Vappumelonta 2020, Avokanoottiyhdistys Fiskarsin järviylängöllä

Avokanoottiyhdistys retkeilee Baltiassa joka vappu.

Koronaepidemian takia se ei tänä vuonna käynyt päinsä, sillä taudin leviämisen estämiseksi henkilöliikenne Suomen ja Viron välillä on katkaistu.

Vappuperinnettä jatkaakseni kutsuin melojia paikkaan, joka minua kiinnosti: 3 päivää Uudellamaalla, Fiskarsin jylhällä järviylängöllä (mutta max 8 henkeä).

Ei tämä aivan helppo retki ollut, sillä 10+ järven takia kanootteja piti kärrätä hiekkateitä pitkin enemmän kuin tarpeeksi.

Kuvituskuva: Jyrkänne Horsmajärvellä [karttalinkki].

Päivittäisiin tapahtumiin.

Perjantai 1.5.2020, vappupäivä

Suomen hallituksen suositus on epidemian vuoksi välttää yli 10 hengen kokoontumisia. Tälle retkelle ilmoittautui 6 henkeä – ketään ei tarvinnut ajaa tiehensä. Pelkästään kärryvaatimus karsi osallistujia.

Hyvä on myös mainita, että paikalle tultiin sellaisissa autokunnissa, jotka muutenkin retkeilevät yhdessä. Tälläkin tavoin epidemian leviämisen estäminen huomioitiin.

Lähtöpaikka oli Flacksjön uimaranta [karttalinkki].

Sitten vesille.

Muut meloivat yksikkökanootteja. Minä ja Maija olimme kaksikossa.

Kiersimme ensin rantoja pitkin Flacksjö-järven, näin saimme lisää mittaa melontaan.

Lisää pituutta saimme myös melomalla Flacksjön kapeaan laskuojaan, jossa vauhti tyrehtyi 40 metrin jälkeeen.

Kävimme jalkaisin pienellä suolammella..

.. josta löytyi parikymmentä karpaloa. Nam.

Flacksjö-järven rantaviiva oli riittävän perusteellisesti melottu (5 km) siinä vaiheessa, kun kohdalle sattui polku kohti Kivijärveä [karttalinkki].

Sadan metrin polku ei ole leveä, mutta sitä pitkin pääsee hyvin.

Tai sitten ei pääse. Alla olevassa kuvassa Jouni ihmettelee Kristianin kanoottia, jonka alla kärryt ovat menneet vinksalleen.

Minä ajattelin tätä kuva ottaessani koronaepidemiaa. Meidän ei pitäisi kosketella toisiamme tai toistemme kanootteja. Onko tuossa nyt tarpeeksi iso turvaväli?

Kivijärven läpi melottuamme päästiin leveille hiekkateille. Hiekkatietä pitkin on kevyttä liikkua, jos kanootti on hyvässä balanssissa kärryjen päällä.

Olin suunnitellut järvien melontajärjestyksen etukäteen. Jotkut järvet melottiin yli kuten ensimmäiset kolme: Flacksjö, Kivijärvi, Långsjö. Toiset järvet ovat pistotien päässä kuten Öksjö ja Korppisjön. Tällaiselle ”pistojärvelle” mennessä kärryt jätettiin rantaan. Tulemmehan pian samaa reittiä takaisin.

Fiskarsin metsissä on hienoa kulkea. Järviylänkö on keskimäärin samanlaista eräaluetta kuin Nuuksion kansallispuisto tai Meikon ulkoilualue Kirkkonummella. Maat kuuluvat Fiskars Groupille (Fiskars Oyj Apb), yhteensä 150 neliökilometriä. Mökkejä on vähän. Alla oleva yksityinen piha-alue sijaitsee Öksjö-järven saaressa [karttalinkki].

Minulla oli mukana isompi kumikanootti, kaksikko. Öksjön takana on kaksi pientä järveä: Lilla Öksjö ja Karhulammi [karttalinkki].

