Meteoriitin etsintää Sipoon jäällä 11.2.2014

Kuulun Ursan tulipallotyöryhmään. Tämä vapaamuotoisesti järjestäytynyt yhteisö pyrkii löytämään seuraavan Suomen kamaralle putoavan meteoriitin ja antamaan sen tieteen käyttöön (edellinen löytyi 1974). Teknisinä apuvälineinä käytetään automaattisia tähtitaivaskameroita. Jos kirkas tähdenlento eli tulipallo piirtyy kahteen kameraan eri puolilla Suomea, meteoriitin putoamispaikka voidaan laskea alle neliökilometrin tarkkuudella.

Tällä kertaa kyse oli 2.2.2014 klo 7:40 Etelä-Suomessa näkyneestä tulipallosta [Tähdet ja avaruus -lehden uutinen], jonka laskettiin pudonneen Sipooseen. Tämä kaikki tietää minulle miellyttävää vastuuta, sillä jos putoamispaikan ennuste osuu jäälle, hallussani on välineet ja tietämys etsiä meteoriitti. (Kirkkaalta jäältä on paremmat mahdollisuudet löytää kuin esim. havumetsästä.)

Harmi kyllä etsinnän alku lykkääntyi, sillä havahduin asiaan vasta muutama päivä ensimmäisen laskentaennusteen jälkeen. Luntakin satoi Sipoon jäälle etsintäpäivän aamuna.

Kaksi silmäparia näkee paremmin kuin yksi. Toisena etsijänä jäälle astui Ari, joka etukäteen kehotti varustautumaan suksilla — luistella ei voi. Se piti paikkansa. Jäästä 85 % oli peittynyt lumeen.

Mikä ei ollut valkoista lunta, oli harmaata loskaa. Mahdollisuus löytää jokin 2 cm meteoriitin sirpale oli häviävän pieni. Jotain tummaa silti löysimme.

Pieni 1 cm ruskea pallo loskan pinnalla = jäniksen papana. Tästä jänis loikki aamun lumisateen jälkeen (jäljet oikean suksen kohdalla) .

Koska meteoriitin sirpaleet putosivat jo 9 päivää aiemmin, ne olisivat parhaassakin tapauksessa loskan alla. Niinpä lähinnä nautiskelimme hitaasta hiihdosta, pitäen silmät auki alaviistoon, löytämättä enempää maailman ihmeitä. Erilainen ja siis kiva retki.