Kaparen-saaren suippo gneissikumpu 25.8.2012

Olen nyt alkanut tutkia perusteellisesti Espoon ulkoilusaaria. Ideana on löytää poikkeuksellisen hienoja jääkauden jälkiä samaan tapaan kuin Lökhällarna-saarelta (minihiidenkirnut) ja Rövaren-saarelta (pehmeän pyöreät silokallion muodot, poimuinen suonigneissi silokallion pintakuviona, hiidenkirnualkiot, siirtolohkare).

Pitemmän ajan tavoitteena on kerätä omaa muistitietoa mitä hienoa missäkin on.

Tutkimus 25.8.2012:

Kaparen [karttalinkki]: uusi ilmiö, jolle en tiedä nimeä, olkoon vaikka gneissikumpu, jonka kuva yllä (olen lisännyt kummun päälle kiven, jotta ymmärrätte mitä tarkoitan). Miksi jääkausi ei tasoittanut tätä 50-senttiä ympäristöään korkeampaa suippoa tötteröä? Onko tämä gneissi kovempaa kuin muu gneissi? Haloo, onko geologi kuulolla? 🙂

Päivitys 26.8.2012: Otin yhteyttä Jarmo Moilaseen, jonka geologian tuntemukseen luotan. Hän kommentoi mm. seuraavaa. ”En äkkiä muista vastaavia nähneeni. Olettaisin että muodot ovat syntyneet virtaavan veden aiheuttamana, ei jään kulutuksesta. Esim. jäätikön alla on ollut joki jossa hiekka ja kivet ovat kulkeneet ja hioneet alapuolista kalliota pehmeisiin muotoihin. Vähän samaan tapaan kuin hiidenkirnut syntyvät. Itse jäätikön pohjan kulutusjäljet ovat yksinkertaisempia.”

Metarklippan [karttalinkki]: 2 cm paksu mutkainen gneissijuonne graniittisessa silokalliossa (luonnonsuojelualue, saarelle ei saa nousta 1.4. – 31.7. välisenä aikana).

Rövargrundet [karttalinkki]: ei erityisiä jääkauden jälkiä, mutta tällä pienellä saarella on luvallista telttailla — tänne vielä palaan.

Periaatteessa Espoon ulkomeren saaret on nopeasti tutkittu, sillä valtaosaa ei saa tutkia, koska ne ovat yksityisiä. Tutkittavaksi jää noin 20 Espoon kaupungin tai jonkun veneseuran ulkoilusaarta. Sitten on myös luonnon/linnustonsuojelualueita, joita saa tutkia, kun lintujen pesintä on ohi. Jatkan myöhemmin.

PS. Ai niin, vielä yksi kuva. Linnut karkaavat Röda kon -luodolta, kun kanootti lähestyy. (Tänne en noussut, liian jyrkkä.)