Vetäisin kanootin sinne ja lähdin kiertämään.

Muita kanootteja tai melojia ei Karhulammi houkutellut. Jouni Turunen kuvasi taidekuvan: sumuinen minä lammen toisella puolella.

Kierros tehty.

Öksjöä mielenkiintoisempi pistojärvi on Korppisjön. Älytön nimi – suomi ja ruotsi sekaisin – mutta komea pystykallio [karttalinkki].

Mistä tuo mänty kasvaa?

Kristian tutkii karttaa.

Ja kannattaa tutkia, sillä myös Korppisjönin takana on pieni lampi, Flakolammi. Sen ympäri meloin Maijan kanssa kaksikkona (jälleen kuvaaja Jouni Turunen) [karttalinkki].

Se on hauki, miettivät Jouni ja Tiina.

Päivän lopullinen päämäärä oli Stora Tregren -järvi.

Stora Tregrenin pohjoispäähän pystytettiin leiri kahdeksi yöksi. Yöpyä täällä saa jokamiehenoikeudella (luonnonsuojelualueet pois lukien). Kaltevastakin rinteestä löytyi tasaisia kohtia teltoille [karttalinkki].

Muista hieman erillään Jouni ja Tiina.

Oikeastaan meitä oli kuusi melojaa vasta tässä vaiheessa, sillä Henkka tuli paikalle illan suussa. Henkalla oli myös leirin ainoa vappupallo.

Aika surkeaa touhua. Tämä on vappupäivä – missä serpentiini ja ylioppilaslakit? (Simaa kuitenkin oli.)

Lauantai 2.5.2020

Yö oli tähän astisen kevään lämpimin, melkein +10 astetta. Kun aamulla päästiin tielle, otettiin ryhmäkuva: Tiina, Kristian, Henkka, Maija, Janne, Jouni. Isompi kuva tässä.

Muilla oli kunnon kanoottikärryt. Minä sinnittelin kaljakärryillä, jotka ostin Moskovasta vuonna 2006.

Isompaan kumikanoottiini kiinnitettynä kärryt eivät toimi kovin hyvin. Ne ovat takana, jolloin kärryn vetäjä (=minä) joutuu myös kantamaan lastia. Korkeakin lastista tulee. Tarvitaan toinen henkilö (etumeloja) pitämään venettä pystyssä. Niinpä muut välillä karkaavat kauemmas helppoine kärryineen.

Lauantain ohjelma oli selkeä: mennään pohjoisemmas, käydään melomassa Iso-Kisko, joka on alueen suurin järvi. Ensimmäinen lampi matkalla sinne oli Brosjö [karttalinkki].

Toinen oli Vitsjö, mutta sieltä ei ole kuvia.

Tämä tie on suljettu moottoriajoneuvoilta. Manuaalinen kärrynvetäjä mahtuu portin alta helposti.

Iso-Kiskon kaakkoispuoli näytti kartasta mahtavalta useine jyrkänteineen [karttalinkki].

Mahtava se olikin.

Kristian otti haasteeksi meloa aivan pystykallioiden vieressä silti osumatta kertaakaan kallioon.

Tuossahan on kalliomaalauksia, huusi joku. Ei ole. Suorat punaisemmat linjat vain noudattavat kallion pinnan muotoja.

Selfie.

Lauantaiksi luvattiin sadetta. Onneksi sade alkoi vasta iltapäivällä.

Melkein 20 km ehdittiin Iso-Kiskon rantoja kiertää, kunnes tein sen mitä retkenvetäjän kuuluu tehdä: päätin, että palaamme ajoissa takaisin leiriin. Sade jatkui koko illan, mutta kun teltan päällä oli tarppi, sade ei ollut haitaksi (juotiin simaa, syötiin munkkeja).

Sunnuntai 3.5.2020

Leiri purettiin aamulla. Sade oli loppunut. Järvien rantoja mukailevaa reittiä noudattaen meloimme Stora Tregrenin loput rantavedet.

