Muotkan viileä patikka 26.-30.9.2014

Mikä vetää porukkaa Muotkalle kerta toisensa jälkeen? Miten Muotkatunturit poikkeavat muista Suomen erämaista?

Luontoon.fi-sivuston artikkelikokoelmasta asia ei minulle valjennut. Pikemmin sen perusteella vaikutti, että Muotkalla on vain 3 nähtävyyttä: Peltojärvi (mielellään Peltotunturin laelta nähtynä), näkymä Kuarvikozza-tunturin huipulta ja Stuorraäytsin rotkolaakso. Täytyy olla muutakin, päättelin, ja lähdin katsomaan. (Alla olevassa kuvassa Peltojärvi [karttalinkki].)

Päiväkohtaisiin tunnelmiin.

Perjantai 26.9.2014

Otin varhaisen taksin Kaamasen mökeiltä Muotkan Ruoktun tunturikylään [karttalinkki]. Lapin legenda Hans Niittyvuopio oli itse tiskin takana, kun kysyin, onko maastoon moni lähtenyt? Vain muutama metsästäjä riekkoa pyytämään, siinä kaikki.

Siis matkaan.

Ylitin sillan ja kuljin Peltojoen länsipuolta etelään. Viileä aamu, ihana aurinko. Niin vähän Muotkasta tiesin, etten tunnin kävelyn jälkeen tiennyt, mikä on kyltissä mainittu ”Lahtinen”.

Reilun kolmen ja puolen tunnin kuluttua asia selvisi. Lahtinen on pieni eräkämppä [karttalinkki].

Juuri sopiva paikka ensimmäiselle ruokapaussille.

Lahtisen kämpässä oli kaipaamaani tietoa. Opettajaksi Inariin muuttanut Pentti Lahtinen rakensi mökin kalastustukikohdaksi 1949. Kymmenen vuoden jälkeen hän unohti uusia vuokrasopimuksen Metsähallituksen kanssa, niin kämppä siirtyi valtiolle. Lahtista asia sapetti, mutta mies hyväksyi lopulta asiantilan. Mikäli tämä historiikki kiinnostaa, seinällä olleet tarinat löytyvät myös netistä.

Lahtinen oli lyhyt mies.

Jatkoin etelään, jossa kajasteli lumihuippuinen Peltotunturi.

Nousin jokivarresta nimettömälle järvelle 350 metriä meren pinnasta [karttalinkki]. Taivas oli mennyt pilveen. (Täydennys 9.10.2014: Olavi Autio kommentoi alempana, että nimi olisi saamenkielestä suomennettuna Peltoaivin lampi.)

Vetäisin säärystimet jalkaan ja lähdin tunturille.

Kuvia ei ole, sillä sumu nousi, näkyvyys alle 30 metriä. Tajusin laittaa sadetakin päälle. Kohta satoi kaatamalla. En nähnyt Peltojärveä.

Askelsin 25-senttisessä lumessa Peltotunturin huipun yli (näin kivikasan). Hillitön tuuli tarttui rinkkaan. En pystynyt kävelemään kuin tasan myötätuuleen. Kompuroin lumipinnan peittämässä louhikossa. Olisipa edes vaellussauva! Alamäen lumilouhikko alkoi. Pysyin pystyssä tukien itseäni suurempiin kiviin, joita ohitin. Olin läpimärkä. Tunsin jalkojen koordinaation heikkenevän.

Otin tavoitteeksi päästä lumirajan alapuolelle puron varteen, johon pystyttäisin leirin. Paikka löytyi. Sade taukosi onnekkaasti telttaa rakentaessa. Hain purosta vedet. Riisuin vaatteet, vaihdoin tilalle kuivat. Vetäydyin telttaan, jossa vietin 18 tuntia makuupussissa miltei tauotta. Kenttäkeittiötä pidin Nallo 2:n ahtaassa absidissa.

Näkymä ulos.

Tunsin itseni pölkkypääksi. Viisaampi olisi ennakoinut sään ja leiriytynyt aiemmin.

