Kimolan kanavan rengasmelonta 60 km 13.–15.10.2023

Pienemmistäkin melontaretkistä on kiva kertoa, jos ne tehdään syksyn väriloistossa ja retkessä on muuten jotain uutuusarvoa. Sellainen retki oli Kimolan kanavan 60 km rengasmelonta Kymijoella, Iitin ja Kouvolan kuntien alueella.

Kuvituskuvassa Mankalan kosket, joissa vesi virtasi tasaisesti ja lujasti [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Aloitetaan.

Perjantai 13.10.2023

Saavuimme lähtöpaikalle kello 16:30: Jonkuenlahden taukopaikka ja pienvenesatama [karttalinkki].

Tässä on laavu ja kesäkahvila sekä tietysti parkkitilaa. Venelaiturit ovat näin syksyllä tyhjillään.

Matkaan.

Valokuva takaisin päin. Kesäkahvila toimii oikealla olevassa rakennuksessa: Iitin rantamakasiini.

Reilun tunnin kuluttua, auringon jo laskettua, saavuimme Kalmusaaren retkisatamaan [karttalinkki].

Näkymä Kalmusaaren laiturilta järvelle.

Koska odotettavissa oli sadetta, oli aiheellista virittää tarppi teltan yläpuolelle.

Päivän saldo: Melontaa 6,5 km.

Lauantai 14.10.2023

Ilta on syksyllä pimeä, joten seuraavat Kalmusaaren leiripaikan kuvat on otettu aamulla.

Kuva 1. Yöllä tosiaan satoi rankasti. Tarppi teki tehtävänsä ja piti teltan kuivana. Näin samaa telttaa voi käyttää ongelmitta toisenakin yönä.

Kuva 2. Kalmusaaren olosuhteet ovat melojalle hyvät. Täällä on kelpo laavu, tulipaikka ja puusee.

Sitten matkaan. Meloimme aamulla muutaman kapeikon läpi. Tämä on Kymijokea ja Kymijoki on iso joki: vesi virtaa, merimerkit ovat kallellaan.

Tien 362 silta [karttalinkki].

Paikallinen pihaidylli.

Viikonloppu ei ollut tyyni, mutta tuulen suunta oli mainio: lounaasta eli aamulla selän takaa 6 m/s.

Hiidensaarta ja Hiidenvuorta lähestyimme myötätuulessa. Ne eivät ole kummoisia kaukaa järveltä nähtyinä.

Kameran telelinssi antaa toisenlaisen näkökulman. Hiidenvuori ei ole mitätön nyppylä, vaan 65 metriä järven yläpuolella [karttalinkki].

Hiidenvuorelle voi nousta portaita pitkin ja portaiden lähellä on taukokatos ja tulipaikka [karttalinkki]. Hiidenvuorella käynti houkutti, mutta päätimme jättää toiseen kertaan. Sääennuste lupaa sadetta: on parempi säästää aamupäivän kuiva sää siihen, että meloo eteenpäin, kunnes sade alkaa.

Lähestyimme Hiidensaaren kannasta.

Hiidensaaren kannas on vain 25 metriä leveä. Pieni kantomatka ja olemme tyynessä vedessä [karttalinkki].

Tyynen puolella järvi jatkuu.

Nostin samalla dronen maksimikorkeuteen eli 120 metriin: Hiidensaaren kannas ja Hiidensaari lännestä päin (hmm, Hiidenvuori ei näytä dronekuvassa kovin korkealta).

Melonta jatkui tämän jälkeen kohti luodetta, kohti Kimolan kanavaa. Aurinko väritti upeasti Hopiasaaren.

Muutama kymmenen minuuttia eteenpäin. Tuo puunlatvojen tasolla oleva torni on Jaalan yksityinen näkötorni. Siitä on Yle tehnyt jutunkin (vuonna 2011 tehdyssä jutussa mainitaan mm. ”nykyään tornissa vierailee vuosittain reilu tuhat ihmistä”) [karttalinkki].

Mennään eteenpäin. Jo toisen kerran tänään tie 362 ja silta [karttalinkki].

Kimolan kanavan pituus on 5 kilometriä, kun lasketaan kanavan kapea suora osuus. Tämä silta on kanavassa 1,3 km kohdalla, kun saavutaan etelästä.

