Kanootilla Sodankylästä Aavasaksalle 2.–9.6.2025

Aloitetaan…

Maanantai 2.6.2025

Saavuin Sodankylään bussilla klo 10:40. Nostin kaksi pakettia bussin tavarasäilöstä: varustesäkki, pakattu kanootti.

Uimarannan löysin 200 metrin etäisyydeltä, jossa kokosin kanootin [karttalinkki].

Kiersin Sodankylän niemen.

Lähdin nousemaan Jeesiöjokea eri tavoin: melomalla vastavirtaan 90 % matkasta, minkä lisäksi kovemmissa virtapaikoissa köysivedolla, jossa köysi kulkee kanootin keulasta käden kautta kanootin perään.

Tällä yhden hengen köysivedolla ei ole vakiintunutta termiä, mutta käytetään tässä vaikka ”köysiveto” (muita ovat ”narutus” ja ”liinaus”, englanniksi ”lining”).

Tein retken aikana 67 minuuttia pitkän videon, jossa kuvailen köysivetoa tässä.

Köysiveto onnistuu, kun joessa on virtaa eikä rannassa ole liikaa puita ja pusikkoa. Jeesiöjoessa pusikkoa on paljon, niinpä köysiveto onnistuu harvoin.

Silloin sovellan 2024 Ylä-Kitisellä kehittämääni ”pusikkonyhtötekniikkaa”. En kuvaile sitä sanoin, koska olen kertonut idean tässä klipissä.

Jeesiöjoen ympäristö on soinen. Sateisena iltana päätin etenemisen ennalta suunnittelemaani paikkaan, yksityiseen venerantaan, johon pystytin teltan (aamukuva hyvässä säässä, isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Kanootti liikkui 18 km, josta 16 km Jeesiöjokea ylös. Nousua tein 5 metriä, josta köysillä 300 metriä ja pusikkonyhdöllä reilu 1 km.

Tiistai 3.6.2025

Jeesiöjoen nousu jatkui. Otin dronekuvia maastokartan paikassa ”Kaltio” (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Tässä ei ole juuri virtaa (isompi kuva tässä).

Tuonne taakse olen matkalla (isompi kuva tässä).

Nousin jokea kuten eilen: vastavirtaan meloen 90 %, pusikkonyhtämällä 10 % (köysillä hyvin vähän).

Sotakosken kohdalla mikään keino ei auta [karttalinkki].

Laajempi kuva (isompi kuva tässä).

Kun en muuten päässyt eteenpäin (enkä viitsinyt tarkistaa olisiko joen toinen puoli kuitenkin helpompi), kannoin ensin tavarat, sitten kanootin tämän kohdan yli (60 metriä).

Pian tämän jälkeen Jeesiöjoki oli osaltani suoritettu [karttalinkki].

Millainen oli Jeesiöjoen nousu? Varsin nopea: matkaa 28 km, ylös 8 metriä, aikaa meni 10 tuntia. Ainoa kantopaikka oli edellä mainittu Sotakoski. Selväksi tuli myös, että näin etelässä jokien nousu on erilaista kuin pohjoisempana: pohjoisessa pusikkoja on vähemmän, köysivetoa voi tehdä enemmän.

Aika siirtyä eteenpäin. Siirsin kanootin poroaidan läpi, metsäautotien päähän, 80 metriä [karttalinkki].

Asetin pyörät kanootin alle. Alkoi pitkä kärryttely.

12 kilometrin jälkeen saavuin Vaalajärvelle [karttalinkki].

Tuulivoimaloita Vaalajärven eteläpuolella.

Vaalajärvi oli minulle vain välijärvi, joka ylitetään. Luonnollista nousupaikkaa (yhteisvenerantaa) ei toisella puolella ole, mutta näin kalamiehen. Tervehdin häntä (vilkutin). Lyhyen juttelun jälkeen kysyin, mikä on hänen ranta, saako sen kautta nousta järvestä? Sain luvan (kalamies emäntineen ja lapsenlapsineen tuli katsomaan kanoottia).