Päivän saldo 19,5 km. Sade rankkeni jälleen, kunnes loppui aamuyöllä. Mikä on miehen makuupussissa lukea kirjaa, levätä ja nukkua.

Lauantai 27.9.2014

Ripustin aamulla märät vaatteet pyykkinarulle.

Purin teltan iltapäivällä. Lähdin liikkeelle vatsa täynnä, narulta puolikuivuneet vaatteet päälle pukeneena.

Katse tulosuuntaan. Sade vei lumet Peltotunturilta.

Artikkelin alussa ollut kuva Peltojärvelle on samasta paikasta, yllä olevasta kuvasta oikealle.

Jatkoin tasaiselle paljakalle. Ylänköjärven takana näkyi Kuarvikozza, alueen korkein tunturi. Sinne en tällä kertaa tavoitellut, kun aamupäivä oli mennyt lepäillessä.

Kävelin Vuomajoen laitaa. Lähimmillään kävin 3,5 km päässä Kuarvikozzasta.

Teltan pystytin Vuomajoen varteen.

Päivän saldo kevyt 12,5 km.

Sunnuntai 28.9.2014

Kaksi ensimmäistä mainostettua Muotkan nähtävyyttä olin ohittanut (Peltotunturin huipun sumussa, Kuarvikozzan aikapulassa), niinpä suuntasin kohti kolmatta, Stuorraäytsin rotkolaaksoa.

Ensin kohti Piekanaäytsi-kurua. Kompassia ei tarvita. Johan se näkyy 2 km päästä tuossa tunturien välissä.

Piekanaäytsi lähempää [karttalinkki].

Kuljin kurun läpi.

Hiljalleen hahmottui Muotkan luonne. Muotka on helppokulkuinen poluton erämaa — puutonta ylätunturia on poikkeuksellisen paljon, kulkea voi esteettä missä vain.

Kaakosta luoteeseen (Tirrosta [karttalinkki] Karigasniemelle [karttalinkki]) kulkee kuitenkin yhtenäinen 65-70 km pitkä polku, joka erottuu maastossa. Kuljin sitä pitkin Piekanaäytsistä lähtien 12 km.

Välillä polku laskeutuu puurajan alapuolelle.

Ylittää puroja ja jokia. (Ostin ensimmäiset crocsini ennen reissua. Pääsin käyttämään niitä Kielajokea ylittäessä — helppo paikka [karttalinkki].)

Muotkan polku jatkuu Stuorraäytsin rotkolaaksoon, mutten mennyt sitä kautta, vaan ”oikaisin” tunturireittiä. Ilta teki tuloaan.

Laskeuduin Stuorraäytsin autiotuvalle (rotkolaakson länsipäässä) muutama minuutti ennen auringonlaskua [karttalinkki].

Hain tuvasta ämpärin ja ämpärillä ruokavedet (kyltissä lukee ”kaivo”).

Tuli kamiinaan, kengät kuivumaan, ruokaa. Asetuin taloksi. Aah.

Päivän saldo 28 km, mikä oli liikaa, sillä jalkateräni olivat hiertyneet märissä kengissä vereslihalle.

Maanantai 29.9.2014

Eilen en ehtinyt nähdä 8 km pitkää Stuorraäytsin rotkolaaksoa. Teippasin jalat ja lähdin sitä tutkimaan. Ensimmäinen yritys saada yleiskuva epäonnistui osin — matalalla roikkuvat pilvet eivät sallineet hyvää näkymää rotkon länsipäästä [karttalinkki].

Ylemmän kuvan taaempi järvi laakson pohjalta.

Nousin rotkolaakson pohjoispuolelle. Tuolla alhaalla kulkee polku järven oikeaa rantaa, vaikkei uskoisi [karttalinkki].

Rotkon pohjalla on 6 järveä peräkkäin. Alla laakson itäpää.

Kun olin päässyt lähelle rotkolaakson itäistä päätä, katse takaisin länteen. Komeaa.

