Talven 2024 lumipiirroksia

Talvella 2024 tein lumipiirroksia tavallisen määrän (11 kpl + 1 videolumipiirros). Vilkkain luominen tapahtui maaliskuussa, jolloin muutin 5 viikoksi Espoosta Jyväskylään vakaampiin talvikeleihin. Lumipiirroksista on olemassa myös 5 minuutin video.

Kuvituskuvassa talven monimutkaisin työ, 11-metrinen Joutsenpallo, josta voit löytää 46 eläintä (isompi kuva tässä).

22.11.2023 – Jääkarhuemo ja pentu (Sammalvuori, Espoo)

Talven ensimmäisestä lumiteoksesta kerroin kesän ja syksyn 2023 teosten yhteydessä, joten ei siitä enempää.

2.12.2023 – Mutkakaulainen lintue (Hannusjärvi, Espoo)

Päätin tehdä koko talven lintuaiheisia piirroksia. Ensimmäisen piirroksen lisäteema oli tutkia symmetriaa, jossa sama mutkakaulainen lintu toistuu erikokoisina peilikuvina seuralaiskalan kanssa (isompi kuva tässä).

Tuore 10 cm lumikerros Hannusjärven tasaisen jään päällä oli hieno lähtökohta. Tasakärkisellä lapiolla piirsin saman linnun eri kokoihin: isoin 16 metriä, pienin 25 cm (kokoero on 64). Pienessä päässä työkaluksi käy istutuslapio ja lusikka.

14.12.2023 – Hanhijonot (Espoonlahti)

Lähdin ajatuksesta pakata lintuja pieneen tilaan. Liikkeen tuntua hain muodostamalla kaksi jonoa lentäviä hanhia. Viisimetrisen piirroksen rajat löysin asettamalla hanhet palloa kiertämään (isompi kuva tässä).

Hanhijonojen leikkauspiste on piirroksen kiinnostavin alue.

Välineinä käytin lapiota, harjaa, pullasutia, hanskoja ja etusormea.

20.1.2024 – Kymmenen pöllöä (Söderskog, Espoo)

Lunta satoi Etelä-Suomeen ja aurinkoa luvattiin, niinpä kutsuin ihmisiä lumikenkäilemään kanssani. Espoon Söderskogin pellolle syntyi 4 tunnissa kuudella hengellä (pyrstöt mukaan laskettuna) 120-metrinen pöllöpiirros (isompi kuva tässä).

Ensimmäinen pöllö tehtiin yhdessä. Sen jälkeen 2 hengen ryhmät tekivät itsenäisesti pöllöjä, jolloin jokainen pääsi kokeilemaan pyöreän mahan tekoa (köydellä) sekä soikean silmän kävelyä (käveltiin tuntumalla). Kuljin ryhmien välillä, jos joku halusi kysyä jotain. Tämä lumipiirros oli osallistujille tilahahmotusharjoittelua, jossa en halunnut ohjata ”tekemään oikein” (mitä se sitten tarkoittaakaan).

Lopputulos on naivistinen usealla tavalla. Harjoittelumaisesta tekotavasta johtuen pöllöt eivät ole täysin symmetrisiä, vaan niissä on satunnaista vaihtelua, minkä arvelin johtavan elävään lopputulokseen.

Tämä oli teknisesti helpohko piirros, jossa pystyin antamaan osallistujille vastuuta ja kivan kokemuksen. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana: Irma, Virpi, Sari, Ritva, Päivi!

Alla olevista maisemakuvista isommat versiot tässä ja tässä.

2.2.2024 – Kymmenen joutsenta (Espoonlahti)

Viikon mittainen plussakeli sulatti Espoonlahden lumet. Pakkasyön jälkeen kävelin Kirkkonummen puolelle Kvärlanin eli Pupusaaren rantaan, josta lapioin lunta jäälle.

Muotoilin lunta tunnin verran. Työn koko 2 metriä 20 cm. Aurinko nousi.