Kuljetin kanoottia 3 kilometriä, siirryin metsäpolulle, kaadoin kanootin polun sivuun.

Teltan pystytin polun päälle. Tämä riittää [karttalinkki].

Kanootti liikkui 31 km, josta 15 km kärryillä.

Keskiviikko 4.6.2025

Heräsin klo 5:15. Aloin vetää kanoottia klo 7:03. Näin aikainen aamu ei ollut poikkeus vaan koko retkellä jatkunut tapa.

Vedin kanootin Riipijärvelle (9 km). Riipijärvi ei ole välijärvi. Tästä alkaa pitkä yhtenäinen melonta [karttalinkki].

Matkaa tehty toistaiseksi 16 tuntia, 59 kilometriä.

Riipijärven länsipäästä alkaa Riipijoki.

Riipijoen molemmin puolin on suota.

Edessä 8 telkänpoikasta, jotka pakenivat kanoottia.

Pidin järkevänä pitää tässä suon keskellä ateriatauon – jospa telkkäperhe osaisi tauon aikana siirtyä joelta pois (isompi kuva tässä).

Äh, turha toivo. Kun jatkoin, poikaset olivat yhä joessa. Melontavauhtia kasvattamalla pääsin niiden ohi.

Riipijoen varrella on noin 15–25 km välein laavuja ja muita rakenteita. Tämä kota on kohdassa, jossa Riipijoki alittaa ensimmäisen sillan [karttalinkki].

Riipijoen varret ovat soisia ja erämaisia. Pienille ja isoille eläimille turvallisia piilopaikkoja.

Enimmäkseen Riipijoki virtaa syvänä ja tasaisena. Kosket ovat poikkeuksia. Jos koskia on, ne ovat helppoja, sillä kiviä ei ole.

Onko tämä kuitenkin kivi?

Ei, vaan kuollut poro, jonka ruumista linnut ovat syöneet.

Minulla oli kanootin pohjalla 2 litran vesipullot, jotka täytin poron yläpuolelta, jottei piankaan tarvitse ottaa (saastunutta) vettä kuolleen poron alta.

Sivuhuomio: Mainitsin jo aiemmin. että tein tästä retkestä 67 minuutin videon. En ole aiemmin pitkiä videoita tehnyt, niinpä vasta vähitellen oivalsin, millaisia asioita kannattaa videoida. Kuollut poro on kertomisen arvoinen, sitä en tässä kohdassa vielä hoksannut. Vasta loppumatkasta aloin ymmärtää, että rajaa ei ole, kaikenlaisia sattumuksia kannattaa videoida.

Alla lisää kuvia Riipijoen koskista.

Koskia on sen verran harvassa (noin 5 km välein), että keskivauhti vastasi kuitenkin vain tavallista järvimelontaa.

Navakka etelätuuli iski vastaan Löysäkki-nimisellä järvellä [karttalinkki].

Pian Löysäkki-järven jälkeen Riipijoki haarautuu kymmeniksi kapeiksi uomiksi.

Kartalla tämän paikan nimi on Satasaaret [karttalinkki].

Kanoottini näkyy yllä olevan kuvan alareunassa, jos katsoo isompaa kuvaa.

Kuva ylhäältä (kanoottini keskellä) (isompi kuva tässä).

Hieman lähempää (isompi kuva tässä).

Satasaaret on visuaalisesti hieno paikka, jossa olisin voinut ottaa enemmänkin dronekuvia – tai dronevideota (isompi kuva tässä).

Otin tavoitteeksi leiriytyä paikkaan, jossa maastokartalla lukee ”Laavu” [karttalinkki].

Kyllä siinä laavu on, hajonnut laavu. Pystytin teltan kauemmas metsään, jossa mönkijäura tarjosi tasaisen alustan.

Kanootti liikkui 48,5 km, josta kärryillä 9 km.

