Aiempi roskaretkikirjoitukseni vaikutti sen verran, että Avokanoottiyhdistyksen Janne Janhunen keräsi Espoonjoelta omalla retkellään liki 300 roskaa kirkon alapuolelta. Kun joelle jäi raivaamattomia puuesteitä, päätettiin tehdä vielä yksi retki. Tällä kertaa mukana minun lisäksi Janne Janhunen + Jaakko Mäkikylä.
Yhteensä keräsin 4 tunnissa Espoonjoelta 626 roskaa 2 jätesäkkiin (styroksia, pulloja, tölkkejä, karkki- ja jäätelöpapereita, muovia, tupakansytyttimiä jne). Melontaa ei kertynyt enempää kuin 4 km, sillä syynäsin vain joen yläosan Ikean takaiselta pellolta Espoon kirkolle (yksin en enempää jaksanut).
Hyvä espoolainen meloja: Sinun tehtäväsi on nyt jatkaa Espoonjoen siivousta Espoon kirkolta Kauklahteen, sillä se väli on siivottu aina aiempina vuosina. Ilmoita roskaretkestäsi etukäteen tekninen.keskus@espoo.fi ja samaan osoitteeseen jälkikäteen mihin olet jätesäkit jättänyt. Etukäteisilmoitus on tärkeä, jotta Espoon Ympäristökeskus voi järjestää jätesäkkien haun ennen kuin joku levittää ne takaisin jokeen.
Liesjärven kansallispuistosta [Luontoon.fi][Wikipedia] lähtevä Turpoonjoki on houkuttanut minua pitkään — se kun on merkitty Etelä-Suomen Fillari GT -karttaan melontakelpoiseksi. Otin viimein tehtäväksi tutkia sen.
Kutsuin facebookissa melojia laskemaan Vantaanjoen koskia ja valokuvaajia Ruutinkoskelle kuvaamaan melojia. Parhaat kuvat ja ideat ovat muilta. Olen kysynyt luvan julkaista muiden aineistoa tässä. Suuri kiitos!
Alla Tiina Kujansuun oivallus + tekstitys..
.. kun Teemu oli hypännyt jokeen viilenemään lähtöpaikalla (Vantaankosken viilatehtaan alla [karttalinkki]).
Fiksusti tekivät he, jotka eivät lähteneet melomaan kanssani Luhtajokea helatorstaina 9.5.2013. Vain yksi vastasi kutsuuni ja tuli katsomaan miltä tulvan jälkeinen kurajoki näyttää.
Baltian vappumelonta on perinne, jonka aloitin 2002. ”Joka vuosi uusi joki” on ollut idea, kun olen sukkuloinut retkiä Viroon ja Latviaan. Tällä kertaa kohteena oli 125 km Pärnujokea, Viron pisin joki — ei tosin minulle täysin uusi, sillä olin jo 2007 melonut joen alaosan.
Pitkän kylmän kevään jälkeen Vantaa vapautui jäistä lauantaina 20.4.2013. Monesti olen Vantaata melonut, mutten näin suuressa tulvassa [kuvan karttalinkki].
Varhainen lauantai 24.11.2012. Kaksi teinipoikaa hoippuu pysäkille.
– Terve, onksulla tupakkaa?
– Terve vaan. Ei ole.
– Mitäs sulla tossa on? (Osoittaa kanoottikärryä.)
– Tää on mun kanootti. Mä meen Nuuksioon melomaan.
– Mitä, onks toi kanootti? (Yleistä ihmettelyä.) Eiks kannattais ottaa välillä viinaa? Mieli avautuu!
Bussissa, luen sanomalehteä.
– Peura syö poliisin voimavaroja, mä en kyllä tajuu mitä toi tarkoittaa.
(Käännän päätä taakse.)
– Joko luitte sivun? Saanko kääntää?
– Hei mitä mieltä sä oot Niinistöstä, onkse hyvä presidentti?
– Ei se silleen mun elämään suoraan vaikuta. Mitä mieltä itse olet?
– Suomalaiset on lampaita, kaikki vaan seuraa samaa valmista mallia.
– Ai niinkö? Mä olen menossa Nuuksioon melomaan. En ottanut mallia muista.
– Toi onki jees mitä sä teet. Mut eiks kannattais ottaa vähän viinaa kanssa, tai pilvee?
– Etkös vasta sanonut, että lampaat seuraavat muiden mallia? Eiks toi viina just oo lampaiden juttu?
– Sori, mä oon kyllä tosi väsynyt.
Paras lääke jetlagiin on lähteä ulkoilemaan. Australiasta paluun jälkeen menin lauantaina 17.11.2012 Nuuksioon melomaan. Etumelojaksi tuli Auli Köresaar, joka kuvasi minut Isolla Romlammella [karttalinkki].