Otin kuvan suoraan ylhäältä, mutten ollut tyytyväinen, sillä matalalta paistava aurinko muodosti kokkareiseen lumeen ylimääräisiä varjoja. Palasin iltapäivällä takaisin kuvaamaan: aurinko oli mennyt pilveen, joten valokuvasta tuli rauhallisempi.

3.3.2024 – Sorsapallo (Jyväsjärvi, Jyväskylä)

Muutin Jyväskylään 5 viikoksi tehdäkseni lumipiirroksia vakaammassa talvessa.

Sorsapallo oli Jyväskylän ensimmäinen piirros. Se on talven ensimmäisen piirroksen mukaelma, sillä myös tässä sama lintu toistuu erikokoisina peilikuvina kalan kanssa (suurin sorsa on mukana vain nokkansa kärjellä) (isompi kuva tässä).

Lumipiirrosharjoitukseen osallistui 4 henkeä: minä ja 3 jyväskyläläistä retkiluistelijaa (Riitta, Pentti, Kaija). Piirroksen halkaisija on 28 metriä. Tehokasta työaikaa kului 3,5 tuntia.

Lämpötila oli plussalla, lunta jäällä 20 cm. Lumessa askellus toi tumman veden esiin, näin tehtiin kapeat linjat ja ”varjostukset” (helppoa). Isommissa tummissa pinnoissa piti lapiolla tasoittaa sohjo (vähän työläämpää).

Alla olevasta kuvasta ilmenee lumen paksuus ja linjojen kapeus. Seisoa voi vain linjan suunnassa (kuva Kaija Kettunen-Mattila).

9.3.2024 – Kotka pyydystää ihmisiä (Jyväsjärvi, Jyväskylä)

Päivän leikkisä lumipiirrosaihe oli ”kotka pyydystää ihmisiä”. Lumipiirros rakentui Jyväsjärven Mattilanniemeen metrin kokoisen punaisen poijun ympärille: siitä saatiin kotkalle silmä, kun laitoin rukkaset poijun päälle.

Olen lopputulokseen muuten tyytyväinen paitsi siihen, että aurinko alkoi paistaa, mikä muutti varjoisan lumen siniseksi ja jouduin rankasti editoimaan kuvasta ihmisten turhia varjoja pois. Tällainen lumipiirros kuuluisi kuvata pilvisellä säällä! (Isompi kuva tässä.)

Kuva tekovaiheesta, jossa käytin köysiä koordinaatistona (köysiä siirretään työn edistyessä).

Työ tehtiin pakkasessa lapiolla ja kuokalla, joten valmistus oli työläämpää kuin Sorsapallossa (tehokasta työaikaa 5 tuntia, koko 30 metriä). Kiitos osallistujille: Pentti ja Kaija (jyväskyläläisiä retkiluistelijoita) sekä Mari (tuli mukaan Haihtuvat jäljet- Facebook-ryhmän kutsun kautta).

Muutama lisäkuva, joista ensimmäisen otti Kaija Kettunen-Mattila.

17.3.2024 – Kotka pyytää kalaa (Haukanniemen pelto, Jyväskylä)

Tästä Haukanniemen pellolle tehdystä jättiläispiirroksesta oli tarkoitus tulla talven komein lumipiirros – mutta pieleen meni (isompi kuva tässä).

Lunta oli satanut yöllä. Olosuhteita oli, mutta myös haasteita.

• Haukanniemen lumi ei ollut tasalaatuista, vaan alla oleva vanha märkä lumi välillä upotti, välillä oli kovaa. Piti kulkea varovasti. Silti nurinmenoja tapahtui.
• Piirrossuunnitelma oli köysien käytön osalta extra-monimutkainen ja eteni hitaasti. Eteni kuitenkin, joskaan ei valmiiksi (kolmatta kotka-kala-paria ei saatu aikaan, muutenkin viimeistely jäi kesken).
• Haukanniemen pellolla on dronelennätysrajoite: korkeus max 30 metriä, etäisyys lennättäjästä 50 metriä (=rajoite estää lennättämästä kauemmas). Isoihin lumipiirroksiin nämä metrit eivät riitä, joten kuvasin vain piirroksen osia. Ei siis lopulta haitannut, että kolmas kotka-kala jäi tekemättä.