Ennen kuin saavuimme sulkuun, vastaan tuli yksi vene. Päivän ainoa vene, jonka matkustajat näki lähietäisyydeltä ja joille pystyi vilkuttamaan.

Saavuimme sululle. Liikennevalo on punainen [karttalinkki].

Maija vetää köydestä.

Hetken kuluttua valo vaihtui vihreäksi. Meloimme 70 metriä pitkään tunneliin.

Tunnelin jälkeen on varsinainen sulku. Sen pudotuskorkeus (tai meille nousukorkeus) on 12 metriä.

Meloimme sulkuun. Kiinnityimme sulun oikeaan reunaan. Portti takana sulkeutui.

Sulussa on yhtä aikaa kiinnostavaa ja tylsää. Sulun etureunan veden pinta pulppuaa, kun lisää vettä virtaa alakautta sulkuun. Veden pinnan nousua voi seurata sulun seinään kirjoitetuista metrilukemista. Kanootti pidetään kiinni sulun oikean laidan ”laiturissa”, joka kohoaa veden mukana.

Aha, nyt se sade alkoi.

Kaadoin termoksesta kuumaa vettä pussiruokaan. Tämä on paras tapa käyttää pysähtynyt hetki. Jos tässä kerran odotellaan, samalla saa ruoka kypsyä.

Gps-paikantimen jälki paljastaa, että olimme sulussa melko tarkkaan 20 minuuttia.

Sulku on täyttynyt vedellä. Olemme nousseet 12 metriä. Portti edessä aukeaa.

Meloimme sulusta ulos. Parkkeerasimme sulun yläpuoliselle laiturille. Nousimme kanootista.

Ikävä kyllä mitään katosta Kimolan sulun lähellä ei ole. Söimme pussiruoan sateessa.

Pussiruoka syöty. Jatkoimme melontaa. Kapea 5 km pitkä kanava päättyy. Senkin jälkeen melontareitti on kapea, mutta luonnonkapea.

Sataa. Meloimme Vuolenkosken rantakahvilaan (Ravintola Rantamesta). Puolentoista tunnin ajan valuimme vettä kahvilan lattialle [karttalinkki].

Sade loppui. Palasimme kanootille ja meloimme Vuolenkosken sillan ali [karttalinkki].

Tämä sillan alittava reitti ei kuulu viralliseen reittisuositukseen, koska järkevää reittiä sitä kautta ei ole. Sillan eteläpuolella on Vuolenkosken vesivoimala (alue aidattu) ja toisaalta Onnen Virta -yhtiön kalalammikko (alue aidattu). Mistä menimme? Kalalammikon kautta aitoja ylittäen, mikä on mahdollista vain myöhäissyksyllä, kun muuta toimintaa kalalammikossa ei ole.

Virallinen reittisuositus Vuolenkosken voimalan ohi kulkee aiemmin mainitun Vuolenkosken kahvilan takaa (punainen katkoviiva on suositeltu reitti – keltaista reittiä käytimme).

Kyseinen ohitusreitti kulkee hiekkatietä pitkin ja päättyy alla olevan kuvan laituriin [karttalinkki].

Muutkin ovat ohittaneet Vuolenkosken voimalan. Tässä artikkelissa voimala ohitetaan maata pitkin käyttäen kanoottikärryjä. (Palataan kärryihin vielä myöhemmin.)

Päätimme päivän melonnan Savion retkisatamaan, joka on vesiltä katsoen kaislojen takana piilossa [karttalinkki]. (Suosittelen merkitsemään paikan etukäteen gps-paikantimeen.)

Savion retkisatama oli ihan ok. Aurinko laski pian. Kokkasimme iltaruoat laavussa.

Päivän saldo: Kanootti liikkui 33,5 km.

Sunnuntai 15.10.2023

Kymenkäänne on paikka, jossa järvimäisen leveä Kymijoki tekee hetken siksakkia, jolloin on helppo eksyä väärään haaraan. Kymenkäänteessä on myös kalliomaalaus, jonka päätimme katsoa.

Ahaa, maalaus taitaa jo erottua.

Tuossa se on.

Lähikuva.

Mitään tunnistettavaa hahmoa tästä kalliomaalauksesta ei löydy [Ismo Luukkosen kalliomaalaussivut]. Kävikö 5000 vuotta sitten niin, että maalari piti tekemäänsä kuvaa niin huonona, että sotki sen?

Kymenkäänteen jälkeen Kymijoki kapenee.

