Patikointia Maitara-saarella

Tänään tein oman retken – ihan vaan siksi, että pääsisin havainnoimaan vapaammin ympäristöä. En tiedä miten muilla on, mutta jos liikun seurassa, merkittävä osa aivoistani on kiinni sosiaalisessa tilanteessa enkä silloin pysty esim. valokuvaamaan kunnolla – oleellisia valokuvia jää ottamatta.

Ei sillä, että valokuvaus niin tärkeätä olisi, mutta joskus niinkin. Alla Rum-kylän torielämää matkalla kohti Maitara-saarta.

Noh, lähdetään taas alusta.

Sallyn eno Muhis vei minut aamulla skootterilla satamaan, jossa kuvasin minne menen, nimittäin ensin Tidore-saarelle.

Laiva ei kuitenkaan ole se, mikä on yläkuvassa, vaan speedboat, johon ahtaudutaan ja joka lähtee, kun kukaan ei enää mahdu sisään.

Pikaveneessä on kaksi perämoottoria ja niin sameat ikkunat, että ulos näkee parhaiten, kun katsoo ajajan housujen ohi.

Tidore ei ole niin vilkas kuin Ternate. Tällaisetkin moottoripyörät mahtuvat liikenteen sekaan (Sallylta varmistin, että Ternatella näitä ei ole).

Yllä olevan kuvan taustalla oleva Kiematubu-tulivuori hallitsee Tidorea yhtä vahvasti kuin Gamalama Ternatea.

Opaskirjassa sanotaan, että Maitaralle päästäkseen on mentävä Tidoren Rum-sataman kautta. Rumissa laivaliikenne Maitaraan näytti kuitenkin kulkevan kilometrin päässä sijaitsevan toisen sataman kautta, joten kävelin sinne (alun torikuva on tästä toisesta satamasta).

Poika nauttii kesäjäätelöstä Maitaraa ja Ternatea katsellen ..

.. mutta heti kun vene oli kohdalla, poika hyppää kannelle ja heittää köyden toiselle pojalle, joka vetää veneen laituriin.

Kului hetken ennen kuin hahmotin mistä Maitaran vene lähtee. Tässä venettä lastataan.

Maitarassa on yksi katu, joka kiertää saaren – tai oikeastaan puolet saaresta, koska toisella puolella ei asuta. Talot ovat tien molemmin puolin. Tidoren huippu paistaa Maitarallekin.

Odotin jompaa kumpaa tapahtuvaksi: joku hyvä englannin osaaja tulee jututtamaan minua ja voin kysyä mistä kävellään Maitaran huipulle – tai sitten keksin sen muulla tavoin. Jälkimmäinen toteutui.

Yhä paremmalta näyttää.

Maastossa ollaan.

Hukkasin alun leveän polun. Viimeiset 200 korkeusmetriä ryynäsin metsän läpi kohti huippua, jossa polut taas ilmestyivät. Maitaran huippu, 340 metriä, on avoin ja maisema kohti Ternatea komea.

Saarten välimatkat ovat lyhyet: Ternate-Tidore 2 km, Ternate-Maitara 2 km, Tidore-Maitara 600 m.

Hetken huipulla ihmeteltyäni löysin pääreitin, jota portti korostaa (puncak = huippu).

Näkymät tuosta ovat upeat.

Nyt laskeuduin alas kunnon reittiä. Portti alhaalla.

Palasin Maitaralta takaisin Tidoreen, josta edelleen Ternateen.

Satamassa alkoi pimennystunnelma jo kohota, kun amerikkalaisruotsalainen mies kysyi ruotsiksi (!) puhunko ruotsia. Ja, naturligtvis talar jag svenska, jag är från Helsingfors. Ilmeni, että kyseessä on monikansallinen 4 hengen seurue, joskaan en kysynyt mikä veti heidät yhdessä matkaan. Juteltiin muuten pimennysasiosta puoli tuntia.

Minua hiukan tökkii kysyä ja vastata montako pimennystä olet nähnyt ja montako epäonnistunut, tai missä olit vuonna 200X, kun minä olin paikassa Y, mutta se kai kuuluu tähän lajiin ja sen keskustelun vaiheen yli on päästävä, kunnes pääsee oikeaan keskusteluun, jossa ei olla enää osana pimennysporukkaa, vaan ollaan ihmisiä, kukin omanlaisia.

Niin. Länsimaisia ihmisiä en ole täällä juuri tavannut. Tämän seurueen ja Stefanin seurueen lisäksi vain yhden kanadalaisen miehen kanssa olen jutellut. Sen lisäksi olen nähnyt kaksi länsimaalaista, joiden kanssa en jutellut. Tämänkin päivän kuljin itsekseni ja kuuntelin ehkä 500 kertaa Hello mister, johon vastaan aina takaisin kättä heilauttaen Hello, eikä tällainen huomio häiritse minua ollenkaan, sillä koen myönteiseksi velvollisuudeksi vastata ystävällisille ihmisille hyvää mieltä takaisin.

Tietysti annan tilaisuuden sille, että vastaan tulee joku paikallinen, jonka englannin taito on niin kepeä, että hänen kanssaan voi jutella ja vaihtaa ajatuksia. Tänään tuli yksi vanhempi nainen Tidoressa, joka oli halukas neuvomaan ja puhui erinomaista englantia, mistä häntä kiitin. Suuntamme oli kuitenkin eri, joten keskustelu oli lyhyt.

Oli miten oli, palasin satamasta takaisin Sallylle tämän ojek-kuljettajan kyydissä.

Iltapäivä kului pienissä suunnitelmissa. Sallyn serkku 9-vuotias Rifa on miltei muuttanut Sallylle, koska haluaa koko ajan tehdä asioita kanssani. Opetin yhden taikatempun ja Rifallakin oli yksi kelpo temppu, jonka opin.

Tietysti harjoittelemme englannin puhumista koko ajan – mukana on toki myös Sallyn pikkuveli Murry. Jos tulee ongelma eikä tajuta toisiamme, asia ei enää ketään nolota, koska Sally tulee tarvittaessa apuun ja kääntää.

Tällä porukalla katselimme myös hiukan pimennyksen kuvauspaikkoja lähistöllä. Koska minulla oli kävellessä mukana kahdet pimennyslasit, kaikki paikalla olevat naapurinkin lapset halusivat niiden läpi aurinkoa katsoa. Söpöä.

Kun olen tänään monessa kuvassa näyttänyt Tidoren Kiematubu-tulivuorta sekä Maitaraa, niin näin ne näkyvät Sallyn talon läheltä.

Ai niin, en ole kertonutkaan, että Sallylla on wifi. Ei enää tarvitse mennä nettikahvilaan.

Tämä tältä päivältä. Huomenna tehdään ensimmäinen kokeilu auringonpimennyskuvan aiheelle. Ainakin olen kerännyt ympärilleni niin hyvät taustajoukot, että parempaa en voi toivoa. (Lue seuraava päivä tästä.)