Torstai 6.6.2025

Lähdin liikkeelle klo 6:57. Meloin Riipijokea eteenpäin, ohitin Kieringin kylän, läpäisin pieniä järviä. Reitillä ei ollut kummempaa kuvattavaa.

Ateriataukoa pidin 11 kilometriä pitkän Kukasjärven rannassa (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Riipijoki päättyy Unarin sillalle (Unari-järveen) [karttalinkki].

Millainen on Riipijoki?

• Pituus 72 km, kun ottaa lähtöpaikaksi Riipijärven venerannan (tai 66 km, jos lähtöpaikka on Riipijoen ensimmäisen sillan kota, josta oli kuva aiemmin).
• Leppoisa helppo joki. Erämainen. Ei kaatuneita puita esteinä.
• Ei vaikeita koskia (yleisesti ottaen vähän koskia, joen kaato vain 0,5 m/km).
• Soiset rannat. Hyviä leiripaikkoja vähänlaisesti, mutta aina jotain löytyy.
• Huippukohde Satasaaret (katso aiemmat kuvat) sekä toki joen ensimmäiset 20 km, jolloin ei vielä tiedä, mitä kaikkea tämä joki tarjoaa.
• Mahdollinen jatko Unarille, minkä jälkeen Meltausjokeen.

Unarin läpi meloin sateessa minimimatkan 6,5 km, josta loppu kapeaa väylää kohti Meltausjoen yläsiltaa.

Meltausjoki alkaa yläsillalta [karttalinkki].

Meltausjoen huippukohde on Unarinköngäs [karttalinkki].

Erittäin mielenkiintoinen paikka!

Unarinkönkäällä vesi kulkee 5 metriä syvässä jyrkkäreunaisessa kanjonissa, jonka pituus on 200 metriä. Unarinköngäs sisältää kolme erillistä hankalaa kohtaa. Yllä oleva kuva on kanjonin alku, ensimmäinen hankala kohta.

Alla sama valkoisen veden kohta kuvattuna kävelysillalta, joka ylittää kanjonin (isompi kuva tässä).

Unarinkönkään toinen hankala paikka on 200-metrisen kanjonin lopussa (isompi kuva tässä).

Koska kanjonista ei voi nousta kesken pois, nämä kaksi kohtaa on laskettava yhtä soittoa, mikä onnistuu vasenta laitaa pitkin (alla sininen reittiviiva).

Unarinkönkään kolmas hankala paikka on 100 metriä kanjonin jälkeen (isompi kuva tässä).

Tämänkin läpi voi kanootilla laskea.

En kuitenkaan laskenut, sillä tässä oli voimakas boil-ilmiö, jota halusin tutkia. Näin voimakasta boilia en ole Suomessa nähnyt. Boil-ilmiössä vesi nousee alhaalta ylös kuin kiehuen (täysin satunnainen rytmi). Boil-ilmiö on vaarallinen, koska se saattaa esim. temmata kanootin äkkiä sivusuuntaan heittäen melojat kyydistä. Boil-ilmiö ei näy yllä olevassa dronekuvassa, mutta otin siitä videota selostuksen kera.

Päivän melonta ulottui Kunettikosken autiotupaan asti [karttalinkki].

Tupa sisältä. Ripustin sateessa kastuneet vaatteet katon rajaan kuivamaan.

Kanootti liikkui 53,5 km.

Perjantai 6.6.2025

Vaatteet olivat yöllä kuivaneet. Yhtään puuta en kamiinassa polttanut, vaan kuiva +8 asteinen ilma riitti. (Siksikään en sisäilmaa lämmittänyt, että se olisi houkutellut paikalle hyttysiä – joita nyt alkukesästä oli ilmassa toki varsin vähän.)

Meltausjoen loppu on hyvin vauhdikas.

Koskia toisensa perään (isompi kuva tässä).

Hiukan hankalampi on Pahtakoski, jossa kallio kääntää kosken kulkusuunnan oikealle eikä mutkan takaa katsoen ole varmuutta, mitä edessä on tai mikä on paras linja (valokuva alavirran puolelta, isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Lopulta näkyviin tulee Meltausjoen toinen silta, jonka alla oleva vauhdikas koski kannattaa laskea huolellisesti [karttalinkki].

