Packraft-tapaaminen Kymijoella 3.-5.10.2014

Nyt täytyy hehkuttaa. Kertakaikkiaan mahtavaa porukkaa oli Suomen packraft-kevytkanoottien (alle 3 kg ilmatäytteisten kanoottien) ensimmäisessä kokoontumisessa Kymijoella 3.-5.10.2014. Pisteet Jaakko Heikalle (alias Korpijaakko) [Jaakon blogi] sekä Timo Anttalaiselle [Timon blogi], jotka ideoivat tapahtuman ja lähettivät kutsut tuntemilleen kevytmelojille. Vesille lähti 11 packraft-laivuetta sekä minä 21 kg kumikanootilla. Innostus tarttui väkisin vanhempaankin.

Perjantaina 3.10.2014 kokoonnumme Ahviolla Kuovinkallion laavulla [karttalinkki].

Lauantaina 4.10.2014 aloitimme laskemalla Martinkosken [karttalinkki]. Alla Korpijaakko laskee näytösluonteisesti Martinkosken kuopan/stopparin kautta pysyen pystyssä vaivatta.

Jaakko on (ainakin minun silmissä) packraft-melojien ykkösnimi Suomessa. Hän myös kouluttaa taitoa.

Muut laskivat stopparin ohi. Alla mallia näyttää Saksasta tapaamiseen saapuneet Surta ja Madeleine. Huomaa ankanjalkaa muistuttavat melat!

Surffailua Kultaankosken kynnyksellä [karttalinkki].

Nuoria miehiä poltetta veressä, hyppysellinen tervettä uhoakin. Mahtavaa katsottavaa. 🙂

Minä olin 21 kg kumikanootillani kuin luoti — pitempi vesilinja takaa samalla voimalla 1–1,5 km/h paremman vauhdin (kuva Seppo Fagerlund).

Mutta nopeuserosta viis — packraftien etu on keveys ja sen kautta logistiikka.

Tämä huomattiin esim. kesäkuussa 2014, kun olin kahden packraft-melojan kanssa Käsivarressa melomassa Rommaeno-Lätäseno-reittiä. Heti sen reitin alussa oli kantotaipale Kilpisjärveltä Paihkasjärvelle.

Kantomatka oli 10 km. Packraft-melojat Timo ja Marko kävelivät Paihkasjärvelle 10 km (kokonaislasti kanootteineen ~25 kg). Minä kävelin 30 km, koska tarvitsin kaksi kantokertaa kanootille ja muille tavaroille (kokonaislasti ~50 kg). Sen jälkeen retki tehtiin samaa tahtia.

Lauantain melontapätkä oli kevyt 10 km päättyen Valkmusan kansallispuistoon [Luontoon.fi], jonne kävelimme jokivarresta 2 km. Tarkempi kohde oli Moronvuoren päivätupa, jonka vieressä tulisteltiin, tarinoitiin ja yövyttiin teltoissa [karttalinkki].

Moronvuoren jyrkänne on Suomen mittakaavassa jylhä.

Siinä on kiintoisia luolia ja halkeamia…

… ja kun nuorilla miehillä on energiaa …

 

… joka vaikkakin menee välillä yli ymmärrykseni …

… niin on sitä kuitenkin hauska katsella. 🙂

Sunnuntaina 5.10.2014 palasimme joelle ja jatkoimme alavirtaan. Aurinko ja myötätuuli.

Saksalaisetkin purjehtivat.

Kilpailtiin kuka saa ensimmäisenä kiinni putoavan haavanlehden. Tasapeli. (Kukaan ei onnistunut.)

Muut jatkoivat pian Pernoonkoskille treenaamaan koskimelontaa. Minä meloin 25 km Ahvenkoskelle, josta palasin bussilla pääkaupunkiseudulle.

No niin, ostanko minäkin nyt packraftin? Ei kiitos. Painavilla pitkillä kanooteillakin on lyömättömiä etuja. Mahdollisuus uittaa kanoottia varusteineen jokea ylävirtaan takaa sen, että voin tehdä tulevina vuosina lisää vedenjakajat ylittäviä reissuja (kuten Käkkälö-Kietsimäjoki tai vastaavat).

Hieno viikonloppu kaiken kaikkiaan, jossa luotiin suhteita tuleville yhteisille Lapin melontaretkille. Tässä porukassa on mahtava henki.