Blue Mountains, bushwalking-jälkitunnelmia

Australialaisten sana patikoinnille on ”bushwalking” eikä ihme, sillä täällä ei ole oikeita ylänköalueita, jossa puut eivät kasvaisi (tai no, Australian korkein vuori Mount Kosciuszko 2 228 m on poikkeus tästä). Blue Mountainsilla rotkojen reunamilla on hyvät näkymät, sen alapuolella vasta GPS-paikantimen jälki paljastaa missä olen ollut.

Oikealla on Jamison Valley, jossa patikoin 4.11.2012. Takana on Grose Valley, jossa patikoin 5.11.2012. Rotkoja reunustavan harjanteen asutus näkyy Google Earthissa valkoisena.

Kokeilen kuvavertailua. Alla on sama Jamison Valleyn maisema Google Earthissa ja valokuvassa.

Tuosta näkee, että tein lenkin valokuvan keskellä sijaitsevassa metsikössä (=muinaiseen hiilikaivoskylään liittyvä helposti käveltävä reitti, josta kerroin aiemmin). Sitten kiersin metsässä  etummaisen kohouman ympäri ja nousin taaemman kohdalta ylös.

Toinen kuvavertailu. Sama Grose Valleyn maisema Google Earthissa ja valokuvassa.

Muuta kiinnostavaa Blue Mountainsilla?

Pieniä juttuja.

En ole ennen nähnyt rautatieasemaa, joka on mutkassa! Jos juna pysähtyy ulkokurvin puolella, vaunun päässä olevan oven ja laiturin välimatka on liki puoli metriä, mikä on tietysti ongelma lapsille ja vanhuksille, joiden on vaikeampi loikata (ongelma tiedetään, konduktöörit auttavat).

Miksi mutkassa? Kun koko Blue Mountains on harjanteella eikä tasaista maastoa käytännössä ole, rautatie mutkittelee siellä missä voi. Kaupungilla kadut eivät puolestaan mutkittele. Siksi on yhtä mittaa käveltävä 30 metriä mäkeä alas, sitten taas ylös jne.

Sitten suosikkini.

Tuo on lipunmyyntiautomaatti. Sydneyn alueella on noin 400 rautatieseisaketta — jokaiselle on oma painikkeensa! Tämä hämmästyttää minua niin monelta kantilta, etten jaksa luetella. Tai okei, pieni vinkki. Mitä jos verkostoa laajennetaan ja lisätään asemia? Aika kallista. 🙂

PS. Olen jo poistunut Blue Mountainsilta. Kirjoitan tätä Sydneyn meganuorisohostellissa. Huomenna lento Cairnsiin.