Kesä 2024 ja 700 km Lapin melonta: osa 2 Savukoski–Sodankylä 4.–7.7.2024

Päivittäisiin tapahtumiin.

Torstai 4.7.2024

Olin nukkunut edellisen yön Savukosken Bed & Breakfastissa, jossa kirjoitin aamulla artikkelin melontaretken osasta 1.

Savukosken Sale Korvatunturissa käynnin jälkeen klo 13:45 olin valmis lähtöön kohti Sodankylää. Kannoin laukut rantaan ja havaitsin, että kanootin pohja on tyhjä, siis puhjennut.

Saamari.

Lokan tekoaltaalla pohjaan tullut viilto ja viillon päälle laittamani gorillateippi oli auringon lämmössä pettänyt. Tässä en ala korjaamaan. Pumppasin pohjan puolitäyteen ja lähdin.

Meloessa pohja hitaasti tyhjeni. Annoin sen tapahtua. Paniikkitilanne kyseessä ei ollut, sillä Grabner XR -kanoottia voi meloa ja ohjata myös tyhjällä pohjalla (kunhan kahdessa reunakammiossa on ilmaa). Ei se mukavaa ole, kun tuttu tuntuma puuttuu ja vauhti hidastuu.

Mitä teen? Päätin tehdä korjauksen Vuotosjoen Suukosken grillikodassa, jonne olin joka tapauksessa matkalla. Jos sataa, saan grillikodasta kuivan korjauspisteen.

Oli kanootin pohja tyhjä tai ei, melkein koko ajan kanootti liiti veden päällä Kemijoen virratessa eteenpäin tasaisena pintana. Silloin tällöin oli 60–90 metriä leveitä helppoja koskia, joista muutama kuva.

Koski ilman kiviä. (Etsin karttalinkin myöhemmin.)

Koski kivien kanssa, joiden välistä pitää osua. (Etsin karttalinkin myöhemmin.)

Kuva sivulta näyttää, ettei siitä ihan mistä tahansa läpi pääse.

Yksi hieman hankalakin koski oli, jossa keskeltä laskeminen ei ole suositeltavaa, sillä keskellä kivien välit ovat kapeita. Vasen tai oikea reuna on parempi. (Etsin karttalinkin myöhemmin.)

Saavuin illalla Vuotosjoelle, jota nousin 600 metriä ylös, jonka jälkeen saavuin sillalle.

Vuotosjokea nousevan melojan perspektiivistä grillikota on sillan oikealla puolella. Grillikodan viereen pystytin teltan.

Kanootti lepää grillikodan reunaa vasten siten, että vuotokohta on katoksen alla.

Laitoin paikan (kuva seuraavalta aamulta).

Toimenpide kesti pitkään, sillä en saanut liimaa tottelemaan. Paikka käpristeli eikä liimaantunut millään. Lopulta laskin kanootin maahan ja laitoin paikan päälle kiven, jotta käpristely loppuisi.

Kanootti liikkui 46 km. Myöhäisen aloituksen ja iltatoimien jälkeen pääsin nukkumaan klo 24.

Perjantai 5.7.2024

Pumppasin aamulla kanootin ja lähdin vesille. Pian havaitsin pohjan vuotavan.

Saamari.

Liima oli huonoa, mietin. Mutta on minulla toistakin liimaa, RubberFixiä, jota olen käyttänyt aiempiin kanootteihin. Nyt en odota iltaan. Korjaan paikan pikimmiten.

Kemijoen virtaus lakkasi, kun joki alkoi lähestyä Kitisen haaraa.

Normimeloja jatkaisi etelään myötävirtaan, Pelkosenniemelle.

Käännyin pohjoiseen: Kitisen haaraa vastavirtaan meloen pääsen Sodankylään.

Pysähdyin Savukoski-Pelkosenniemi-tien sillan alle. Alkoi sataa. Tässä on suurin piirtein ainoa mahdollinen kuiva korjauspiste.