Meltausjoen retki on mahdollista päättää Meltauksen kylään, kunhan ensin ylittää 200 metriä leveän Ounasjoen. Kylän kohdalla on veneranta ja laavu [karttalinkki] sekä K-kauppa venerannasta reilun 100 metrin päässä. (Kuvan takana Meltausjoen suu, isompi kuva tässä.)

Meltausjoki-yhteenveto:

Millainen on Meltausjoki?

• Meltausjoen pituus 43 km, kun ottaa lähtöpaikaksi Meltausjoen yläsillan ja lopettaa Meltauksen kylään (tai 122 km, jos lähtö Riipijärveltä Riipijoen ja Unarin kautta).
• Vauhdikas joki, jossa paljon erilaisia koskia mukaan lukien haastava Unarinköngäs (joen kaato 2 m/km – Riipijokeen verrattuna 4-kertainen).
• Metsäiset rannat. Hyviä leiripaikkoja, 2 laavua, 1 kota, Kunettikosken autiotupa sekä Metsähallituksen vuokrakämppä Unarinkönkäällä.
• Huippukohde Unarinköngäs, jossa voi tutkia Suomen vahvinta boil-ilmiötä (katso aiemmat kuvat ja video).
• Mahdollinen jatko Ounasjoelle.

Jatkoin retkeä Ounasjokea alas 12,5 kilometriä, mikä oli tulvassa vauhdikasta, ja nousin joesta ylös seuraavan karttalinkin kohdalla [karttalinkki].

Olisin voinut jatkaa edelleen Rovaniemelle, jonne olisi ollut matkaa alle 50 km. Koska kuitenkin olin matkalla Aavasaksalle, laitoin kanootin alle pyörät ja vedin sen Marrasjärvelle [karttalinkki].

Meloin iltapuhteiksi Marrasjärven läpi 10 km nousten edelleen Mukkajokea pitkin sillalle [karttalinkki].

Ylitin virran ja pystytin teltan tien lähelle [karttalinkki].

Kanootti liikkui 59 km, josta kärryillä 8 km.

Lauantai 8.6.2025

En ollut varma Aavasaksalle ehtimisestä. Olin laittanut herätyksen klo 3:30. Lähdin vetämään kanoottia kohti Rattosjärveä klo 5:15. En halunnut, että asia jää kiinni vetelehtimisestä.

Saavuin Rattosjärvelle klo 8 vedettyäni kanoottia 12 km [karttalinkki]. Näin olin saapunut Tornionjoen vesistöön – tarkemmin sanoen Tengeliönjoen sivujokialueelle, Rattosjärvi-Rattosjoki-haaraan.

Lähdin vesille.

Tengeliönjoen reitit on brändätty netissä Yöttömän yön melontareiteiksi. Rattosjärvi on yksi mahdollinen lähtöpaikka. Merkintä maastossa on sinisillä kylteillä – tosin kyltti on niin pieni, ettei se erotu kaukaa (koko 15 x 25 cm).

Rattosjoki.

Silta, sitten helppo virtapaikka.

Vaikka jokeen nojaavia puita on, kaatuneita puita ei yhtään.

Rattosjoki oli rauhallinen. Saavuin Korpilompololle.

Kota [karttalinkki].

Tässä voisi pitää tauon, mutta jatkoin matkaa. (Kaikki laavut, kodat ja vastaavat rakenteet on merkitty Yöttömän yön melontareitit -sivun karttaan.)

Korpilompolon jälkeen joki jatkaa nimellä ”Korpijoki”. Korpijoki putoaa 4 kilometrin matkalla 15 metriä (4 m/km, siis 2 kertaa jyrkempi kuin Meltausjoki), niinpä Korpijoessa on paljon erilaisia koskia (isompi kuva tässä).

