Varjoja hedelmätarhassa (filmi)

Yhteistyö kopterikuvaaja Niko Haudan kanssa ei ole jäänyt lumipiirrosten kuvaukseen. ”Varjoja hedelmätarhassa” on 2:20-mittainen filmi, jossa yhteistyö syvenee ja tuottaa täysin uutta visuaalisuutta.

Filmi on kuvattu Gumbölen golfkentällä Espoossa 18.3.2018. Paitsi Nikoa haluan kiittää kuutta näyttelijää/avustajaa, joiden avulla ideani toteutui. Toivotan antoisaa elokuvailtaa!

Pitemmittä puheitta filmi (suomenkielinen versio).

Uutta visuaalisuutta? Mistä on kyse?

Idean sain kameli-illuusiosta, siis National Geographic -lehden kuuluisasta valokuvasta [linkki seikkaperäiseen artikkeliin].

National Geographicin valokuva on otettu kohtisuoraan kameleiden yläpuolelta. Aurinko paistaa kuvassa alhaalta. Valokuvan mustat kamelit ovat kameleiden varjoja. Oikeasta kamelista näkyy vain vaalea selkä ”varjon jaloissa”.

En halunnut tehdä vain valokuvaa vaan filmin. Yksinkertainen juoni tulvi mieleeni. Toteutus onnistuisi, jos:

• Saan mukaan samana päivänä 4-6 näyttelijää ja kopterikuvaajan.
• Viikonloppuna on aurinkoinen päivä.
• Löydän tarpeeksi suuren puhtaan lumikentän, jossa varjot näkyvät hyvin.

Jaoin ideani netissä noin kymmenen hengen kanssa, joiden arvelin kiinnostuvan. Olin onnekas, sillä ideani herätti vastakaikua.

Ensimmäisenä viikonloppuna oli pilvistä. Kuvausta ei yritetty.

Toisena viikonloppuna keli oli parempi. Annoin ohjeeksi pukea päälle valkoisen (luonnonvalkoisen) takin ja hatun, jotta olisimme lumen värisiä – jotta huomio kohdistuisi varjoihin.

Keräännyimme Gumbölen golfkentälle 18.3.2018 iltapäivällä sään ollessa vielä pilvinen. Ohessa on 1:10-mittainen nopeutettu pätkä miten kuvasimme kohtauksen 1, jossa kerätään puusta hedelmiä (kuvaus Niko Hauta).

Filmin 1 sekunti vastaa todellisuudessa yhtä minuuttia. Alkuvaiheessa rakennamme kreppipapereista ”maastoa” ja viemme jumppapallot puun hedelmiksi. Neuvon ja valmennan mitä kohtauksessa tapahtuu.

Sää ei ole suosiollinen. Tuulee navakasti. Kreppipaperit eivät pysy aloillaan, niiden reunoille on kasattava lunta. Kohdassa 0:49 punainen jumppapallo lähtee tuulen voimasta liikkeelle, mutta saan sen kiinni (sekä 0:59 oranssi jumppapallo).

Pilvet estävät kuvauksen pitkään. Lopulta teen päätöksen: kuvaamme yläpilvien läpi paistavassa auringossa. Kopteri nousee ilmaan kohdassa 1:05, näytelmä tehdään kohdassa 1:07. Kerralla purkkiin. Aurinko on liikkunut taivaalla pitemmälle kuin oletin ja sen vuoksi varjot eivät ole ”maastoon” nähden suorat. Tällä mennään.

Alla Pirjo Ikosen ottama valokuva, kun teemme kohtausta 1. Sanna Korhonen on heittämässä palloa Virpi Karénille. Minä ”pitelen tikapuita”.

Tällaiselta se näyttää kopterista kuvattuna.

Alla toinen näkökulma, Katri Mässelin otos, Minna Airaksinen juoksee hälyttämään apua.

Kohtauksen 1 jälkeen puramme kreppipaperit ja alamme vähitellen rakentaa kohtauksen 2 maastoa. Maasto on yksinkertaisempi mutta kohtaus hankalampi. Aikaa menee enemmän ohjeistukseen, sillä apuvälineitä on enemmän ja tarvitsen itseni lisäksi kaikki 6 avustajaa/näyttelijää. Nyt aurinko sentään paistaa.

Alla Nina Luoman ottamassa valokuvassa Pirjo Ikonen harjoittelee variksen siipien toimintaa (=sauvoihin kiinni teipattu pussilakana, jonka olen leikannut riekaleiksi).

Seuraavassa Sanna Korhosen ottamassa valokuvassa näkyy ase, jolla surmaan variksen = mela, johon on teipattu puuta ja pahvia. (Myöhemmin se on myös sateenvarjo, jolla leijailen alas.)

Mitä muuta tapahtui? Se ilmenee Niko Haudan kuvaamasta nopeutetusta pätkästä.

Filmi menee purkkiin kohdassa 0:55-0:56. Taas kertalaakista. Loppuajan siivoamme maastoa.

Kotiin päästyäni olen puoliksi epätoivoinen. Saako tästä aikaiseksi mitään?

Mutta taika tapahtuu. Keksin tehdä filmin henkilöille puhekuplia. Löydän yli 100 vuotta vanhaa musiikkia (Vess L. Ossman: The drakes awakening), joka sopii pätkään kuin nakutettu.

Kiitos kaikille!

PS. Filmin luonteesta johtuen tarjolla on myös versio englannikielisin tekstein: Shadows in Orchard.