Melontareitit.com ja Anskunjoen ryteiköt 13.10.2012
14.10.2012 3 kommenttia
Olen ollut pitempään kiinnostunut nuorekkaasta porukasta, joka kokoaa web-sivustoa Melontareitit.com. He keräävät tietoa Etelä-Suomen jokien melottavuudesta niitä melojia varten, jotka vasta haaveilevat ryhtyvänsä koluamaan jokia yhtä tarmokkaasti. Sivuilta välittyy aito seikkailu ja into, mikä kokeneemmalta melojalta usein katoaa, koska ”kaikki joet on jo melottu” ja ”näkeehän sen jo kartalta, että tuokin joki on melontakelvoton”.
Kun sain Melontareitit.com-saitin ylläpitäjä Tuomolta kutsun lähteä Anskunjoelle, tartuin tilaisuuteen. Välitin kutsun myös Tiina Kujansuulle, joka on ollut yhtä lailla kiinnostunut Melontareitit.com-saitista, sillä Avokanoottiyhdistys ei ole saanut aikaiseksi koota samanlaista jokien tietopakettia. (Tietoa eri jokien melottavuudesta yhdistyksen jäsenillä toki on — esimerkiksi minulla — mutta vaatii organisointia kerätä kaikki tietämys kompaktiin muotoon.)
Siispä Anskunjoelle, lähtöpaikkana Antskogin ruukin alapuolella oleva metsä [karttalinkki].
Joo. 🙂 Melontareitit.com-porukka ei pelkää ryteikköjä. Jo aiemmin tiesin, että saha kuuluu oleellisena osana heidän retkivarustukseen, ja tarvittiin sitä Anskunjoellakin.
700 metrin jälkeen joki pistäytyy Finnsjön-järvellä, jonka jälkeen sama meno jatkuu = risukot ja kaatuneet puut ylitetään, läpäistään, alitetaan, kierretään, mikä milloinkin tuntuu parhaalta menetelmältä. Eräänlaista meditointia, jossa muuta ei edes muista ajatella. Etenemisvauhti 1 km/h.
Välillä joen poikki kulkee piikkilanka, joka varsinkin minun on ylitettävä kumikanootilla extra-varovasti. Piikkilangat rajaavat lehmien kulkureittejä ja jatkuvat jokirannassa satoja metrejä. Kun joessa on yhtä aikaa kivinen koski ja piikkilankaa, on järkevää kiertää hankala paikka maitse.
Hiton uteliaita lehmiä! Kuin leikkisiä koiranpentuja, paitsi vahvempia.
Vihdoin saavumme Degersjön-järvelle. Melontaretket.comin Tuomo, Timo, Juha ja Susanna melovat kajakeilla ja ovat nopeampia kuin minä, mutta yhteinen vauhti löytyy.
Ateriatauko pidettiin Degersjön-järven metrisen hiidenkirnun kupeessa [karttalinkki].
Degersjön-järven jälkeen saavutaan Fiskarsin ruukkimiljööseen [ruukin web-sivut] [karttalinkki], jonka ohitus vaatii kaksi raahausta / kärräystä / kantoa, 500 ja 350 metriä.
Joki — tästä eteenpäin Fiskarsinjoki — muuttuu perinteisessä mielessä melontakelpoiseksi. Joen poikki kaatuneita puita ei ole, tai ne on korjattu pois.
Syksyn sateiden tuoma virta auttaa etenemistä.
Lopetimme retken Pohjan pienvenesatamaan [karttalinkki]. En jatka pitempään. Ei tarvitse, sillä pitempi seloste löytyy Melontaretket.com-saitilta. Kannattaa tutustua.
Tuomo, Timo, Juha, Susanna: Kiitos retkestä, jatkakaa samaan malliin! 🙂
Avisuora 
Melonta-Soutuliitto on tuottamassa valtakunnallisen melontareittisivuston, jossa tarkoitus on saada mahdollisimman paljon tietoa yhteen paikkaan. Sivut valmistuvat n. 2014, jos vuoden 2013 budjettiesitys menee tältä osin läpi. jos homma toteutuu, kunten olen ymmärtänyt, niin sivuja voi täydentää periaatteessa kuka tahansa. Heh – edelleen kaipaan tuollaiselta reissulta kypäräpäisiä kuvia. 🙂
Melojien joki-Wikipediaa kyllä tarvitaan. Hyvä, jos sellainen saadaan Melonta-Soutuliiton arvovallalla — tältä istumalta lupaan päivittää sinne ainakin 10 jokea. (Ja joo, kypäristä oli puhetta joellakin.)
Kypäristä: vaikka ei pelkäisi kallonsa puolesta, niin kuvan kaksi vaalea tukka näyttäisi helposti takertuvan oksiin. Kypärä on hyvä työkälu, kun kulkee ryteikössä – sekä rannalla että joessa. Pysyy mm. rillit päässä. Suoja mahdollisia iskuja vastaan on vaan lisäbonus.