Vantaanjoki päästä päähän 29.–30.3.2025

Melon joka kevät Vantaanjoen viikonloppuretkenä koko pituudelta – tai osittain, jos tulvatilanne ei ole hyvä. Vuonna 2025 tulvatilanne oli huono, sillä lumet olivat sulaneet jo helmikuussa. Virtaama oli 16 vuoden aikajakson toiseksi heikoin 10 m3/s (graafi: Myllymäen mittapisteen virtaama melontaviikonloppuna).

Lähdin liikkeelle Hyvinkäältä Kytäjäntien sillalta (en Riihimäeltä), jolloin matkaa merelle tulee 76 km. Tänä vuonna meloin reitin yksin, sillä muut eivät kutsuuni tarttuneet.

Kuvituskuva: Ajoittaiset esteet ovat tärkeä osa Vantaanjoen retken keväthuumaa – tylsää olisi meloa 76 km ilman hankaluuksia.

Aloitetaan.

Lauantai 29.3.2025

Saavuin Kytäjäntien liittymään linja-autolla klo 8:30. Kärräsin varusteet Kytäjäntien sillalle. Kärryssä kulkeneen kumikanootin pumppasin iskuun [karttalinkki].

Oikein hyvä sää. Lämpötila nousi päivällä +10 asteeseen.

Tässä on aina joitakin pensasesteitä.

Pääseekö läpi? Pääsee ali. (Kansikuva on juuri tästä.)

Sitten voi olla kaislamattoja. Niistä tungetaan läpi metri metriltä. (Tämä oli onneksi ainoa.)

Sitten on tukkiesteitä. Miten ne läpäistään?

Minun tekniikka: Melo kanootin kärki tukin päälle. Nouse varovasti tukille seisomaan. Vedä kanootti jalkojen välistä tukin yli (alla oleva kuva tästä vaiheesta). Jos tasapaino pettää, putoat kanoottiin.

Siinä olivat esteiden päätyypit: ali, läpi, yli!

Hämeenlinnaväylän ali.

Tarkoitukseni ei ole kuvata tässä tarinassa reissun jokaista risahdusta, mutta muutamia tuttuja kohtia ja muutoksia kyllä. Alla yksi muutos. Vuonna 2024 Hyvinkään Hyria-ammattiopiston viereinen silta [karttalinkki] oli tulvan irrottama. Vuonna 2025 silta on korjattu. Ali pääsee jälleen. Kiitän!

Hyvinkään eteläpuolella on normivuonna tulvajärvi – tänä vuonna ei, kun tulvaa ei ole.

Lintujen katselua (kanadanhanhi).

Helppojen koskien laskemista.

Pajunkissoja.

17,5 km melonnan jälkeen saavuin Nukarinkoskelle [karttalinkki].

Nukarinkoskella on kahluukielto 21.9.–15.6. välisenä aikana, joten koskea ei pidä meloa. Joku on kuitenkin yrittänyt (kaatunut?), koska sillan alla on kumiveneen jäänne.

Nukarinkosken kahluukiellosta laajemmin.

Packraft-meloja Tuomas Karjalainen ”Packrafting Finland” Facebook-ryhmässä 15.2.2025:

Nukarinkosken kahluukielto 21.9.–15.6. koskee kalastajia. Jokaisenoikeuksien mukaisesti melontaa tai liikkumista jokialueella ei sinänsä voi kieltää, mutta kahlaaminen vedessä ja melan pohjakosketus voi vahingoittaa kutusoran sisällä kypsyviä erittäin uhanalaisen meritaimenen mätimunia. Nukarinkosken alueelle on rakennettu erittäin paljon kutusoraikkoja ja kutusoraa on virran mukana kulkeutunut myös muualle kuin pelkästään perustettuihin sorakkoihin, joten sinänsä on haastavaa määrittää alueella mädittömiä paikkoja.

Nukarinkoskella kutee vuosittain paljon meritaimenia ja se on Vantaanjoen vesistön merkittävin meritaimenten lisääntymisalue, jossa kahlaaminen tai pohjan koskettaminen muuten kahluukiellon aikana voi aiheuttaa suurta vahinkoa. Melontaa tulisi välttää alueella ja vastaava tilanne on tietenkin muillakin joilla, joissa on kutusoraikkoja ja niillä taimenen ja/tai lohen mätiä. Kannustan vuoropuheluun jokia hoitavien yhdistysten ja veden omistajien kanssa.

Vuoropuhelussa Vantaanjoen vesistöä yli 20 vuotta paljon kunnostaneen ja suojelleen Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry kanssa sain kutsun Virhon kunnostustalkoisiin Vantaanjoelle ja katselmukseen Nukarinkoskelle ensi kesäksi, missä voisimme määritellä turvallisen toiminnan raameja melomiseen. Myös Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen kunnostustalkoisiin otetaan mukaan vapaaehtoisia.

Meritaimenen uhanalaisuusluokka on ”Erittäin uhanalainen” ja se on kokonaan rauhoitettu ympäri vuoden. Meritaimenelle on määritelty korvaushinta 3260 euroa/kala, jonka esim. kalastaja joutuu maksamaan valtiolle, jos ottaa meritaimenen saaliiksi ja jää siitä kiinni.

Alla selventävä kartta ”Nukarinkosken ohitus” [karttalinkki].