Vedin vuotavan paikan pois. Kuin tarranauhaa olisi repäissyt, niin heikosti paikka oli kiinni. Laitoin toista liimaa ja paikka takaisin. Antaa kuivua.

Tein ateriaa. Kanootin notkolla oleva tyhjä pohja on surkea näky.

Kahden ja puolen tunnin päästä pumppasin kanootin pohjan puolitäyteen.

Heti alkoi vuotaa.

Saamari.

Tämä ei suju.

Antaa olla.

Melon sitten tyhjällä pohjalla Sodankylään.

Tällaista kärvistelyä on varmasti myös rannikon melonta Tornio–Virolahti 1400 km. Muutama meloja lähtee siihen puuhaan joka vuosi. Alussa mukana on intoa. Viikon jälkeen melonnasta tulee puurtamista. Minulla on nyt se päivä.

Vastavirtaan melonta on puurtamista. Puhjenneen kanootin melonta on puurtamista. Sateessa melonta on puurtamista.

Saavuin Kairalan sillalle, jossa otin kuvan, kun sateessa oli tauko.

Sadetauko jatkui kotvan. Otin toisenkin kuvan: Salmelan kylän taloja.

Nämä valokuvat eivät tee oikeutta Kitiselle. Kitinen on keskimäärin uppotylsä joki, jossa ei ole mitään valokuvattavaa, ei edes mökkejä.

Rannassa ei kulje polkuja. Jos joku kalastaa, sen hän tekee veneestä.

Rannat ovat korkeita ja pusikkoisia. Jos meloja haluaa pissalle, pitää pidättää, kunnes rantaan pääsee.

Kitinen on täynnä peräkkäisiä voimalapatoaltaita. Olin kartasta päätellyt, että ne ovat kuin portaat. Melot ensimmäisen patoaltaan alapuolelle, kärräät kanootin ylös seuraavalle portaalle, melot seuraavan patoaltaan alapuolelle, jne. Vaikka vastavirtaa on, patoaltaiden välit ovat melottavia eikä koskia ole.

Saavuin Kohkosen patoaltaan alapuolelle. Olin merkinnyt nousupaikaksi kohdan, jossa Pelkosenniemi-Sodankylä-tieltä tulee pistotie rantaan. Viisi metriä korkea savinen rinne. Sellaisen kohdan olin merkinnyt ja siitä nousin ylös.

”Pistotie”.

Pelkosenniemi-Sodankylä-tie.

Hirveästi hyttysiä. Vain silmät ja nenä ovat näkyvissä, kun vedän kanoottia, suukin joskus (silmälasit ovat taskussa).

Käännyin päätieltä hiekkatielle ja sain näkymän, kuinka paljon nousen ylös, kun saavun Kohkosen altaaseen.

Tämän portin alta kanootti sujahtaa.

Vesille puomin kohdalta.

Vielä 4 kilometriä ja saavuin Kohkosen patoaltaan laavulle.

Koko retken paras leiripaikka. Jotain hyvääkin, josta iloita.

Varusteet saavat kuivaa yön yli laavussa.

Kanootti liikkui 28 km, josta 3,5 km kärryillä.

Lauantai 6.7.2024

Jos haluan nousta seuraavalle portaalle, Askan patoltaaseen, tästä tulee pitkä päivä.

Lähdin ensin melomaan Kohkosen allasta loppuun, Pyhä-Luoston kansallispuiston huippuja katsellen.

Porot kulkevat saaresta toiseen Kohkosen altaassa.

Kohkosen altaan reunaa. Jos ei laavua olisi ollut, voi tuossa päälläkin hätätilassa leiriytyä.

Suvannon kylän satunnaisen ladon päällä pikkukuovi.

Noiden valokuvien avulla saan Kitisen kuulostamaan melkein kiinnostavalta.

Mutta puurtamista tämä yhä oli – vailla mitään mielekästä maisemaa.

