Kotiseutumatka Hiri-saarelle – ohessa patikointiakin
05.03.2016 1 kommentti
Tänään tein Sallyn ja veljensä Murryn kanssa kotiseutumatkan pienelle Hiri-saarelle (Hiri on Ternatesta pohjoiseen ja kooltaan Lauttasaari tuplasti). Käytän termiä kotiseutumatka siksi, että Sallyn äidin suku tulee Hiriltä ja pääsin tutustumaan paikallisruokaan … minkä jälkeen kyläläiset etsivät minulle oppaan, jonka johdolla kävin Hirin 620-metrisellä huipulla.
Lähdetäänpä alusta.
Aamulla muutin Sallylle, jossa Sally ja äitinsä valmistivat minulle aamiaisen, jonka erikoisuus oli banaanisuikaleet. Talossa asuu myös Sallyn veli Murry.
Matka jatkui Sallyn ja Murryn kera bussiasemalle, mikä merkitsee isoa kenttää täynnä pikkubusseja. Pikkubussi lähtee, kun 12 matkustajaa on kyydissä, mutta koska ketään ei ollut menossa Hiriin, niin maksoin 12 hengestä ja lähdettiin (7 euroa).
Matkalla pysähdyimme pienellä laavakentällä, josta oli hyvä näkymä Ternaten keskellä sijaitsevalle Gamalama-tulivuorelle, jonka sivukraateri savuaa.
Meri oli tavallista aaltoisempi, joten veneliikenne oli siirretty suojaisampaan sivusatamaan. Sinne kävellessä otin kuvan, jossa näkyy Hiri.
Your favourite hobby, sanoi Murry, kun näki tämän miehen.
Pieni selitys. Paikalliset lapset haluavat harjoitella englantia kanssani. Sally on antanut omassa vapaa-ajan kotikoulussaan lapsille pohjatiedot. Ahkerimpia harjoittelijoita ovat Sallyn 9-vuotias serkku Rifa sekä Sallyn veli Murry. What is your favourite hobby, on eräs harjoittelukysymys, jota opetuksessa käytetään ja jonka lapset esittävät minulle – niinpä olen kertonut hiukan kanoottiseikkailuistani heille.
Takaisin päätarinaan. Havainnoin, että melojamies käytti takapainoisessa outriggerissään j-vetoa oikeaoppisesti.
Veneemme saapui.
Vene liikennöi Hiriin ja takaisin aina, kun on tarpeeksi täynnä. Koska taas maksoin hiukan extraa, niin päästiin pian lähtemään.
Hiri on 2 km päässä, joten vene oli pian perillä. Koska Sallyn tädin kylä Faudu on saaren vastapuolella, menimme sinne ojekilla (ojek tarkoittaa moottoripyöräkyytiä, jossa matkustaja on kuskin takana).
Osallistuin ensin paikallisruokailuun, josta kuva jutun alussa. En ole erityinen kulinaristi mutten erikoisuuden tavoittelijakaan. Niinpä jätin väliin liimamaisen aineen, jota laitetaan veteen ja sormin pyöritellään pallo, joka heitetään suuhun.
Yleisesti olin hiukan vaivautunut saamastani huomiosta (syöjiä 25). En osaa indonesiaa (paitsi kiitos = terimakasi) eikä pöydässä osattu hyvin englantia, joten keskusteluyritykset ilman Sallya ja Murrya loppuvat lyhyeen. Kaikki ovat kuitenkin ystävällisiä ja kansainvälinen peukku ylös -merkki on käytössä tiheästi.
Syönnin jälkeen oppaakseni löytyi Mula, joka lähti harppomaan edelläni kohti Hirin huippua. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta ei sitä tarvittukaan, sillä sehän riittää, kun joku kulkee edelläni. Mula joutui hidastamaan takiani, mutta 620 metriä saavutettiin kuitenkin tunnissa ja 20 minuutissa.
Kuva toiseen suuntaan.
Tuo on todellakin se huippu. Siellä kasvaa puita – mitään maisemaa ei ole.
Jos en toistaiseksi ole kertonut täkäläisistä lämpötiloista, niin yli 30 asteessa mennään koko ajan, vaikka tarkkaa lukua en tiedä. Annan hien virrata ja se virtaa.
Alas palatessa otin kuviakin.
Vielä yksi kylä Faudun kylästä. Täälläkin parhainta huvitusta on taivaskanavalta katsottava … jalkapallo.
Lapsien suosikkeja ovat Ronaldo ja Messi.
Sallyn täti palasi kanssamme Hiriltä Ternatelle. Tässä kuvassa Ternaten Gamalama-tuivuori Hirilta katsottuna.
Tuolla oikeanpuoleisella veneellä palattiin.
Sukulaisvierailut jatkuivat Sallyn tädin kotona Kulaban kylässä. Kiertelimme lapsien kanssa sikäläistä supernähtävyyttä eli 300 vuotta sitten syntynyttä laajaa laavakenttää.
Viime postauksesta olen saanut monenlaista palautetta somen kautta. Asiat ovat sen kiinnostavimman seikan suhteen menneet oletettuun suuntaan eli olen Sally’s permanent brother for six days – tällainen määrittely on oikein hyvä, sillä kun hauskan paradoksin löytää, niin siihen on hyvä asia tiivistää.
Eräs ajatus auringonpiennysvalokuvaankin on idullaan – katsotaan miten se kehittyy. (Lue seuraava päivä tästä.)
Hauska yksityiskohta nuo satelliittiantennit – ovat hiukan eri asennossa kuin täällä pohjolan perukoilla 🙂