Vielä idemmäs menin, mutta sumu nousi [karttalinkki].

Kaksi viikkoa sitten keltainen lehti oli koivussa ja maisemassa enemmän väriä. Stuorraäytsin rotkolaakso on niin upea, että tuli halu tarkistaa samat maisemat muina vuodenaikoina, aamulla ja illalla, pilvessä ja auringossa. 🙂

Se siitä. Katsoin kartasta Nirvajoen pohjoispuolelta lammen, johon suuntasin yöksi. Kuun maisemaa.

Huono leiripaikka — 3,5-metrisen tasamaan etsintä möykkyjen keskeltä vei aikansa.

Päivän saldo 20 km. Voimille ottaa. Tarvitsin puoli tuntia makuupussissa ennen kuin kylmyys kaikkosi kehosta.

Tiistai 30.9.2014

Pakkasyön jälkeen liikkeelle. Riekko päästi 5 metrin päähän.

Lämmittelyä ja hupailua matalammalla Duolba Saroaivilla [karttalinkki].

Koko päivän oli pieni vilu. Viimeiset 5 km ennen Kaamasmukkaa ilmestyy polku, jota seurata.

Päivän saldo 19 km. Lopetin retken Kaamasmukan lämpimiin mökkeihin, josta jatkoin aamubussilla kohti etelää.

Yhteenveto

Tämä oli ensimmäinen retkeni Muotkatuntureille. Mitä sain irti?

Muotkan ydintä ovat useat laajat helppokulkuiset tunturialueet. Yhdestä tunturipaljakasta toiseen on nopea liikkua, sillä korkeuserot ovat verraten pieniä: laskeudut hetkeksi metsävyöhykkeeseen, ylität puron tai joen, nouset toisella puolella seuraavaan ylätunturiin (alla Nirvajoen ylitys, korkeuseroa 60 metriä).

Suunnistuskin on helppoa, kun ei tarvitse samota kilometrejä metsässä kuten vaikkapa Koilliskairassa, jossa Suomujokea ylitettäessä (esim. Raututuntureilta Tuiskutuntureille) metsää saa katsella vähintään 10 km.

Näin minä Muotkan vetovoiman käsitin. Menikö oikein?

Reittini kartalla (punaiset patikointia, keltaiset aiempia melontoja).

Tarkemmin.

Mitä muuta?

En nähnyt maastossa muita ihmisiä, mutta näin viitisenkymmentä riekkoa, satoja poroja, muutamia korppeja, yhden hirven. Asia ei turvallisuusmielessä haitannut, sillä matkapuhelinverkon kuuluvuus on Muotkalla hyvä (lisäksi kannan mukana hätälähetintä).

Niin, taisin jo mainita… jos jokin minut vetää uudestaan Muotkalle, se on Stuorraäytsin rotkolaakso: nähdä rotkon alkukesä, keskikesä, ruska, aamu, päivä, ilta, yö, pilvi, puolipilvi, aurinko, erilaisia valaistuksia. Siinä se. Talviretket, ei sentään, ne jätän suosiolla muille. 🙂

(Päivitys 3.10.2014 klo 9:15) Sanotaanko Muotkatunturi vai Muotkatunturit, yksikkö vai monikko? Kysyin asiaa Facebookin Tulilla-ryhmässä. Mika Laiti kommentoi seuraavasti (kiitos Mika!):

Muotkaduoddaris = Muotkatunturissa. Ero on siinä, että tunturi suomenkielessä tarkoittaa jotain huippua. Saamessa ylänköaluetta, tundraa (tundra on venäjään tullut kildininsaamesta). Kun käytät yksikkömuotoa, niin puhut silloin saamelaisten tavalla. Esim Muotkeduottara balgos = Muotkatunturin paliskunta. Muotkatunturin alueita ei ole useita, ja, ei ole yhtä tunturia, jonka nimi olisi Muotka. Samoin meahcci = erämaa. Kun lappilainen lähtee metsään, on se eri kuin suomalainen.