Kesä 2024 ja 700 km Lapin melonta: osa 1 Vuotso–Savukoski 30.6.–3.7.2024

Tämä on osa 1 matkaa, jossa melon reittiä Vuotso – Lokan tekoallas – Pihtijoen silta – kärryillä 14 km Kairijoen latvalle – Kairijoki – Kemijoki – Savukoski.

Myöhemmissä osissa jatkan Kemijokea alas – Kitistä ylös – Sodankylä – Kitistä ylös – Porttipahdan tekoallas – Kitistä ylös – Pokka – kärryillä 21 km Ivalon Mattiin – Ivalo – Inarijärvi – mitä sitten?

Kuvituskuvana alla maisema Lokan tekoaltaalta ennen kuin saavuin Pihtijokeen [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Päivittäisiin tapahtumiin.


Sunnuntai 30.6.2024

Vuotson kanavalle saavuin linja-autolla. Aloitus Vuotson kanavan alta klo 13:30.


Vuotson sillalta kanava jatkuu kauas.


Mukavinta maisemassa ovat pilvet.


Kilometrin jälkeen mönkijä/kävelysilta.


Täälläkin on merimerkkejä.


Ja maastossa voisi hyvin leiriytyä.


Nyt olen tullut Vuotson kanavan kapeasta osasta ulos. Katselen Mutenian kylää veden toisella puolella.


Länsi-lounaisen tuulen takia (ennusteessa 4 m/s, puuskissa 9 m/s) etenen länsirantaa, mutta tulee hetki, jolloin on tehtävä 4 km ylitys takasivutuuleen.


Kanootti kampeaa takasivutuulessa poikittain, joten pitemmällä melalla menin yli. Meloin yli tunnin oikealta puolelta. Väsymistä estääkseni en melonut vauhdikkaasti vaan pala kerrallaan, isompia aaltoja katsellen. Pari kertaa aalto löi ohuesti laidan yli, kun en ehtinyt ennakoida kanoottia kääntämällä tai kallistamalla.

Ylityksestä ei tietenkään ole kuvia.

Lokan tekoaltaan pohjoispuolella on saaria noin 3 kilometrin välein: Taivalsaaret, Puljunsaaret, Lakkaasaari. Etenin niitä yksi kerrallaan eteenpäin ja lepäsin saarten suojapuolella.

Puljunsaarten kohdalla havaitsin asian, mikä tekee Lokan tekoaltaasta erityisen. Koska tämä on tekojärvi, pohjasta on noussut turvepaloja, jotka vaativat pujottelemaan.


Muutenkin meloessa välillä vauhti hidastui. Olin vahingossa melonut turvepalan yli. Vauhti vain hidastuu, koska turve antaa periksi. Melojalle melko harmiton, moottoriveneilijälle vastaavasti ei.

Turvepaloja on rannassakin kuten Puljunsaaressa.


Mökkejä ei saarissa ole, mutta vesillä näin kalastajien verkkomerkkejä ja saarissa kalastajien välineistöjä kuten verkkoja tai kuten yllä olevassa kuvassa puutarhatuolit.

Muuten Lokka on autio. Näkymä pohjoiseen.


Leiriydyin 30 km jälkeen Lakkaasaareen.


Ruoholle teltan laitoin. Parempaa telttapaikkaa en tästä äkkiä löytänyt.


Maanantai 1.7.2024

Minulla kävi säkä. Keli on miltei tyyni.


Lokka ei ole rannaton ulappa mutta melkein. Kangastuksia etelähorisontissa.


Pidin saarissa biotaukoja. Paitsi turvepaloja monissa paikoissa on kantoja.


Seuraava saari: Kovanmontunsaari.


Vesillä näytti, että saaressa on laavu, mutta se olikin kaatunut linjataulu.


Myös Lokan itäpään vesillä on veneilijöitä auttavia merimerkkejä, jotta välttää turvelautat.


Pilvihuumaus.


Tuonne pohjoiseen voisi nousta Luiroa pitkin Luirojärvelle, UKK-puiston sisuksiin.


Jatkoin itään ja pidin ruokataukoa ennen kuin aloin nousta Pihtijokeen.


Ennen Lokan tekoallasaikaa tämä kohta on ollut metsäisen mäen huippu. Yllä olevassa kuvassa näkyy noin 8 kantoa, osa pilkistää järvestä ylös.

Tässä saaressa on pientä keltaista kukkaa kuten Lokalla monessa paikassa.


Kanootin pohjaan oli ilmestynyt viilto, mutta vain pintaviilto. Paikkasin sen teipillä.


Tuonne itään päin jatkan.


Pihtijokea on helppo nousta, sillä vastavirta on pieni.


Pihtijoen silta. Tähän asti Vuotsosta yhteensä 57 kilometriä.


Matkamenetelmä muuttuu. Kärryt alle.


Poroaita pitää avata ja sulkea.


Se aiempi silta on muuten suljettu autoilta. Mönkijällä voi ohittaa estekaivannon ja niin voi kanootillakin.


