Vierailu Sadeln-ulkoluodon autiotuvalla 20.5.2017
23.05.2017 2 kommenttia
”Leppeät tuulet Suomenlahdella viikonloppuna. Harkinnassa pitempi retki ulkomerellä ja riuskan etumelojan pestaus…”
Näin kuulutin sosiaalisessa mediassa torstaina. ”Kiinnostaa vierailu kumikanootilla Sadeln-ulkoluodolla”, jatkoin. Tuuliennuste täydellinen, heikkoa myötätuulta Kopparnäsistä Sadelnille [karttalinkki], sitten tuuli kääntyy, myötätuulessa takaisin. Houkuttelu tepsi. Reissuun lähti neljä melojaa, kaksi avokanoottikaksikkoa.
Kuten kuvasta näkyy keli ulkomerellä oli ennusteen kaltainen, siis helppo (kuva Inkeri Salmenlinna).
Tarkempiin retkitunnelmiin…
Reissu tehtiin päiväretkenä ilman yöpymistä. Pitkä melonta tiedossa, lähdimme varhain. Kopparnäsissä olimme pian klo 7 jälkeen [karttalinkki] (kuva Ilkka Salmi).
Katsastimme Ilkan suosituksesta ensin Ryssklobbenin itäkärjen, joka on suomalaiseen makuun jylhähkö [karttalinkki].
Ryssklobbenin kärki ohitettu. Huipulla on kummelin jäänne (kumikaksikon kuva Ilkka Salmi).
Kapeikot ovat mielenkiintoisia. Ilkka ja Päivi johdattivat seuraavaksi Groplandetin ja Groplandsklobbenin väliseen salmeen [karttalinkki].
Korkeapaine. Vesi matalalla. Vuh vuh, älkää tulko meidän vesille!
Barösundinselän ylitys alkaa .. (kuva Inkeri Salmenlinna)
.. seitsemän kilometriä avovettä .. (kuva Inkeri Salmenlinna)
.. eikä edes maininkia .. (kuva Inkeri Salmenlinna)
.. kohti Sadelnia ..
.. joka halkeaa kahdeksi saareksi, kun matkaa on 1 kilometri.
Perillä. 4 tuntia, 21 km. [karttalinkki]
Sadelnin ja Lillsadelnin välissä on oiva luonnonsatama.
Evästelyä.
Rannassa oli kiinni myös moottorivene. Ylempänä kalliolla oli mökki, tai hienommin sanottuna ulkomeren autiotupa, jonka piipusta tuprutti savua.
Astuimme mökkiin. Perussiisti tupa, kymmenen sänkyä. Lohjalaismiehet olivat tulleet yöksi, tarjosivat kahvia.
Kyselin seinällä olevasta valokuvasta, jossa on talvi ja mies suksineen Sadelnin mökin edessä, päällä lukee 1985. ”Tuo vanha tupa paloi”, vastattiin. ”Tämä tupa on vuodelta 1991 ja sen on rakentanut 10 linnustajan porukka. Monta meistä on jo haudassa, enää me kaksi jäljellä.”
Minulla kesti tovin ymmärtää, että he tosiaan ovat rakentaneet tämän mökin. Kuitenkaan tupa ei ole heidän, on vain anottu rakennuslupa ja rakennettu tukikohta valtion maalle. Tuvan ovi on auki, täällä saa kuka tahansa käydä. Miehet kunnostavat tupaa yhä, omilla rahoilla. Saaressa on kelpo puusee, jonka rakensivat viime vuonna.
Kuuntelin ihmeissäni.
Vau. Hienoa. Hatun nosto. Tällaisia sanoja käytin, kun heidän juttuja kuuntelin.
En kysynyt miesten nimiä. En ottanut valokuvia. He olivat vaatimattomia vanhuksia eivätkä tuntuneet kaipaavan huomiota. Toiveenkin esittivät: jos tästä tulisi luonnonsuojelualue, se kelpaisi. Miten tuvalle käy teidän jälkeenne? Se ränsistyy ja hajoaa muutamassa kymmenessä vuodessa – niin käy tuville, kun niitä ei huolleta, kuten naapurisaari Hästenillä.
Jääköön ainoaksi kuvaksi toisesta miehestä musta hahmo tuvan ovella. Hyvää duunia. Kiitos.
Sadeln ei ole ainoa ulkomeren saari, jossa on autiotupa. Alla olevassa kuvassa on mainittu muitakin (aiemmissa artikkeleissa olen kertonut käynneistä Segelskärillä ja Ytterlandilla, joiden tuvat ovat Sadelniin verrattuna rappiolla).
Lähdimme tutkimaan saarta.
Sadeln on päästä päähän 350-metrinen kallioluoto. Kallioiden väleissä on taskuja, joissa on rahkasammalta ja ruohoa (kuva Inkeri Salmenlinna).
Eteläpäässä ruostunut kyltti, jonka tarkoitusta en ymmärrä. Linnustajien harjoitusmaali?
Ken ulappaan kyllästyy, hän voi keskittyä pieniin yksityiskohtiin.
Erikoista heinämäistä jäkälää. (Voi olla tavallistakin – en ole jäkäläekspertti.)
Sadelnin saavuttaminen kanootilla ja siellä oleskelu tuntui mukavalta palkinnolta.
Kahden ja puolen tunnin jälkeen istuimme jälleen kanootteihin. Palasimme Bågaskärin sääaseman kautta. Ilkka tiesi kertoa, että kuvan rakennus on meripelastusseuran toiminta- ja koulutuskeskus [karttalinkki].
Kahvitauko pienellä luodolla. Sori tiirat.
Kimmellys.
Ulappa – tällä retkellä viimeisen kerran.
Ilkka hoksasi kartalta kahden saaren välisen kapeikon [karttalinkki].
Norra ja Södra Sådön erottava 400-metrinen kanava on ihmisen tekosia. Kuin joki.
44 km jälkeen takaisin Kopparnäsissä. Kanootti olalle, paluu pääkaupunkiseudulle.
Omilla retkilläni ja näillä tarinoilla koetan tuoda esiin kuinka antoisaa on liikkua luonnossa yhdessä muiden ihmisten kanssa, yhteydessä muihin ihmisiin. Tämän tarinan vanhoille linnustajille toivon terveyttä ja pitkää ikää.
Ulkomeren autiotupien kohtalo mietityttää. Käydään siellä niin kauan kuin ne siellä ovat ja tuulet sallivat vierailun. Vain ahkeralla käytöllä voi joskus syntyä uusi yhteisö, joka alkaa huolehtia tuvista.
Itse koetan vastaisuudessakin käydä ulkomeren autiotuvilla, yksi kerrallaan. Ne ovat Etelä-Suomen mittakaavassa ränsistyneinäkin vierailun väärtti.
Artikkelin loppuun vielä yksi kuva Sadelnin mökistä, jonka Facebook poimii artikkelin kuvituskuvaksi.
Mikä on tämä kanootti ja miten se toimii eri tilanteissa?
Juha
________________________________
Tarkoitat varmaankin kumikanoottia? 🙂
Joo, melon Grabner-tehtaan kumikanooteilla, mallit XR Trekking (yksikkö/kaksikko) ja Adventure (kaksikko). Tämä oli Adventure. Ohjaan sinut koosteartikkeliin, johon keräsin kaiken oleellisen pakattavista kanooteista: https://avisuora.wordpress.com/miksi-pakattava-kanootti