Jumppapallogolf – uusi hauska ulkoilulaji (mukana filmi)

Hauskoista ulkoilulajeista on yksi keksimättä – jumppapallogolf – vaan ei ole enää, sillä laji näki päivänvalon Nuuksiossa 29.10.2016. Jumppapallogolf on sukua frisbeegolfille, mutta yhdistää siihen kroketin, sillä kentällä on yhtä aikaa monta palloa ja pallojen kosketuksilla eli jumpsautuksilla on väliä. Tämä blogiartikkeli sisältää:

• 2 filmiä: ensimmäinen jumppapallogolfpeli (pituus 8:26) ja lyhyt lajiesittely (2:20).
• Jumppapallogolfin säännöt ja sääntöjen tarkennukset.
• Paljon vinkkejä. 🙂

Kuvassa jumppapallogolfpelin 5 osallistujaa Nuuksion Sorlammella [karttalinkki].

Aloitetaan filmistä, sillä se on helpoin keino kokea lajin tunnelmaa (pituus 8:26).

Päivitys (31.10.2016): Tarjolla myös lyhempi filmi, jossa lajin perusasiat (pituus 2:20).

Jumppapallogolfin säännöt ovat alla mutta saatavissa myös kuvana (voi jakaa sosiaalisessa mediassa) tai pdf:nä.

Jumppapallogolfin säännöt

Janne Pyykkö, 30.10.2016

Jumppapallogolfissa on tarkoitus suorittaa peräkkäiset väylät eli jumpot kokonaisuudessaan mahdollisimman pienellä potkumäärällä. Voittaja on se pelaaja, joka käyttää vähiten potkuja puolikkaat pisteet huomioiden.

Jumppapallogolfratoja ei varsinaisesti ole, vaan pelaajat retkeilevät ja suunnittelevat vuorotellen suorituspaikat retken yhteydessä. Yksittäisen jumpon lähtöpaikka on jokin kuoppa maastossa. Maali voi olla toinen kuoppa, puu tai kivi. Jumppo tulee suunnitella niin, että taitavan pelaajan on mahdollista suorittaa se 2-4 potkulla.

Jumpon suunnitellut pelaaja on ensimmäinen potkaisija. Kukin suorittaa avauspotkun vuorotellen, jonka jälkeen pelikentällä on yhtä monta jumppapalloa kuin pelaajaa. Kukin pelaaja laskee omat potkupisteensä. Jos pelaaja osuu toisen pelaajan jumppapalloon, sitä kutsutaan jumpsauttamiseksi ja siitä lasketaan puoli potkupistettä.

Yhden jumpon aikana kunkin pelaajaparin välillä voi tapahtua vain yksi jumpsautus (puoli pistettä). Toisin sanoen samaa kanssapelaajaa ei voi jumpsauttaa kahdesti eikä kanssapelaaja voi jumpsauttaa takaisin saman jumpon aikana.

Jumppapallo poistetaan kentältä, kun se on osunut maaliin. Yksi pelaajista on kirjuri, joka merkitsee jumpon jälkeen pisteet muistiin. Jos pelaaja ei saavuta maalia 10 potkupisteellä, kirjuri merkitsee hänelle 12 potkupistettä.

Edellisen jumpon toinen potkaisija suunnittelee seuraavan jumpon. Peli kestää niin kauan, että kaikki pelaajat ovat saaneet suunnitella yhden jumpon. Jos pelaajia on vähän, jokainen voi suunnitella kaksi jumppoa.

Jumppapallogolfissa käytetyn pallon halkaisija on miehillä 55 cm tai enemmän sekä naisilla 45 cm tai enemmän.