Saavun Savukosken kuntaan.


Pois tieltä.


Jotta saavutan Kairijoen latvan haluamastani kohdasta, pitää siirtyä huonommalle polulle. Tällaista on vajaan kilometrin verran.


Sitten taas paranee ja huokaus. Olen saavuttanut 14 km kärräyksen jälkeen tämän puron, jota tavoittelin.


Leiri tähän.


Toisesta kulmasta, josta purokin näkyy.


Tiistai 2.7.2024

Vain 150 metrin päässä puro laskee Kairijokeen.


Olin vasta kartalta arvannut, että Kairijoki saattaisi tässä olla tarpeeksi hyvä melottavaksi. Onneksi näin tosiaan oli.

Vai onko? Ensimmäinen este 50 metrin jälkeen.


Tämä oli ainoa este koko Kairijoessa. Sen jälkeen melonta sujui.

Keli on sateinen ja metsä alkuvoimaista.


Koko ajan satoi enemmän tai vähemmän. Meloin sadetakki päällä. Tähän kuitenkin pysähdyin, kun oli ensimmäistä kertaa paljon kiviä rannassa.


Tässä on ollut ennen vanhaan puusilta.


Nyt siinä on kalastajien tulipaikka ja infotaulu Kairijoen laavuista. Tulipaikan yhteydessä oli myös puusee.


Jatkoin melontaa. Joko sanoin, että ilma oli kostea?


Kun ei satanut niin paljon, otin valokuvia. Tämän kuvan tarkoitus on kertoa, että Kairijoessa on välillä kiviä ja niiden ohi pujotellaan.


Tässä pidin ateriataukoa, jolloin satoi melkein koko ajan.


Otin kuitenkin selkeämpänä hetkenä kuvan alkavasta koskesta, joka oli monen sadan metrin mittainen ja vaati kivien väistelyä.


Rannan kummitukset.


Kaikilla Kairijoen laavuilla oli kalastajia, joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan.


Tässä esimerkki laavusta sekä kalastajan teltasta, joka pilkistää laavun vasemmalla puolella.


Saavutaan Kairijoen isoimmalle koskelle, jolla ei ole nimeä [karttalinkki].


Sekin on helppo. Laskin tarkistamatta virtaamasuunnassa joen vasenta laitaa.


Kairijoen melonnan pituus oli 52 km. Kun saavuin Kemijoelle, otin ensimmäisen järkevän näköisen kohdan leiripaikaksi.


Vasta tässä vaiheessa oli ensi kertaa paljon hyttysiä. Sade kesti iltaan asti. Tämän telttakuvan otin aamulla.


Keskiviikko 3.7.2024

Kemijoki on Suomen Lapin helpoin joki. Näin olen väittänyt.


Tuo väitteeni perustui kokemukseen 15 vuotta sitten, kun meloin Kemijoen tulvalla. Tulva peittää kivet ja tasoittaa loivat kosket. Se on kuin melontaa liukuhihnalla.

Nyt ei ollut tulva, joten Kemijokeen ilmestyi koskiakin.


Leveä Kemijoen koski.


Eivät nämä kosket edelleenkään ole muuta kuin helppoja.


Virtauksia pitää tietysti osata lukea, jotta osaa väistää paitsi kivet myös 5 cm veden alla vaanivat kivet.


Kun vähän tätä osaa, niin Kemijoella pärjää.

Päätelmä: Kemijoki on yhä minun asteikolla Suomen Lapin helpoin joki, muttei ihan niin helppo kuin muistin. (Kairijoki on hieman hankalampi, mutta helppo sekin.)

Muita näkymiä. Idyllinen erämökki.


Puu, joka ei suostu kaatumaan.


Ruokataukoa pidin Martti-nimisen kylän sillan alla.


Sen jälkeen meloin vielä 42 km Savukoskelle.


Savukosken silta ja ilta.


Kalamiehet.


Nostin kanootin rantaan ennen siltaa.


Keskiviikkona tein matkaa 68 km. Kanootti on toistaiseksi liikkunut 191 km, kun otan huomioon pyöristykset.


Yhteenveto

Nyt on torstai 4.7.2024 kello 11:30 ja kirjoitin nopeasti yllä olevan jutun majatalossa, jossa olen ollut yötä.

Lähden iltapäivällä eteenpäin kohti Sodankylää, josta kirjoitan myöhemmin tämän tarinan osan 2.

One Response to Kesä 2024 ja 700 km Lapin melonta: osa 1 Vuotso–Savukoski 30.6.–3.7.2024

  1. 02330's avatar 02330 says:

    Kiitos aivan mainiosta matkatarinasta. Nyt luin oikein hitaasti ja tarinan lisäksi kuvista nauttien. 70-luvulla lapin kärpänen pisti minua ja jos ei sinne itse pääse, on todella antoisaa matkata toisten matkakeromusten siivillä.

Jätä kommentti 02330 Peruuta vastaus