Joki kaartaa vasemmalle, sitten oikealle.

On hetken suora.

Rannat ovat korkeat eikä täällä juuri ole mökkejä. Kun vastaan tuli laituri, parkkeerasin siihen ja nostin dronen ilmaan.

Syksyinen Kymijoki.

Seuraava laituri on toisella puolella jokea: Harakkakosken taukopaikka [karttalinkki].

Kymijoki virtaa tässä yli 5 km/h. Virran reippaus näkyy väreilynä veden pinnassa – mitään valkoista vettä ei ole.

Melkein ihmettelen, kuinka tasaista voi näin kova virta olla? Veden täytyy olla syvää.

Tässä on aiemmin ollut Mankalan kosket, josta Wikipedia-artikkeli kertoo: Mankalan kosket hävisivät näkyvistä, kun Kaurakoskeen valmistui 1952 Mankalan voimalaitos ja vesi nousi useita metrejä.

Mankalan kosket kuuluvat suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Wikipedia-artikkeli luettelee 13 elokuvaa, joita on kuvattu Mankalan koskilla (Koskenkylän laulu -elokuvassa Tauno Palo oli vähällä hukkua koskeen).

Enää ei näkyviä koskia ole. Virran nopeus ja joen kapeus antavat kuitenkin melonnalle potkua. Enempää yrittämättä kanootin maksiminopeus oli 11,4 km/h.

Mielellään tätä ei vastavirtaan melo. Mankalan koskien takia Kimolan kanavan rengasmelonta on syytä tehdä vastapäivään.

Tuolla kaukana näen joen kapean osan päättyvän.

Vielä tuosta läpi.

Kymijoki aukeaa järveksi. Siinä ne olivat, Mankalan kosket.

Harmoninen oksa rannassa.

Kävimme jonkun ajan kuluttua myös Tapolan taukopaikalla. Tämä taukopaikan vieressä on taloja, joten ei täällä mielellään leiriytyisi. Puusee sentään on [karttalinkki].

Tapolan taukopaikan laituria kun katsoo, vesi tuntuu olevan alhaalla?

Järkeily menee näin:

• Yleisesti ottaen syksyn sateiden takia vedet ovat korkealla ja joet tulvassa.
• Eipä ihme, että hetki sitten Mankalan koskissa vesi virtasi.
• Edessä on Mankalan voimala, joka luultavasti päästää extrapaljon vettä lävitseen juuri nyt.
• Sen takia tämä Mankalan voimalan yläpuolinen järvi onkin poikkeuksellisen matalalla.
• Ja sen takia hetki sitten Mankalan koskissa vesi virtasi poikkeuksellisen lujasti. (Tämän järkeilyn perusteella olimme onnekkaita, että satuttiin tänne oikeaan aikaan.)

Seuraavaksi sitten Mankalan voimala [karttalinkki].

Ohitus tapahtuu oikean rannan kautta, jossa ensin noustaan laiturille ja kanootti laitetaan Iitin kunnan tarjoamaan kanoottikärryyn [karttalinkki].

Mankalan voimalan ohittavan reitin pituus on 450 metriä. Kanoottikärryyn mahtuu yhdellä kerralla 4 kanoottia tai kajakkia. Kanoottikärry kulkee keveästi. Kun ohitus on tehty, kanoottikärry kuuluu kuljettaa takaisin lähtöpisteeseen (kuva Maija Vaismaa).

Olisiko aiemmin myös Vuolenkosken voimalalla ollut tarjolla samanlainen kanoottikärry? Se jäi tarkistamatta. (Päivitän tiedon tähän artikkeliin, jos saan tämän tiedon.)

Kanootin nosto- ja laskupaikat ovat täällä joka tapauksessa selkeästi merkitty.

Kun Mankalan voimala oli ohitettu, siitä oli alle kilometri lähtöpaikkaan, Iitin rantamakasiinille eli Jonkuenlahden pienvenesatamaan.

Päivän saldo: Kanootti liikkui 20 km.

Yhteenveto

Rengasreitit ovat autoilevalle melojalle mukavia. Kotiin pääsee lähtemään miltei heti, kun melonta on ohi.

Gps näyttää retken jälkeen 60 km.

Reitti kartalla (lähtöpaikka ja yöpaikat sinisillä ympyröillä).

Tällä reitillä oli paljon katsottavaa ja koettavaa. Voin suositella.