Kaksi koskea on kivisiä ja väylät ahtaita. Osaava meloja nauttii saadessaan pujotella kesäkuun alun tulvassa kivien väleistä. Jos samaan koskeen tulee vähemmillä taidoilla tai heinäkuussa (kun virtaa on vähemmän), homma on hankalampi.

Korpijoen rauhallisempien virtapaikkojen yllä lenteli pikkulokkeja.

Pidin ateriatauon kohdassa, jossa Korpijoki laskee Kavantojärveen (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Melojalle vesistöjen latvaosat ovat parasta iloa, melkein tutkimusmatkailua. Kaikki muuttuu nopeasti, mutkia on paljon, mutkan takana odottaa uusi maailma.

Vielä yhden pienen joen läpi menin (Kavantojoki), minkä jälkeen saavuin Raanujärvelle.

Raanujärvi on laaja – aivan toista kokoluokkaa kuin pienet latvajärvet ja -joet tätä ennen. Näin isolla järvellä (pituus 9 km, leveys 3 km) kova vastatuuli riittäisi pysäyttämään matkantekoni. Tuuli pysyi kevyenä. Pidin itseäni onnekkaana.

Aikainen aamulähtö iski väsymyksenä. Useamman kerran nukahdin melan varteen, korjasin suunnan takaisin oikeaksi, jatkoin melontaa. Torkkuvaihe kesti tunnin.

Raanujärven ylityksen jälkeen saavutaan Jolmalompolon kautta ”umpikujaan” Jolmakoskelle, jossa on maan alle piilotettu vesivoimala [karttalinkki].

Mainitsin aiemmin Yöttömän yön melontareitit -sivuston. Sivuston (Google-)kartoista on apua, esim. Jolmakosken alueella (kuva alla) on merkein osoitettu, että paras nousupaikka ei ole laatikkomaisen voimalarakennuksen kohdalla, vaan sitä ennen oikealta puolelta, josta alkaa kelpo kärrypolku voimalan alapuolelle (300 metriä).

Aikaisen aamulähdön vuoksi olin melko lailla uupunut päivän pituuteen.

Jatkoin Iso-Vietonen -nimiselle järvelle. Sain 12,5 kilometrin iltamelontaan välitauon, kun kävin katsomassa, millainen kota on Himotussaaressa [karttalinkki].

Kelpo leiripaikka.

Jatkoin eteenpäin. Olihan tarkoitus tehdä pitkä päivä. Leiriydyin lopulta teolliselle parkkialueelle [karttalinkki].

Kanootti liikkui 55 km, josta 12 km kärryillä. Ajassa tämä oli pisin päivä: liikkeessä 12 tuntia 28 minuuttia (gps-paikantimen mukaan).

Sunnuntai 8.6.2025

Lähdin liikkeelle klo 6:35. Kaaraneskosken voimala-alueen ohitus vaati 300 metriä kärryvetoa [karttalinkki].

Sen jälkeen Miekojärvi. En ollut ainoa aikainen (isompi kuva tässä).

Miekojärven heijastuksia (tuolta olin tullut).

Miekojärvellä kului pitkä tovi, sillä läpimelonnan pituus oli 17 km.

Sen jälkeen pääsin maistamaan Tengeliönjokea.

Tengeliönjoessakin on välijärviä kuten Iso Lohijärvi ja sen länsipuolella Vähä Lohijärvi.

Muutama välijärvi lisää ja kosket alkoivat taas. Pysäytin kanootin koskisaareen, jonka kohdalla kartalla lukee ”Luonio” [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Aivan mahtava koskialue. Joskus tulee tunne, että tämä on kerta kaikkiaan kuvattava dronella (isompi kuva tässä).

Tämä oli sellainen kohta (kanoottini on kuvassa saaren oikealla puolella alhaalla) (isompi kuva tässä).

Vielä yksi kuva (tässä kanootti on puun takana mutta minä seison saaressa vasemmalla takana) (isompi kuva tässä).

Saman kosken loppu, jossa kaunis taloryhmä.

