijaitseva pitkänomainen hiidenkirnuaihio houkutteli rakentamaan alla olevan sommitelman.

Vaikka retken tarkoitus ei ollut etsiä ulkomeren autiotupia, oli se kuitenkin alitajuisesti mielessä. Niinpä meloessani katselin onko ulkosaarissa tai vielä ulommissa saarissa mökkejä.

Ytterland ei ollut reitilläni, mutta näin siellä pienen mökin.

Ytterlandille poikkeaminen vaati kilometrin mutkaa etelämmäs. Tuo on selvästikin autiotupa [karttalinkki].

Kumikanootilla on helppo rantautua. Nousin tuvalle.

Avasin oven uteliaana.

Katsoin sisään.

Olin kuullut, että nämä autiotuvat ovat hätämajoitteita, jos joku onneton sattuisi haaksirikkoutumaan. Ylhäällä nurkkahyllyssä on radio, josta kuunnella tulevaa merisäätä. Sängyssä voi nukkua.

Lattialla on 5 litraa makeaa vettä. Pöydällä on purkki hernekeittoa. Seinällä on tyttökalenteri vuodelta 1999.

Kyllä täällä pärjäisi.

Kamiina on mutta polttopuuta ei. Jos joku onneton haaksirikkoutuu kylmässä syysmyrskyssä, voi toki polttaa esim. sängyn ja pöydän.

Telttailu Ytterlandilla onnistuu tasaisella kalliolla, kunhan teltta ei vaadi kiiloja.

Etelään päin horisontti on tasainen Viroon asti.

Otetaan väliin kartta (meloin sinisellä merkittyä reittiä Lappohjasta Inkooseen).

Viisi Kuusi tietämääni Hangon ja Porkkalanniemen vesien autiotupasaarta ovat (linkit vievät Vene-lehden artikkeliin):

• Morgonlandet [karttalinkki]
• Segelskär [karttalinkki]
• Ytterland [karttalinkki]
• Smörskär [karttalinkki]
• Sadeln [karttalinkki]
• Sommarn [karttalinkki]

Jostain syystä Vene-lehti ei Ytterlandia noteeraa, mutta ilman muuta sen pitäisi olla mukana. (Kenties Ytterlandin varustus on heikoin – puuseetäkään ei ole – ja siksi sitä ei mainita?)

Päivitys 25.8.2016: Lisäsin luetteloon lintuharrastajien suosiman Sommarn-saaren, jonka avoimeen siistiin autiotupaan mahtuu nukkumaan kuulemma 6 henkeä. Sommarnilla on luonnonsuojelualue, joten siellä saattaa olla liikkumisrajoituksia 1.4.–31.7. välisenä aikana.

Vene-lehden artikkeleista käy ilmi, että autiotuvat olivat alun perin kalastajien, metsästäjien ja hylkeenpyytäjien tukikohtia. Heikkokuntoisia tupia ei ole purettu, vaikka harva niissä enää yöpyy.

Itsekään en yöpynyt Ytterlandilla vaan suuntasin kohti Gölisnäsin retkisatamaa [karttalinkki].

Gölisnäsissä ei ole hyviä telttapaikkoja, mutta koska siellä ei ollut muita telttailijoita, pystytin telttani siihen liki ainoaan paikkaan, jossa voi nukkua tasaisella maalla.

Gölisnäs on osa Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen retkisatamaverkostoa. Tässä linkki Gölisnäsin sivuille.

Gölisnäsiin voi ajaa autolla ja siellä on kesäkahvila, mikä houkuttelee perille veneettömiäkin. Sain kutsun tansseihin (”hei telttailijat, meillä on musiikkia ja tanssia, tulkaa mukaan .. ai olet yksin, täällä on paljon naisia”). Kiitin kutsusta kohteliaasti, siinä kaikki (tanssimusiikki ei häirinnyt untani).

Sunnuntaina 21.8.2016 heräsin varhain ja olin vesillä ennen kello seitsemää. Matkalla kohti Inkoota katsastin vielä Stora Fagerön retkisataman, jossa en ollut ennen vieraillut. Saarella on pitkät hiekkarannat (kanoottini kuvassa saaren kärjessä vasemmalla) [karttalinkki].

Koska rannat ovat hiekkaa, veneileviä vieraita varten on laituri.

Saari on tasainen ja toisin kuin Gölisnäsissä tänne voisi pystyttää satakin telttaa helposti.

Kohti Inkoota. Valkoposkihanhet väistivät ennen kuin nostin ja purin lastini vesiltä laiturille.

Reilu 62 kilometriä.

Inkoon satama on suosikkini retken päätepisteeksi. Alle sadan metrin päässä on hyvä ruokaravintola ja bussipysäkki. Kanootin purkukin sujuu viihtyisästi nurmella.

Se siitä.

En tiedä käynkö koskaan muilla tässä artikkelissa mainitsemillani Suomenlahden ulkosaariston autiotuvilla. Niillä ei voi vierailla kumikanootilla turvallisesti, ellei tuuli-ikkuna ole liki täydellinen kuten se tällä kertaa oli.

Ulkosaariston autiotuvat ovat kajakkimelojien ja veneilijöiden valtakuntaa ja hyvä niin.