Lumipiirrokseen osallistui minun lisäksi 4 henkeä (Pentti, Kaija, Riitta, Leena), joille olin luonut ennakkoon katseltavaksi piirtojärjestysvideon. Olin jakanut myös mittapiirroksen.

Alla oleva Kaija Kettunen-Mattilan ottama valokuva havainnollistaa monimutkaisuutta. (A) Kuljen ympyränkaarta pitäen 60 metrin köyden kireänä. (B) Toisessa kädessä on 20 metrin köysi, jossa on merkkejä metrin välein, jotta en kävele ympyränkaarta liian kauas. (C) Kädessä on muovipussi, josta otan esille punaisia villasukkia merkitäkseni avainkohdat lumeen. (Housut ovat lumiset, koska olen kaatuillut.)

Aurinko tuli esiin odotetusti klo 15:30, jonka jälkeen siirryin kuvaamaan, mitä kuvattavissa oli. Vaillinaisen piirroksen kooksi tuli 125 x 80 metriä.

Lisäkuvat. Pentti ja Leena vasemmalla kotkan jalkojen parissa – minä kävelen kalan pyrstössä ja olen juuri loikkaamassa kynteen (kuva Kaija Kettunen-Mattila).

Ihmisiä kesken jääneen lumipiirroksen sisällä.

20.3.2024 – Kurki nappaa sammakon

Hyvästä pohjustuksesta se lähtee ja sitten noudattaa suunnitelmaa. Jos mokaa ja laittaa merkkivillasukat vääriin paikkoihin tai seuraa silmällä väärää villasukkaa (kuten minä aluksi tein), pitää havaita moka nopeasti ja palata suunnitelmaan (isompi kuva tässä).

Päivän 20-metrinen piirros syntyi Jyväsjärvelle 4 cm lumeen 3 hengen voimin 2 tunnissa 15 minuutissa välineinä harja, lapio, kuokka, kengät. Niukka plussalämpötila teki lumesta tarttuvaa, muttei sentään sulavaa (pakkaslumi olisi paras, mutta +1 asteessakin onnistuu). Alkavan räntäsateen takia piirroksen yksityiskohtia ei hiottu loppuun (esim. nokan suoristus) vaan kuvattiin ennen kuin lumi peittää kuvan (lopulta räntäsade vaimeni – olisi voinut hioa pitemmällekin).

Tässäkin lumipiirroksessa kiitos Pentille ja Kaijalle kumppanuudesta.

Suunnittelu ja piirtojärjestys oli erilainen kuin aiemmin, mitä alla oleva mittakuva valaisee. Mittakuvassa pääosa mitoista on etäisyyksiä kuvan keskeltä. Matemaattisesti ilmaistuna tämä piirrettiin napakoordinaatistossa (mitat kuvassa 40 metrin mukaan, mutta maastossa puolitin piirroskoon).

24.3.2024 – Jääkarhut ja linnut (Jyväsjärvi, Jyväskylä)

Jos hollantilainen graafikko M. C. Escher on tuttu, ymmärrät, mitä olen tavoitellut. Kuva-aihe on toki oma: jääkarhun ja linnun sulautuminen toistensa rajoihin (isompi kuva tässä).

Vaikka työ on vain 7 x 3 metriä, tein sitä 3,5 tuntia: aluksi suorakulmaisen koordinaatiston tekeminen köysillä, sitten lapio, myöhemmin tarkempana työkaluna tasapäinen kuokka, siistimiseen harja ja paljaat sormet.