Päätin melonnan Juopakosken viereen ihan sen vuoksi, että saan kuunnella yön veden kohinaa [karttalinkki].

Kanootti liikkui 52 km, josta kärryillä 300 metriä (=Kaaraneskosken voimalan ohitus).

Maanantai 9.6.2025

Viimeinen reilu puolikas päivä.

Karttaa katsomalla tiesin, että ehdin Aavasaksalle, kunhan lähden aikaisin. Potkaisin kanootin vesille klo 6:41.

Juuri ennen Portimojärveä näin sen. Horisontissa Aavasaksa-tunturi (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Sama paikka, drone ylempänä (isompi kuva tässä).

Portimojärven jälkeen meno ei ollut sujuvaa. Syynä oli kalatien työmaa-alue.

Kalatietä rakennetaan, jotta kalat pääsisivät ohittamaan Haapakosken vesivoimalan.

Kolme ongelmapaikkaa:

• 300 metriä pitkä työmaa-alue heti Portimojärven jälkeen, josta kuva edellä [karttalinkki].
• 800 metriä pitkä kivinen Portimokoski, johon (kuten havaitsin) lasketaan liian vähän vettä. Lisäksi kosken kivet oli aseteltu kalatietä varten – melojalle sujuvaa reittiä ei ole [karttalinkki].
  (Välissä 1 kilometri melontaa.)
• 300 metriä pitkä toinen kalatietyömaa-alue Haapakosken voimalaitoksen vieressä [karttalinkki].

Miten ohitin nuo?
1. Ensimmäinen kalatietyömaa (300 metriä) => kärräsin kanootin läpi ja loppuosan kannoin (35 minuuttia).
2. Portimokoski (800 metriä) => osin meloin, mutta enimmäkseen nostelin kanoottia yksittäisten kivien yli (33 minuuttia).
3. Jälkimmäinen kalatietyömaa (300 metriä) => en edes yrittänyt läpi, vaan kärräsin kanoottia 1 km, jotta pääsin Tengeliön sillalle (39 minuuttia, kuva alla) [karttalinkki].

Tengeliön sillan alta sain näkymän Aavasaksan huipulle.

Millainen on Tengeliönjoki?

• Tengeliönjoen pituus Rattosjärven haarasta Aavasaksalle Tengeliön sillalle 108 km – tai 116 km, jos jatkaa Tornionjoelle.
• Tengeliönjoen sivuvesistö tarjoaa myös muita aloituspaikkoja: Aalisjärvi ja Palojärvi (Aalisjärven reitti on pisin). Lisää tietoa Yöttömän yön melontareitit -sivustolta.
• Sisältää jokipätkiä, joissa erilaisia koskia, mutta myös pitkiä järviosuuksia (suurin on Miekojärvi). Koskisten jokien ja suurten järvien kombinaatio on kalustolle hankala:
  • Jos melot koskikelpoisella ketterällä kanootilla kuten packraftilla, järvet ovat hitaita meloa. (Tuuli voi pysäyttää.)
  • Jos melot nopealla kanootilla, et kenties ole tarpeeksi ketterä koskissa.
  • Minun kanootti Grabner XR Trekking on kelpo kompromissi. (Alle 8 m/s vastatuuli ei pysäytä.)
• Reitillä on paljon tulipaikkoja, laavuja ja kotarakenteita. Hyvä yöpaikka löytyy kyllä (katso Yöttömän yön melontareitit).
• Huippukohde Aavasaksa-tunturi (katso alta lisää).
• Mahdollinen jatko Torniojoelle.

Mutta myös:

Hei Ylitornion kunta! Jos haluatte tyytyväisiä melojia Tengeliönjokeen, ratkaiskaa Haapakosken voimalan ongelmalliset kolme kohtaa paremmin. (Myöskään Yöttömän yön melontareitit -sivusto ei anna vinkkiä, miten ohitukset on parasta tehdä.)

Vaikka ylimääräistä aikaa ohituksissa oli mennyt 1,5 tuntia, aikaa yhä oli.

