GPS-kuva: kratti (tonttu) ottaa hatkat

Ennen aikaan oli vuori, jota kansa kutsui nimellä Skrattberget, ja piru oli ollut vuoren asukas. Vuoressa on edelleen isoja kattiloita, joissa piru on keittänyt ruokaa. Kun espoolaiset sitten ostivat suuren kirkonkellon, se kuului niin hyvin Skrattbergetille, että piru ei voinut kestää ääntä, vaan muutti pois.

Lueskelen kirjaa Saaristo-Espoo, joka kertoo Espoon nimistön historiaa ja legendoja. Edellä mainittu tarina on sivulla 106, jossa selostetaan skratten-sanan etymologia. Sanotaan myös näin:

”Skratten” (suomeksi kratti) oli pieni olento, joka silloin tällöin näyttäytyi kylissä ja jota pidettiin suuressa arvossa. Uudellamaalla sillä oli pirun piirteitä, ja sanalla skratt on ollut merkitys ”vieras, piru”. […] Muualla ”skrattenia” on yleensä pidetty tonttuna, joka on hankkinut varallisuutta taloon. Sellainen olento on nähty mm. Espoon kartanossa; se oli puolen kyynärän pituinen ja harmaapukuinen.

(Espoon web-sivuiltakin löytyy tarina kratista -> kelaa alemmas Krattivuorentien kohdalle.)

Koska Espoon ainoa Skrattberget on Laurinlahdessa kotini lähellä, piirsin tarinan GPS-paikantimen avulla kartalle kävelemällä reitin reunaviivoja pitkin ja lataamalla jäljen Google Earthin karttakuvan päälle. Jos et ymmärrä miten GPS-kuvioita voi tehdä, olen kirjoittanut siitä aiemmin täällä.

Kuvassa pyrin vaikutelmaan, jossa tonttumainen olento ottaa suivaantuneena hatkat Krattivuorelta. Suu on kurtussa ja meno vauhdikas, nyt lähden, tänne en enää palaa.

Yllä oleva MapSource-ikkuna paljastaa, että lähdin kävelemään tänään 15.12.2012 klo 5:13 aamulla. Kävelin 10,2 kilometriä 2 tunnissa 27 minuutissa.

Olin suunnitellut reitin ennakkoon kartalla. Koska reitti sisälsi outoja mutkia, lähdin kävelemään aikaisin, sillä en halunnut ihmisiä kyselemään mitä hittoa teen. Itse Skrattberget / Krattivuori on 35 metriä merenpinnan yläpuolella tontun takajalan akillesjänteessä (kuvassa 3-kertainen korkeuden liioittelu).

Oikea näkymä Krattivuorelta luoteeseen.

Lunta oli enimmillään 50 cm. Tunnustan, joudun kulkemaan yhden omakotitalon pihan kautta. Muuten reitti kulki 85 % teitä myöten kuten alla Laurinlahdentiellä (jalkoväli).

Espoonlahden urheilupuistossakin (etujalka) kuljin enimmäkseen polkua myöten.

Kaikkein vaikein oli tontun/kratin pää, sillä ihmisen aivot tulkitsevat piirroksia siten, että kasvonpiirteissä ollaan kriittisempiä kuin muuten (=havaintokykymme on herkistynyt tunnistamaan kasvoja). Kasvot ovat kerrostalojen välissä.

Esimerkiksi koska leuan kohdalla on parkkipaikka, jouduin puikkelehtimaan.

En onnistunut niin hyvin kuin halusin. Parkkipaikka olisi pitänyt kävellä diagonaalisesti, mutta autojen yli en halunnut kävellä. Näin GPS-jälkeen tuli turhia kyhmyjä. (Toisaalta GPS-piirtotarkkuus on muutenkin vain 10 metriä — kyhmyt voivat muodostua satunnaiskohinana kuten on laita tontun korvassa, jonka jouduin kävelemään kaksi kertaa, sillä asun korvan päällä.)

Ja vielä tämäkin: Kerrostalojen pihojen väleillä oli yli metrisiä aitoja. Niitä ylitellessä keskittyminen herpaantui ja tapahtui vahinko. Unohdin kävellä tontulle silmän, sillä se oli alkuperäisessä suunnitelmassa.

Tärkeä kysymys: Onko tässä mitään järkeä?

Vastaan: On, jos voin tämän avulla antaa oman kommentin Espoon nykyisyyteen, paikallishistoriaan ja kansanperinteen tarinoihin. Ehkä muutkin kiinnostuvat tutustumaan omaan paikallishistoriaan, myös muualla Suomessa? (Eikä luova liikuntakaan ole huono juttu, jos voin innostaa muut tekemään omia GPS-kuvia.)

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tähän kuvaan, vaikkei mennyt ihan putkeen. Alla on vierekkäin kaksi GPS-kuvaani, kratti sekä onkijapojat, jonka tein melomalla.

Espoon kokonaisuuteen kuvat sijoittuvat näin (kuvan oikeassa laidassa on Helsingin niemi).

Vielä mahtuu Espooseen monta kuvaa!

PS. Haluaisin nähdä muidenkin kuvittavan Suomen maaperää ja vesiä GPS:llä. Laita kommenttia, jos olet tehnyt tällaista, tai tiedät jonkun, joka on tehnyt.