Patikointi Grosen rotkolaaksoon 5.11.2012

Jos kerroin viimeksi, että Blue Mountains on oikeasti rotkolaakso, nyt korjaan, että se on useita rotkolaaksoja, joita erottaa harjanne, jossa kylät ja rautatie sijaitsevat. Matkustin 5.11.2012 junalla Blackheathiin tehdäkseni patikoinnin Grose Valleyhin. Tarjolla on jälleen useita paikkoja upeille rotkomaisemille. Lähdin liikkeelle Govetts Leap Lookoutista.

Vähän tiiviimpi näkymä.

Vielä tiiviimpi.

Merkille pantava geologinen nystyrä on Pulpit Rock. Se kohottaa tämän maiseman muiden samanmoisten edelle.

Reitti laskeutuu laaksoon huomattavan jyrkästi käyttäen hyväksi pystysuoran seinämän luonnollisen rikkonaisia taskuja. Välillä reitti porautuu hiekkakiven läpi, jonka jälkeen kuljetaan telineillä.

Govetts Leap Waterfall herättää huomion.

Reitti kulkee sen ali.

Mikään täkäläinen vesiputous ei sisällä runsaasti vettä. Valuma-alueet ovat pienet, sillä vesi on lähtöisin rotkojen väliseltä harjanteelta. Veden jatkuva kulutus suurentaa rotkoja hitaasti. Miljoonien vuosien kuluessa hiekkakivi antaa periksi — kun seinämät sortuvat, joet kuljettavat ne mereen jyvä kerrallaan.

Reitti kulkee joen vartta, kunnes ollaan 600 metriä rotkon reunaa alempana.

Pulpit Rock metsästä katsottuna.

Eukalyptus tuoksuu, linnut laulavat, sinipunaiset papukaijat lentävät, lyyrypyrstöt kuopivat maata, liskot ja käärmeet räpistelevät lehvästössä (käärmeiden takia pidän pitkiä housuja, näin tosin vain yhden tasavihreän metrin pituisen). Tunnistusapua kaivataan, sillä ylempi on varmaankin australian water dragon mutta alempaa en tunnista.

Deane’s Blue Gum (Eucalyptus deanei) on alueen tasapintainen eukalyptus.

Jos Jamison Valleyssa oli aiemmalla patikoinnilla tungosta, Grose Valleyn syvyydessä saa kulkea rauhassa, sillä tapasin rotkossa vain yhden ihmisen. Pidettyäni ruokatauon Blue Gum Forestissa (paikallisten jokien vesi pitää keittää tai juoda filtterin läpi), nousin Perry’s Lookdownille.

Sinne pääsee autolla = siellä näin jälleen ihmisiä. Tarjolla on myös muita näkymiä kuten Anvil Rock.

Hiekkakivi antaa periksi myös tuulelle. Vaakasuoria tuulenkirnuja.

Kävelin takaisin osaksi tietä myöten, osaksi rotkon reunaa. Näkymä Pulpit Rockin yläpuolelta.

Hetken kuluttua Pulpit Rockin tuttu silhuetti.

Govetts Leapille palattua maiseman värit ovat erilaiset kuin aamulla.

Se siitä. Pitkä 10 tunnin patikointi = 29 km alkaen Blackheathin rautatieasemalta, lenkki rotkoon ja takaisin asemalle. Maisemat miellyttävät, mutta reitin hankaluus on veden vähyys rotkon reunalla — ilman täydennysvettä voi joutua talsimaan 4 tuntia.

Ai niin. Blackheathin aseman seinässä on tyylitelty versio Govetts Leapin maisemasta.

10 pistettä taitelija Vernon Treweeke [Wikipedia], Australian psykedeelisen taiteen isä.