Niinpä sanon vain: 36 kilometrin ja 10 tunnin jälkeen saavuin merkitsemääni nousupaikkaan Askan patoaltaan alapuolelle (lievän vastavirran ja puhkinaisen pohjan takia keskivauhti alle 4 km/h).

Miten mainio paikka. Ihana. Eilen savirinne. Tänään aito veneelaskuramppi.

Lähdin vetämään.

1,5 km jälkeen Askan patoallas.

Tähän laitoin teltan ja huomiseksi aikaisen herätyksen kello 5.

Kanootti liikkui 37,5 km, josta 1,5 km kärryillä.

Sunnuntai 7.7.2024

Nyt kävi säkä. Tuuli on etelästä, kun eilen oli osittain vastainen.

Lähdin liikkeelle ennen seitsemää. Tässä kuva Askan patoaltaan reunasta. Mikä ettei tuossakin voisi leiriytyä.

Kohkosen patoaltaan korkeus on maastokartalla 160,90–161,50 metriä merenpintaa ylempänä. Askan patoaltaan korkeus vastaavasti 173,60–174,00 metriä. Vaihteluvälit 60 cm ja 40 cm. Jos enemmän vettä tulee, se virtaa tuon portin yli (tai juoksutetaan ali).

Tämä on toista kuin suurissa tekojärvissä, joissa patoaltaiden pinnankorkeuden vaihteluväli on isompi – esim. Lokan ja Porttipahdan tekojärvissä vaihteluvälit 5 metriä ja 11 metriä. (Talvella altaat ovat matalimmillaan, kesällä täysiä.)

Vau. Askan tekoaltaan jälkeen rannassa on kohdakkoin kivikkoa. Tuttua Lapin tunnelmaa.

Mutta enemmän silti tätä, pelkkää pusikkoa.

Myötätuuli teki melomisesta kepeää. Mutta mikä on tuo korkeiden pusikoiden takainen puolikaari?

Sodankylän geofysiikan observatorio valtava antenni pohjoiseen suunnattuna. Tylsistynyt meloja kiittää, että joen rannalla on jotakin mieltä askarruttavaa.

Syy aikaiseen lähtöön oli iltapäivän luvatut vesisateet. Saavuin Sodankylään kello 11.

Gps-paikannin näyttää 323 km, mutta pyöristysvirheet poistaen olen melonut toistaiseksi 320 km.

Vuotso–Savukoski 191 km + Savukoski–Sodankylä 129 km = 320 km.

Vedin kanootin Nilimellan leirintäalueen mökkiin numero 9, josta tuli paitsi melojan huoltopiste myös kanootin korjauspiste.

Nyt tätä kirjoittaessa (8.7.2024 klo 10:30):

• Olen repinyt vuotavan paikan pois.
• Olen hiekkapaperilla raaputtanut liimat pois.
• Olen ostanut rautakaupasta asetonia, jolla pyyhkäisin kanootin pinnan.
• Olen liimannut uuden paikan klo 8:50.

Toki tein myös elintarviketäydennyksiä.

Yhteenveto

Tällä etapilla opin, että Kitisen nousu on helppoa ”tekoallasportaita” myöten, kunhan löytää sopivan kohdan (nousu- ja laskupaikka) siirtyä kärryillä seuraavalle portaalle.

Kun jatkan iltapäivällä kohti Ivaloa, edessä on:

• Viisi porrasta ylöspäin, jonka jälkeen olen Porttipahdan tekoaltaassa.
• Porttipahdan läpi melonta luoteeseen ja Kitisen nousu kohti Pokkaa. (Pokan kylässä ei ole palveluja, joten ruokaa on oltava riittävästi.)
• Kärräys 21 km Pokasta Ivalon Mattiin.
• Ivalojoen lasku Ivaloon.

Seuraava postaus tulee Ivalosta 8–11 päivän kuluttua.