Kilometrin melonnan jälkeen nostin kanootin joenpenkalle.

Kävelin laskettelumäen kautta ylös Aavasaksan näkötorniin (nousu 220 metriä). Näkymä on hieno. Tornista näkyy paitsi Tengeliönjoki myös 800 metriä leveä Tornionjoki, johon Tengeliönjoki laskee vetensä ohitettuaan Aavasaksan.

Mutta Aavasaksa ei ole vain näköalapaikka!

Vuosina 1736–37 Aavasaksasta tuli osa tieteen historiaa, kun Ranskan tiedeakatemian retkikunnan johtaja Pierre Louis Moreau de Maupertuis [Wikipedia] vieraili Tornionlaaksossa. Retkikunta mittasi yhden pohjois-eteläsuuntaisen asteen todellisen pituuden maastossa. Tarkoituksena oli selvittää, onko maapallo navoiltaan litistynyt vai ei. Toinen retkikunta lähetettiin päiväntasaajalle nykyisen Ecuadorin valtion alueelle. Mittaukset onnistuivat: Tornionlaakson aste on 1,3 km pitempi kuin päiväntasaajalla. Tämä osoitti maan muodon olevan litistynyt.

Voit lukea asiasta lisää sivustolta Maupertuis’n Tornionlaakso, jossa on selostettu asian tieteellinen puoli (mutta on siellä myös retkeilyopas).

Aavasaksa on Tornionjokilaakson merkittävin mäki, niinpä sen huipulla on Maupertuis’n 1736–37 retkikuntaa kunnioittava muistomerkki.

Palasin alas kanootille.

Soitin taksin.

Meloin sovittuun tapaamispaikkaan.

Kanootti liikkui 15,5 km, josta kärryillä 1,3 km. (Kävelyä tälle päivälle 6 km.)

Pakkasin kanootin.

Taksi vei Ylitornioon. (Ylimääräistä aikaa ennen linja-auton saapumista oli 35 minuuttia. Käytin sen pullakahviin.)

Yhteenveto

Kahvi, pulla, kiire loppu … Mä pystyin tähän!

Tarkistettu matka 333 kilometriä (videossa ilmoitin 335 km).

Retki tilastona:

• Gps-paikannin näyttää retken päätteeksi 342 km.
• Aktiivitunteja 8 päivän retkellä 82 tuntia (=aika liikkeessä 74 h + aika pysähtyneenä 16 h per 2).
  • Retki oli minun mittapuulla rankka (tähän asti kovimpana retkenä olen pitänyt 2017 Käkkälöjoki-Suukisjoki-Karasjoen retkeä, jossa aktiivitunteja oli samassa ajassa 73, mutta siellä maastot olivat toki kovempia).
• Kanootti liikkui 333 kilometriä, josta vesitse 287 km, kärryillä 46 km (+kanootin kantamista noin 250 metriä).
• Kävelin 53 kilometriä.

Kartalla.

Alkumatka tarkemmin.

Loppumatka tarkemmin.

Retken kulkuun vaikutti se, että kuvasin siitä myös 67 minuutin videon (linkki alla).

Miksi myös pitkä video eikä vain tämä artikkeli?

Kulttuurin vuoksi. Koska retkisysteemini on itse kehitetty ja siten ainutlaatuinen, arvelin hyväksi dokumentoida menetelmiä paitsi tekstinä ja kuvina myös videona. (Huom! Video on nopeasti tehty ja kömpelökin, esim. äänen laadussa on parannettavaa. Jostain on kuitenkin aloitettava.)

Samasta syystä aion jatkaa videoiden tekemistä erilaisilla vaativilla retkillä eri maastoissa. Suosittua videokanavaa en tavoittele. Videot ovat ”kulttuurin vuoksi” muita harrastajia varten, kunnes olen mielestäni kartoittanut systeemiäni riittävästi.

* * *

Kiitos, kun luit tänne asti. Palaan retkille sopivassa yhteydessä.