Nuuksion viimeinen retki = 164 lampea

(Alkuun päivitys 4.10.2013: Tarkkaavainen lukija ”jokke” löysi yhden lisälammen [karttalinkki] joten lampia on 165 ja yksi vielä melomatta. Kiitos havainnosta. Paikkaan puutteen, kunhan ehdin.)

Kuten sanottu, lauantaina 28.9.2013 meloin ympäri kaikki loput Nuuksion lammet. Aivan upea syyssää. Sekosin laskuissani Soidinsuolla, jossa kanootti pulahti useisiin altaisiin. Summasin lampien kokonaismäärän vasta GPS-jälkeä käsitellessä.

164! Nuuksion melottavia lampia on 164. Alla yksi = Soidinsuon lampi numero 8.

Mutta aloitetaan alusta…

Lampi numero 151: Tervalampi

Jäin bussista Veikkolassa, josta jatkoin taksilla Siuntionjoelle lähelle Kurjoon kylää [karttalinkki].

Meloin ylävirtaan Tervalammelle ja sen länsirantaa, kunnes tulin paikkaan, jossa Siuntionjoki laskee lampeen [karttalinkki].

Tervalampea ei tarvinnut kiertää enempää, koska se täydentyi puolikkaanakin. Meloin näet (Nuuksion kansallispuistoon kuuluvan) itärannan jo toukokuussa 2012, kun laskin Siuntionjoen Nummelasta Siuntion rautatieseisakkeelle [YouTube-linkki].

Tervalampi on lampilistani kestoäärimmäisyys, koska sen kierto kesti 1 vuotta 4 kuukautta 10 päivää. 🙂

Lampi numero 152: Klassarinlampi

Vielä hetken meloin Siuntionjokea ylävirtaan, kunnes vedin kanootin mäkeä ylös Nuuksion hiljaisiin metsiin. Aah.

Klassarinlampi [karttalinkki] oli koko lailla erinäköinen kuin arvelin (kartta ei tunne lammen nimeä, joten ”Klassarinlampi” on oma keksintöni).

Metka lampi. Puuta kasvaa hitosti. Läpi ei näy. Miltään kulmalta ei voi arvioida kuinka suuri vesiallas on?

Klassarinlampi on syvimmillään puolimetrinen ja näyttää tulvalammelta, joka virkoaa vain sateiden jälkeen. Näin ei kuitenkaan ole, sillä ennen retkeä oli viikon satamatta (=pysyvä lampi tämä on). Miten koivun ja männyn siemenet voivat itää ja taimet kasvaa veden alla, sitä en ymmärrä?

Oli miten oli, kiersin lammen. Tavan takaa oli tökittävä pohjasta vauhtia, noustava kaatuneille puille auttamaan kanoottia yli tai punnerrettava väkisin puiden välistä. GPS-jälki kertoo, että meloin Klassarinlampea 220 metriä 35 minuutissa.

Klassarinlampi on siten lampilistani hitausäärimmäisyys, sillä keskinopeus oli alle 0,4 km/h. 🙂

Lampi numero 153: Miilukankaanlampi

Miilukankaanlammen (nimi itse keksimäni) olisin voinut meloa jo marraskuussa 2011, kun meloin sen viereiset Porolammen ja Simolammen [karttalinkki] [Poro-Simolammen retki].

Silloin ohitin Miilukankaanlammen liian pienenä, kun en vielä arvannut, että tulen melomaan nämä kaikki.

Miilukankaanlammen suurin halkaisija on 24 metriä. Se on vähän, mutta toisaalta enemmän kuin moni muu, joita meloin muutaman tunnin kuluttua…

Lammet numero 154-163: Soidinsuo 1-10

Saavuin Soidinsuolle länsipäästä [karttalinkki]. Pitkän metsäraahauksen jälkeen kilometrin mittaisen suon avaruus tuntui huikealta. Ripustin kameran jalustan ylös mäntyyn ja otin kuvan itsestäni.

Vertasin maisemaa sekä printtaamaani Bing-kuvaa, jonka avulla yritin paikantaa lampia.

En tiennyt ennakkoon montako lampea melon. Paikan päällä tilanne ratkesi näin: melon lammen, jos sen suurempi ja pienempi halkaisija ovat vähintään 15 x 6 metriä (jotta syntyy kelpo GPS-rinkula). Lisäksi lammessa pitää olla kirkas keskus (ei täynnä suokasveja). Näillä periaatteilla meloin 10 lampea.

Vietin suolla 2,5 tuntia. Vaikkakin tuo aika oli enimmäkseen raahausta ja kumisaappaiden varsien riittävyyden varmistelua, se tuntui juhlalta. En ollut koskaan ennen käynyt Soidinsuolla saati nähnyt sen lukuisia kauniita lampareita, vaikka Nuuksiossa olen paljon liikkunut.

Soidinsuon lammille en aio keksiä nimiä. Olkoot numeroita 1-10.

Alla ykkönen (kaksiosaisen lammen suurin halkaisija 20 metriä).

Kakkonen (suurin halkaisija 17 metriä).

Kolmonen (isoin lampi, suurin halkaisija 42 metriä).

Kolmonen toisesta perspektiivistä (jätän usein kameran jalustalle, kun lähden melomaan).

Viitonen (suurin halkaisija 16 metriä).

Seiska (suurin halkaisija 17 metriä).

Kasi (suurin halkaisija 23 metriä).

Muut numerot vain meloin mutten kuvannut (4, 6, 9, 10).

Lampi numero 164: Haaversopakko

Kello 17 olin melonut Soidinsuon lammet. Matkaa viimeiselle lammelle oli metsän läpi 2,5 km, joten helpotin urakkaa ja suuntasin reitin Pikaraisten lampien kautta.

Saavutin Haaversopakon 20 minuuttia ennen auringonlaskua [karttalinkki].

Haaversopakossa toteutuu kolme äärimmäisyyttä:

• Nuuksion pienin lampi, jolla on kartalla nimi.
• Myös pienin hyväksytty lampi minun lampilistalla (suurin halkaisija 14 metriä, siis pienempi kuin melomani Soidinsuon lammet).
• Viimeinen melomani Nuuksion lampi!

Aurinko laski, ilta hämärtyi, taivas pimeni. Palasin sivistykseen (tielle), pakkasin kanootin, etenin pysäkille. Päivitin sosiaalista mediaa:

Sillä niin se on, että kun projektin itse keksii, se on mahdollista pitää alusta loppuun hupsuna. Asiaan kuuluu myös teeskennellä, että tavoite on tärkeä. Mikään pokerinaama en toki ole. Ilmeisesti kaikki arvasivat alusta asti, että hassuttelen. 🙂

Viimeisen retken reitti.

Nuuksio on nyt täyteen melottu. Näin retki sijoittuu Nuuksion 164 lammen kokonaisuuteen:

Minulta on jo kysytty mikä on seuraava projekti?

Vastaan: Seuraavaa ihan vastaavaa projektia ei ole. Tarpeeksi hupsuja juttuja ei keksi joka päivä. Mutta pidän silmät auki.