Pääsiäisretki 2025 Espoosta Tammisaareen 2 päivässä

Kuminen avokanootti ei ole merikajakki, mutta kun tuulet ovat sopivat, merelle menen. Meriretkeni ovat usein lyhyitä, alle 50 kilometriä, paitsi tällä kertaa, kun tuulet olivat puolellani. Niinpä tästä tuli pisin meriretkeni ikinä.

Retken kansikuva on Inkoon syväväylän keskeltä, katse avomerelle [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Aloitetaan.

Torstai 17.4.2025

Pääsiäisvapaat edessä. Lähdin liikkeelle töiden jälkeen klo 18:40.

Sumu on valkoinen pimeys.

Onneksi Espoon lähisaaristo on perin tuttu. Valkoisessa pimeydessäkin löysin perille Stora Herröön 5 minuuttia ennen auringonlaskua ilman karttaa ja digitaalista apua. Melontaa 8,5 km.

Perjantai 18.4.2025

Aamulla en totisesti arvannut, minne illalla päädyn. Oli vain aikomus käväistä Porkkalan kärjessä ja palata takaisin.

Tiheän sumun vuoksi haksahdin kaksi kertaa reitistä. Ylimääräistä matkaa 2 kilometriä (punainen reitti, isompi kuva tässä).

Ateriatauko Stora Svartöllä 21,5 kilometrin jälkeen [karttalinkki].

Sääennuste: Kevyttä itätuulta tänään ja huomenna.

Oivallus: Minulla on pakattava kanootti. Ei tarvitse palata kotiin. Vieköön tuuli vaikka Tammisaareen, sieltä junalla takaisin.

Tämän päätin, kun Pampskatan, tuo Porkkalan eteläkärki, nousi sumusta.

Porkkalan eteläkärjessä on aina turisteja.

Jätin Porkkalanniemen taakseni.

Taivas kirkastui. Lähestyin Upinniemeä.

Mutta ensin muutaman sotilassaaren ohitus.

Porkkalan ja Upinniemen kierron tein varman päälle, mutkitellen, lähellä rantaa. Alla reitti punaisella (isompi kuva tässä).

Tämä oli vasta kolmas kerta, kun kiersin Upinniemen. Upinniemi on kaukana kotoa, yksinäinen niemi avoimella merellä. Upinniemen ympäri melon vain, kun tuuliennuste sallii.

Upinniemen jälkeen ohitin monta saarta. Ohitin myös Suomen korkeimman rakennuksen: Kirkkonummen kaapelitorni, 185 metriä [Wikipedia].

Juuri ennen auringonlaskua saavutin Stora Fagerön, tuon mainion leirisaaren Inkoon edustalla, jossa olen aiemminkin yöpynyt [karttalinkki] [Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen sivut].

Meloin 51,5 km.

Lauantai 19.4.2025

Yllä olevan kuvan otin aamulla – kuten myös tämän seuraavan.

Stora Fagerö on leirisaari minun makuun, harva mäntymetsä, kauttaaltaan laakea.

Tyyni meri. Kauniisti kaisloilla raidoitettu ranta. Kanootti valmiina lähtöön (isompi kuva tässä).

Varsin pian ylitin Inkoon syväväylän. Syvyys 13 metriä, tolppien väli horisontissa 200 metriä [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Pientä eksymistä taas: kilometri lisämatkaa siitä, että kuljin Elisaaren ja Orslandetin välistä (sen sijaan että Elisaaren pohjoispuolelta) [karttalinkki].

Mutta näinpä jälleen nämä Elisaaren rannat, joilla olen muutamina syksyinä vieraillut.

Barösundin kaupasta ostin lisää juotavaa [karttalinkki].

Barösundin lossi [karttalinkki].

Huhtikuinen merivesi on kirkas, joka vuosi. Toukokuussa metrin syvyydessä olevia kiviä ei enää näe, kun väliin ilmestyy vihreä leväpuuro.

Kevyt myötätuuli. Yhä oikeaan suuntaan.

Sallin itselleni 50 minuutin ateriatauon.

Torsön lossi [karttalinkki].

Pian lossin jälkeen kääntyminen oikealle kohti Tammisaarta: Jomalvikin kanava [karttalinkki].

Läpäisty.

Tammisaaren keskustaa.

En pahemmin ehtinyt valokuvata, sillä kiire: Saavuin rantaan 17:20. Juna lähtee 18:07.

Meloin 43 km.

Super-nopean kanootinpakkauksen jälkeen vedin kanoottikärryn Tammisaaren rautatieasemalle jopa 14 minuuttia ennen kuin juna lähti.

Lopuksi

Olen varmistelija. Luotan tuuliennusteisiin vain 2–3 päiväksi eteenpäin. Siksi kaikki nämä vuodet olen tehnyt merellä maksimissaan 3 päivän retkiä. Esim. kun meloin Turusta Espooseen 227 km vuonna 2020, tein sen kolmessa osassa, joista pisin oli 97 km.

Niinpä tämä 103 kilometriä on pisin yhtenäinen meriretki, jonka olen koskaan tehnyt. (Teknisesti ottaen meloin matkan 2 päivässä, sillä lähtöaika kotirannasta oli 18:40, tulo Tammisaareen 17:20 = 47 tuntia.)

Retki meni hyvin eikä rasittanut liikaa. Olisin voinut jatkaa seuraavana päivänä.

* * *

Aion meloa kesä-heinäkuussa Lapissa 800 km Kilpisjärveltä Kirkkoniemeen. Tämän retken jälkeen ei ole syytä epäillä, ettei se olisi mahdollista.