Me melojat olemme osa ihmisten ja järjestöjen rihmastoa. Meloja ei usein ajattele jokiluonnossa liikkuessaan suojeluasioita, siksi halusin Tuomas Karjalaisen yhteenvedon julkaista. Huomaa Tuomaksen tekstissä myös pyrkimys sopia asia ja päätyä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun yhteistyössä! (Kysyin Tuomakselta luvan yllä olevaan lainaukseen. Sain luvan. Kiitän!)

Nukarinkosken ohitus alkaa.

Olen tehnyt tämän ohituksen noin 15 kertaa: soratie, asfalttitie, käännös oikealle, urheilukentän ohi, alas pururadalle.

Kävelymatkaa on 1,2 km. Siitä sitten jatketaan [karttalinkki].

Kilometri Nukarinkoskesta eteenpäin on ollut puusuma vuodesta 2014 lähtien. On siinä puita yhä, mutta veden ollessa näin alhaalla mahduin poikittain olevan puun alta.

Ohitin Linnanojan laavun. Jos lähtö olisi ollut Riihimäeltä, tässä on hyvä puolivälin yöpaikka [karttalinkki].

Onko maastossa vielä lunta, kun aiemmissa kuvissa ei ole näkynyt? Hyvin vähän.

Sama puu toisesta suunnasta. Lunta takana.

Kun olin melonut Nukarinkoskelta 11,5 km eteenpäin, saavuin Myllykoskelle [karttalinkki].

Kanoottikärryt tekevät koskenohituksista helppoja, paitsi Myllykosken tukkiportaissa (onneksi sain väliaikaisen kantoavun ohi kulkeneelta kevätturistilta).

Myllykoski vähällä vedellä.

Lähdin liikkeelle Myllykosken alta.

Vaihteeksi metsäkuva.

Yöpymispaikkana käytin kapean pellon laitaa. Sama paikka kuin 2023 [karttalinkki].

Melontaa 33 km.

Hyvää yötä.

Sunnuntai 30.3.2024

Heräsin talviaikaa klo 4:50 – eli kesäaikaa klo 5:50.

Aamun esteet olivat helppoja. Alta mahtuu.

Ensimmäisten kilometrien metsämaisemaa.

Palojoen suun perinteinen kuva: keltainen vesi yhtyy Vantaanjoen tummaan veteen [karttalinkki].

Palojoensuun vuosittaiset valokuvat paljastavat vedenkorkeuksien erot. Vuonna 2024 vettä oli reilusti enemmän (kuvakulma eri, valkoinen viiva merkitty yllä olevaan kuvaan pensaiden mukaan, alla vuosi 2024).

Hieman satoi.

Noin pieni sade ei nosta vedenkorkeutta. Kun normaalina tulvakeväänä joki on piripinnassa, tänä vuonna joen penkereet estivät maisemien katselun.

Muistiin tämäkin. Tapolan silta matalalla vedenkorkeudella.

Saavuin Vantaankosken yläpuolelle, jossa evästelin [karttalinkki].

Vantaankosken ohitus, vanhan kulttuurimaiseman ihailua.

Kovin tuttuja nämä maisemat toki ovat. Ehkä sen vuoksi en juuri valokuvannut.

Vantaankosken jälkeen ryhdyin melomaan Vantaanjoen viimeistä 16,5 kilometrin etappia, jossa on kolme koskea: Pitkäkoski, Niskalankoski, Ruutinkoski.

Ruutinkoski laskettu (näin vähällä vedellä kanoottiin ei edes roisku vettä) [karttalinkki].

Muutamia kummituspuita loppumatkalla.

Saapuminen Vanhankaupunginkoskelle. Melonta ohi. Gps-paikannin sanoo 77 km, mutta tilastoihin vien tämän 76 km mittaisena.

Lopuksi

Tällainen itse-epäilevä ihminen kun olen, joka kevät mietin, onko minusta vielä melomaan pitkiä matkoja. Vantaanjoki on hyvä 2 päivän testi. Se on pitkä (kestävyys), siinä on esteitä (akrobatia). Alkaako joku paikka prakata?

Normivuonna aloitan Riihimäeltä (94 km), vähäisellä tulvalla Hyvinkäältä (76 km). Miten meni? No niin, hyvin se 76 km meni, jopa helposti muttei vailla ongelmia. Oikean käden kyynärpää, kämmen ja ranne vanhuuttaan oireilevat, mutta sen kestää, kun hienosäätää melontatekniikkaa.

Pidän vuosittain kirjaa Myllymäen mittapisteen vesimäärästä. Tänä vuonna melontahetken virtaama oli alhainen.

Vuonna 2010 95 m3/s *
Vuonna 2011 65 m3/s *
Vuonna 2012 80 m3/s *
Vuonna 2013 125 m3/s (ei ollut aikaa koko jokeen, lähdin Myllykoskelta)
Vuonna 2014 vain 8 m3/s (lähdin Riihimäeltä, en ehtinyt merelle)
Vuonna 2015 40 m3/s *
Vuonna 2016 29 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2017 15 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2018 33 m3/s *
Vuonna 2019 53 m3/s *
Vuonna 2020 23 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2021 65 m3/s *
Vuonna 2022 80 m3/s * (jatko Kulosaaren metroasemalle)
Vuonna 2023 30 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2024 50 m3/s *
Vuonna 2025 10 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
* = meloin koko joen Riihimäeltä merelle

Vuonna 2026 uudestaan, toivottavasti paremmalla virtaamalla kuin 2025!