Pelin aikana havaittiin, että sääntöjä täytyy tarkentaa:

• Jos pelaaja jumpsauttaa samalla potkulla useampaa kuin yhtä kanssapelaajaa, siitä lasketaan silti puoli potkupistettä – ei siis lasketa esim. nollaa potkupistettä siksi, että osui kahteen muuhun palloon.
• Jos pelaaja osuu toisen pelaajan palloon siten, että tämän toisen pelaajan pallo vierii maaliin (eli auttaa vahingossa), tämän toisen pelaajan ei enää tarvitse jatkaa jumppoa.
• Kukin jumppo pitää pelata alusta loppuun samalla jumppapallolla, mutta pelaaja voi pelata eri jumpot eri jumppapalloilla.
• Jos pelaajan pallo jää jumiin sellaiseen paikkaan, josta ei voi tehdä potkua, sovelletaan frisbeegolfin sääntöä: palloa saa siirtää linjassa taaksepäin 5 metriä, josta tehdään uusi potku. Jos pallo jää puun alle, sen saa myös nostaa puun päälle, josta tehdään jatkopotku.
  

Käytännön vinkkejä:

• Pelasimme 6 pallolla 6 jumppoa. Se on melko lailla maksimi, koska suuremmalla pallomäärällä ei muista kenen kanssa on jumpsauttanut. Paras määrä on 3-5 pelaajaa. Jos pelaajia on enemmän, kannattaa muodostaa kahden hengen joukkueita, jolloin potkaistaan vuorotellen.
• Jumpon suunnittelijan eli ensimmäisen potkaisijan on hyvä pitää lukua monesko potku on menossa esim. keräämällä keppejä tai käpyjä taskuun jokaisen potkun jälkeen. Pelaajilla oli näet pitkissä jumpoissa vaikeuksia muistaa omia potkumääriään.
• Pelasimme 3 alamäkijumppoa ja 3 loivaa ylämäkijumppoa. Oli tiheää metsää ja avoimempaa maastoa. Kaikki maastot tuntuivat toimivan hyvin, mutta alamäkijumpot olivat mukavampia, kun pallot liikkuivat pitempiä matkoja nopeammin.
• Pienestä jumppapallosta on etua varsinkin tiheässä metsässä, jossa se mahtuu useammista väleistä. Suurempi pallo on puolestaan hyödyksi, jos haluaa korostaa pallon vierivyyttä alamäkeen.
• Jumppapallo kannattaa täyttää melko pinkeäksi. Minulla oli suurin pallo (85 cm) mutta hiukan löysä, joten se ei lentänyt yhtä hyvin kuin muiden pallot (pisimmät potkut saavutetaan kärkipotkulla).
• Jos et tiedä jumppapallosi kokoa, mittaa pallon ympärysmitta ja jaa tulos piillä (3,14).

Mitä vielä odotat?

Kaikki syyt mennä ulos ja liikkua luonnossa ovat hyviä syitä. Jumppapallogolf on yksi hauskimmista. Jumppapallot maksavat 10-25 euroa, joten investointi ei ole iso. Jos jokin asia askarruttaa tai ei käynyt selville tästä artikkelista, niin laita palautetta. Täydennän jumppapallogolfin sääntöjä, jos tarvis.

Kiitos kaikille neljälle kanssapelaajalleni: Minna, Nina, Jaakko, Arto. Alla kuvassa Jaakko ja Arto, jotka veivät tämän pelin kolme ensimmäistä palkintoa: kultaa Jaakon oikea jalka, hopeaa Arto, pronssia Jaakon vasen jalka.

Kiitän myös melojakaveriani Mika Sigvartia, joka ei osallistunut tähän peliin, mutta jonka kanssa suunnittelin jumppapallogolfin säännöt kesäkuussa 2016 palatessamme junalla Lapista Tsuokkajoen retken jälkeen (jossa jumppapallo oli ensi kerran mukana).

Ai niin. Jos joku tavoittaa maalin yhdellä potkulla, se ei tietenkään ole hole-in-one vaan jumpperi! (Tällä kertaa kukaan ei tehnyt jumpperia, mutta kaksi 2 potkun jumppoa nähtiin.)

Alla vielä muutamia kuvia, jos joku innostuu tekemään tästä juttua johonkin mediaan. (Tässä liikutaan Lintulammen maastossa – pyydä tarvittaessa korkearesoluutioisempi kuva.)

Päivitys 6.11.2016: Pallot kestävät pakkastakin. Kuvia Nuuksion Pääskyskalliolta 5.11.2016.

Jumppapallo, go go!