Burmalaisen jalkamelan arvoitus
24.11.2013 2 kommenttia
Luin äitini luona Eeva-lehteä (lokakuu 2013). Sivulla 103 oli mielenkiintoinen kuva osana artikkelia ”Mystinen muuttuva Myanmar”.
Kalastaja näyttää melovan venettä jalallaan!! Mistä on kyse? Luin artikkelin, mutta siinä ei ollut vihjeitä.
Asia jäi vaivaamaan. Otin sivusta valokuvan ja jaoin sen Avokanoottiyhdistyksen sosiaalisessa mediassa, jos vaikka siellä joku tietäisi.
Janne Pyykkö (10. marraskuuta 2013 kello 20:36) Lokakuun Eevassa 2013 on sivulla 103 oheinen kuva, joka on osa artikkelia ”Mystinen muuttuva Myanmar”. Onko tuttu tämä tyyli, jossa kalastaja ohjaa kanoottia jalkamelalla, jonka yläpää on joko kainalokuopassa tai leuan alla?
Pian sain vastauksia.
Janne J (10. marraskuuta kello 20:40) Tottakai. Ainahan minä noin. Eikö muut sitten?
Tuomo M (10. marraskuuta kello 20:45) Normipäivä…
Timo P (10. marraskuuta kello 21:03) Vakiotekniikkani silloin, kun koen verkkoja ja ongin yhtäaikaa. Ja ihan Myanmariinko saakka menivät kuvaamaan…?
Jaakko M (10. marraskuuta kello 21:48) Passamaque-mela kainalossa on ihan vakio. T-paidat vaan kuluu helposti puhki.
Arto R (11. marraskuuta kello 2:09) Vähän samanlaista tekniikkaa tulee käytettyä satulapenkiltä meloessa – toisessa kädessä/korvalla puhelin ja toisessa kädessä mela jatkeena ja melan pää kainalon tienoilla.
Tiina K (11. marraskuuta kello 16:54) Luullaan vaan, että me muka täällä Suomessa jo tiedetään melonnasta kaikki.
Jaakko M (11. marraskuuta kello 19:36) Ei me kaikkia osata, mutta koipi-kainalotekniikat menee virvelillä ja ilman ja mitä ei osata opetellaan Ievasta. 🙂
Kyselyn tulos nolla.
Tai ei aivan. Ainoa lisävihje oli Jaakko M:n mainitsema passamaque-mela, josta lähdin kysymään kolmen päivän kuluttua.
Janne Pyykkö (14. marraskuuta kello 11:57) Jaakon ”Passamaque”-termissä täytyy olla kirjoitusvirhe, kun sillä ei löydy mitään (melontaan liittyvää) googlesta.
Janne J (14. marraskuuta kello 11:59) Passamaquoddy
Janne Pyykkö (14. marraskuuta kello 12:10) Hyvä ja kiitos. Yhdistettynä hakusanaan ”canoe” tai ”paddling” alkaa löytyä pitkämelaisia melontakuvia seisten, joskin melaa pidetään kädessä, ei jalassa (hakusanojen ”myanmar” tai ”burma” lisäys ei auta asiaa).
Jälleen kului aikaa, eikä asia lakannut vaivaamasta. Viiden päivän kuluttua nostin asian esille vielä kerran.
Janne Pyykkö (19. marraskuuta kello 14:59) Uusi teoria. Ehkä mies ei melokaan? Ehkä hän vain kuljettaa mukana pitkää melan kaltaista sauvaa, jonka lyö pohjamutaan ankkuriksi? Kun mies kokee verkkoja, hän pysyy paikoillaan melaan nojaten. Vaihtoehto olisi tietysti käyttää isompaa venettä sekä soutavaa vaimoa tai raskaampaa ankkuria, mutta ehkä näitä ei ole saatavilla?
Antti L (19. marraskuuta kello 15:52) Kyllä kaverilla on hyvä tasapaino. Olen joskus nostanut ja laskenut muikkuverkkoja järvellä, koskikajakilla tuulessa ja se aika vaikeeta kun verkot vielä tarttuu kiinni koskikajakin pinnan epätasaisuuksiin.
Ja sitten:
Tuomas T (19. marraskuuta kello 21:15) http://www.youtube.com/watch?v=RdCVGs3lGSs http://www.youtube.com/watch?v=zQBlfZ30btM
Tuomaksen liittämät videot alla:
Kirjoitin:
Janne Pyykkö (19. marraskuuta kello 21:19) Tuomas, aivan loistava filmilöytö. Tuo ratkaisi arvoituksen ja samalla antoi opetuksen, että melonnan maailma on laajempi kuin arvasin.
Nyt aukesivat Wikipedian ovet. Suomenkielisessä artikkelissa Inle-järvestä kerrotaan seuraavaa:
Inle on Myanmarin toiseksi suurin järvi. Se on tullut suosituksi nähtävyydeksi järvellä asuvasta Intha-kansasta, joiden tomaatti- ja kukkaviljelmät kelluvat järvessä. Asuntonsa he ovat rakentaneet järven päälle paalujen varaan. Heillä on myös omintakeinen tapa soutaa seisten, toinen jalka kietoutuneena melan ympäri.

Inle-järven soutaja
Kelluvia tomaattiviljelmiä
Englanninkielinen Wiki-artikkeli valottaa asiaa laajemmin: This unique [rowing] style evolved for the reason that the lake is covered by reeds and floating plants making it difficult to see above them while sitting. Standing provides the rower with a view beyond the reeds. However, the leg rowing style is only practiced by the men. Women row in the customary style, using the oar with their hands, sitting cross legged at the stern.
Wikipedian mukaan tuo on ”soutamista” (rowing) eikä melomista (paddling, canoeing), mutta ei sen väliä (jotta se olisi soutamista, pitäisi olla hankaimet). Salapoliisitarina ratkesi ja oma tietoni lisääntyi.
Mitä tuohon melontatyyliin tulee… ei, en ole aikeissa opetella tätä mainiota melontatekniikkaa. En sittenkään, vaikka se varmasti keräisi huomiota, jos porhaltaisin ensi kesänä jalkamelalla Töölönlahdella tai Kaivopuiston edessä. 🙂
Mielenkiintoista! Potkukelkkailun ja melonnan harrastajana on tietenkin tullut kokeiltua myös jalkaräpylämelaa. Pari pientä kokeilua vain, eivätkä ole johtaneet mihinkään.
Tulos oli että työntövoima on järkyttävän kova ’käsimelaan’ nähden mutta ohjailussa ja tasapainoilussa on haastetta. Ilmeisesti kuitenkin ratkaistavissa sitkeällä harjoittelulla. Jos sattuu intoa riittämään ensi kesänä niin voi olla että se jalkameloja Espoonlahden suunnalla ei ole Janne.
Onnea yritykseen! Taidokas jalkamelatekniikan haltuunotto olisi kyllä sensaatio retkeilypiireissä.