Patikointia Katoombassa (Blue Mountains) 4.11.2012

Katoomba, Blue Mountains, Australia.

Lentoyhteyksissä Helsingistä tänne tuli odottamaton mutka, sillä Singaporessa minulle ei tulostettu boarding passia Australian koneeseen. En ollut arvannut, että Australiaan tarvitaan viisumi. Koska Singaporeen ei tarvita, menin Singaporeen puoleksi tunniksi täytättämään virkailijalla Australian viisumin netissä, jonka jälkeen palasin kansainväliselle alueelle. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oikeasti ehdin käydä päässäni läpi lukuisia vaihtoehtoisia suunnitelmia (miten tulen käyttämään aikaa Singaporessa) ja selvisin jatkolennolle vain ystävällisten virkailijoiden avulla.

Sydneystä otin heti junan-bussin-junan Katoombaan, joka on Blue Mountainsin keskuskylä. Ja Blue Mountains, niin, se on puolestaan Australian tunnetuin patikointikohde.

Teltan pystytin paikallisen hostellin takapihalle.

Koska olin perillä 3.11.2012 paikallista aikaa klo 14 jälkeen, lähdin heti katsomaan Three Sistersiä, Blue Mountainsin suosituinta maisemaa.

Sumussa. Sotken aikajärjestyksen ja laitan perään kuvan seuraavalta päivältä, jottei jää vaivaamaan mitä sumun takana on.

Three Sisters on siis nuo kolme hiekkakivipylvästä.

Blue Mountains ei oikeastaan ole vuoristo vaan rotkolaakso, jossa kylät sijaitsevat harjanteella. Patikointia voi tehdä monilla tasoilla. Rotkon reunalla on monia näköalatasanteita, josta malliksi pari muuta.

Sitten on reittejä, jossa mennään pitkiä portaita rotkoon, katsellaan vesiputouksia ja lopulta kävellään metsässä, josta välillä puiden välistä vilkahtaa värikäs rotkonreunuksen hiekkakivi.

Metsän äänimaailma on rikas. Pahoittelen alla olevan videon laatua, mutta oleellista ovat äänet.

Ääniä en tunnista, mutta videon lopussa maata rapsuttaa lyrebird eli lyyrypyrstö.  Lisäksi metsän latvustossa liitelee tämä valkoinen papukaija (en tiedä sillekään nimeä).

Lintujen tunnistamisesta saa antaa minulle kommenttia!

Rotkossa on tehty muinoin kaivostöitä, kaivettu hiiltä. Muinaisten kaivoskylän ympärille on tehty pienoismaailma, jossa alas pääsee junalla tai köysiradalla ja jossa polut ovat hyvin helppoja.

Metsä on palanut monta kertaa salamaniskusta. Paikallinen eukaliptuspuu kaiketi syttyy öljypohjaisena helposti, mutta jää pystyyn, kun vierestä alkaa kasvaa uutta kasvia.

Nyt olen kutakuinkin tyhjentänyt kuvapankkini. Siirryn patikoimaan huomenna eri paikkaan, mutta yhä Blue Mountainsin alueella.

Ai niin. Täällä on tietysti hirveästi turisteja ja tätäkin näppäilen hyvin epäsosiaalisesti hiljaa hostellin sohvalla, kun vieressä tai siis samassa huoneessa on 6 ihmistä. (Olen kyllä ottanut suklaata kun tarjottiin, en minä niin epäsosiaalinen ole.) Auringonpimennyksestä täällä tunnutaan tietävän aika paljon (tietävät kun kerron miksi olen täällä) ja muuten hassu juttu, äsken kuulin keittiöstä jonkun tytön puhuvan suomea. Mutta nyt laitan tämän menemään. Heippa!