Ilmestys järvellä.

Kun Stora Tregren oli melottu ja kanootit jälleen nostettu kärryjen päälle, alkoi matka kohti retken viimeistä ja kenties hienointa järveä = Horsmajärvi (kuva Maija Vaismaa) [karttalinkki].

Muksis vaan, nurin meni. Pistotie Hormajärvelle oli tämän retken vaativin.

Horsmajärvi on melkein kokonaan luonnonsuojelualuetta. Se tarkoittaa, että tänne ei saa pystyttää telttaa ja yöpyä.

Horsmajärvellä on kapeikkoja ja kallioita.

Jyrkänteitä [karttalinkki].

Pidimme ateriatauon Hormajärven pohjoisosassa. Vettä kattilaan.

Taas matkaan. Vesi on kirkasta.

Kierto ympäri = 6 kilometriä.

Mikä oli vaikeaa tullessa, on vaikeaa mennessä. Pistotie Horsmajärvelle on oksainen traktoripolku avohakkuualueella.

Eikä tässä kärryt auta.

Mutta on siinä kärrättäviäkin kohtia.

Alkoi palaaminen kohti lähtöpaikkaa: Långsjö, Kivijärvi, Flacksjö. Auringon välke kimmelsi vedessä.

Näin palasimme Flacksjön uimarannan parkkipaikalle.

Yhteenveto

Tämä oli ensimmäinen monipäiväinen retki koronaepidemian aikaan, jonka tein isommassa porukassa. Turvavälit pidettiin eikä toisia kätelty sen enempää retken alussa kuin lopussakaan.

Mutta asia myös unohtuu. Kun toinen pyytää apua – esim. Kristian, joka tarvitsi kynsisaksia – otin kynsisakset laukusta ja annoin suoraan käteen. Vasta minuutin kuluttua muistin: ai niin, sakset olisi pitänyt desinfioida sekä annettaessa että palautettaessa (ja minulla oli käsidesi koko ajan taskussa). Sama tapahtui joitakin kertoja, kun autoimme toisiamme kanoottien kanssa. (Oletan kuitenkin, että olemme yhä kaikki terveitä.)

Reitti kartalla: keltainen melontaa, punainen kanootin kärräystä. (Kartan oikeassa reunassa olevat järvet olen melonut aiempina vuosina.)

Ken alueelle haluaa melomaan, mahdollisia lähtöpaikkoja tiedän kolme: Flacksjön uimaranta, Kivijärven itäpään pieni parkkialue [karttalinkki], Simijärven pieni parkkialue [karttalinkki].

Summattuna:

  • 13 järveä.
  • Kanootti liikkui 59 km, josta 10,5 km kärryillä tai muuten maastossa vetäen.

Oikein mukava vappuretki hienoissa erämaisissa järvissä.

Vaikka Baltiaan ei tällä kertaa päästy, Avokanoottiyhdistyksen vappumelontaperinne sai arvonsa mukaisen jatkon.

5 Responses to Vappumelonta 2020, Avokanoottiyhdistys Fiskarsin järviylängöllä

  1. Minna Viljanen says:

    Olisi kannattanut sovittaa mukaan myös Lammasjärvi, Fårsjö ja bongata sen kalliomaalaukset. Ei ole edes kaukana Flacksjöstä. Kalliomaalaukset löydettiin muutama vuosi sitten.

    • Vau, tuota en tiennyt. Kiitos tiedosta Minna.

      Googletin äsken ja tosiaan selkeän näköisiä kalliomaalauksia, nimenomaan kanootilla katsottavissa. Täytyy mennä alueelle uudestaan! Järviähän siellä riittää.

  2. Risto Antero says:

    Hienon näköinen reissu. Kanoottikärryt reippaassa käytössä. Voitteko erilaisen maastokäytön perusteella suositella hyvää kärrymerkkiä.

Vastaa käyttäjälle Risto Antero Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: