Märät Färsaaret, pimennys ei taida näkyä?

Näin käy auringonpimennysreissuilla. Patikointi maistuu, asioita tapahtuu, kamerassa on huikeita valokuvia ja niitä haluaa jakaa, mutta sitten kun pääsee nettiin, aika menee bussireittien säätämiseen, säätilan ja muiden seikkojen selvittämiseen, jotta auringonpimennyksen 20.3.2015 näkisi pilvettömältä taivaalta. Färsaarilla on nimittäin paha sääeste eli hiton märkää – se onkin tämän artikkelin aihe.

Äh. Otetaan alusta.

Sunnuntaina 15.3.2015 teimme Aulin kanssa retken Nólsoy-saarelle. Laitoin jo viimeksi seuraavan kuvan Torshavnin leirintäalueelta, jota vastapäätä Nólsoy on.

Mutta tuo kuva on lauantaiaamulta 14.3.2015. Sunnuntaiaamu 15.3.2015 alkoi aivan eri merkeissä, kun lähdimme Aulin kanssa lyhyen laivamatkan jälkeen maastoon.

Tyypillinen Färsaarten sää = sumu, tihku, märkä maa. Ken Färsaarille haluaa, ottakoon kumisaappaat. Meillä on ja se on 100 % oikea valinta. (Aulilla on myös vaelluskengät eikä ole käyttänyt niitä lainkaan.)

Nólsoy on 8,5 km pitkä kapea saari, jonka toisessa päässä on pieni kylä, jonka nimi on Nólsoy. Kylästä patikoidaan ensin mäki ylös ja edelleen saaren toisessa päässä olevalle majakalle. Viitteellinen vaelluspolku kulkee ruohossa ja rahkasammaleessa tuoden mieleen Lapin monin tavoin.

Ikävä vain, että reitti kulkee merenpinnan ja saaren korkeimman harjanteen välissä siten, että meri ei näy eikä maisema pahemmin vaihdu. Söimme eväät majakalla.

Nólsoyn parasta antia ovatkin ensimmäiset kilometrit ulos Nólsoyn kylästä ja nousu mäelle. Näkymä taaksepäin on huikea. Tämän maiseman takia Nólsoylle kannattaa tulla (alla kuva paluumatkalta, jolloin sää oli kirkastunut).

Toinen versio.

Maastossa liikkui myös brittituristi (vihreä takki), joka oli käynyt Nólsoyn 372-metrisellä huipulla. Sinne meidänkin olisi kannattanut asettaa reissun määränpää.

Oli miten oli, sunnuntai-iltana otimme bussin Klaksvikiin ja majoituimme leirintäalueelle, jotta pohjoisten saarien tutkinta kävisi mukavammin. Klaksvikin leirintäalueen maisemaa voi kiittää, mutta se on hiukan etäällä kaupungin keskustasta (1,5 km ruokakauppaan, bussiasemalle, satamaan, nettiin).

Maanantaina 16.3.2015 lepuutimme jalkoja aamupäivän ja olin netissä. Satoi. Iltapäivällä sää parani ja otimme laivan Klaksvikista Kalsoy-saarelle, josta edelleen bussilla pitkulaisen saaren toiseen päähän Trøllanesin kylään. Maaston muotojen takia tiet on vedetty tunnelien kautta.

Kalsoylla tunneleita 5 kpl ja ne ovat 1-kaistaisia (pisin 2,5 km). Sadan metrin välein on ohituspisteitä, jos autot ajavat vastakkaisiin suuntiin.

Trøllanesista alkaa 2 km patikka kohti Kallurin majakkaa, jonka näkymiä kehutaan opaskirjoissa maasta taivaisiin.

Eivätkä opaskirjat petä.

Aulikin huitoo teille terveisiä.

Yksityiskohta.

Tuo oli länteen. Kallurin majakan näkymät ovat upeat 360 astetta. Alla oleva on koilliseen ja itään.

Tämä on etelään-lounaaseen.

Ah, nyt täytyy selittää. Keksin uuden viuaalisen leikin, olkoon nimeltään vaikka näytelmällinen valokuva. Säädetään kamera ottamaan 10 kuvaa 2 sekunnin välein. Harjoitellaan tarina eli näytelmä, jossa henkilöt vuorovaikuttavat keskenään ja esitetään se. Yhdistetään 10 kuvasta parhaat kohdat yhdeksi kuvaksi.

Tuo oli jo toinen tällä menetelmällä, sillä jo Nólsoylla teimme samanlaisen.

Länsimaissa tekstiä ja siksi kuvaakin luetaan vasemmalta oikealle. Kun lisäksi muistetaan, että ihmiset kulkevat etuperin, näytelmällisen valokuvan tarinan voi ymmärtää. Siksi esimerkiksi Auli ottaa kasasta appelsiinin ja ojentaa sen minulle, jotta voisin kuoria sen – eikä päinvastoin niin, että minä ojennan Aulille appelsiinin, jonka hän laittaa osaksi appelsiinipyramidia (vaikka jotkut ovat tällaisiakin tulkintoja facebookissa esittäneet, mikä sinänsä on minua suuresti hauskuuttanut).

Takaisin Kallurin majakalle. Palasimme kaltevaa ruohorinnettä takaisin katsellen kahden jylhän saaren pohjoiskärkiä: edessä Kunoy, takana Viðoy ja sen 750-metrinen Enniberg-jyrkänne, joka on opaskirjan mukaan Euroopan toiseksi suurin pystysuora pudotus mereen.

Nämä näkyvät huikeina myös Trøllanesin kylään.

Palasimme bussilla ja laivalla takaisin Klaksvikiin.

Tiistai 17.3.2015 oli toistaiseksi sateisin. Päätimme tarkistaa muutamia mahdollisia paikkoja, joista auringonpimennystä voisi valokuvata.

Fuglafjordurista rinnettä ylös klo 9 aamulla.

Alastulostahan oli kuva jo tämän artikkelin alussa, jolloin satoi ja sumutteli enemmän (vertailun vuoksi uudestaan).

Mäen päällä satulassa oli pari muinaishautakumpua.

Läpimärkinä menimme Fuglafjordurin turisti-infoon eli kirjastoon kuivamaan, jossa meille tarjottiin kahvia. Kiitämme.

Toinen tutkittu paikka oli Toftirin kaakkoispuolen tuulimyllyalue, jossa voisi ottaa seuraavan pimennyskuvan. Kuvaan lisätty punainen pallo merkkaa paikkaa, jossa aurinko täydellisesti pimentyy.

Kolmas paikka oli patikoida Klaksvikista koilliseen, jossa voisi ottaa seuraavan kuvan.

Mutta sääennusteet ovat toivottomat tällä hetkellä. Käytän huomisen 19.3.2015 netissä ja teen päätöksen mitä yritän.

PS. Te jotka olette Suomessa, lukekaa Emma Herrasen artikkeli, miten osittaista auringonpimennystä 20.3.2015 kannattaa kuvata.