Pistin taitoni peliin. Miten onnistui omasta mielestä? Ainakin rajat tulivat vastaan. Tällaisessa työssä muotojen pitäisi toistua kohdalleen, mutta näin ei tapahtunut. Osaksi en ollut täysin hereillä ja kotkansilmäinen, osaksi lumi ja jää materiaalina ei (jäähän kiinni jäätyneenä ja näin pienessä koossa) salli samaa tarkkuutta kuin taidegrafiikka.

Hyvä kokeilu silti. Sain selville lumen ja jään rajoituksia — ja osaan valita tehdä ensi kerralla jotain muuta.

26.3.2024 – Joutsenpallo (Jyväsjärvi, Jyväskylä)

Jyväskylässä riitti yhä lunta järven jäällä. Lähdin iltapäivällä yrittämään 11 metrin lumipiirrosta. Pimeä laskeutui. Työ oli keskeytettävä. Uusi aamu voi tehdä ihmeitä. Olin jäällä otsalampun kanssa aamuviideltä. Tuli se valmiiksi sittenkin (isompi kuva tässä).

Tämä ”joutsenpallo” on edistynyt versio 2.2.2024 Espoonlahdelle tekemästäni pienemmästä piirroksesta (katso edeltä kyseinen piirros). Tuo vanhempi piirros oli mielestäni vajaa, siksi halusin toisen yrityksen.

11 metrin työ syntyi köydellä mitaten, villasukkia merkkipisteiksi laittaen, sitten lapiolla ja kuokalla yhteensä 7 tunnissa. Kilpikonnat tein polvillani pois lapioimiani lumikokkareita yhdistellen (lopuksi hieman harjausta).

Tavoite oli tehdä piirros, jossa on paljon tutkittavaa, eri eläimiä (yhteensä 46), symmetrioita. Joku voi ajatella, että ympyräsymmetria ei tuo itse eläinaiheeseen mitään lisää (paitsi turhaa vaivannäköä), mutta itse ajattelen, että tällainen pakattu eläinpallo on graafisesti kaunis itsessään, kuin koru, jonka muoto askarruttaa. Viimeinen silaus niin sanoakseni.

3.4.2024 Kurjen keväthuuma (Kaakkosaari, Päijänne)

Päiväretki Päijänteelle Säynätsalon Kaakkosaareen. Kiersimme Pentin ja Kaijan kanssa saaren sopivaa kalliota etsien. Hyvä paikka löytyi. Piirros syntyi 1 tunnissa 15 minuutissa (isompi kuva tässä).

Työvälineet pulkka lumen siirtoon, sitten ihan vaan kädet. Lumi suli silmiemme edessä kastellen kallion, mutta tarpeeksi hitaasti, jotta valmista tuli (ensimmäinen kuva Kaija Kettunen-Mattila).

Lumipiirrosvideo

Tässä 5 minuutin videossa on mukana (kohdassa 0:36) myös ”videolumipiirros”, josta ei edellä ollut kuvia. Videolumipiirroksen tein Marko Takasen kanssa 6.12.2023 Espoon Pentalanjärvellä.

Videossa on mukana myös (kohdassa 2:30) minuutin pätkä Yleisradion televisio-ohjelmasta koskien Jääravien Suomen mestaruuskilpailuja, jotka pidettiin Jyväsjärven jäällä 10.3.2024. Kaksi Jyväsjärven lumipiirrosta vilahtaa.

Lopuksi

Talven aikana sain lisää varmuutta lumipiirrosten suunnittelijana ja toteuttajana. Osaan suunnitella piirroksen tiettyyn säätilanteeseen. Tiedän summittaisesti, kuinka suurena piirros on tehtävä, kun osallistujien määrä ja käytössä oleva aika on tiedossa.

Jyväskylässä asuessa paikallislehti Keskisuomalainen teki kaksi artikkelia printtilehteen ja 3 artikkelia nettiin, joista kaksi jaan alla kuvamuodossa.

Artikkeli 10.3.2024 netissä, toimittaja Sara Yliluoma (isompi kuva tässä).

Artikkeli 5.4.2024 printtilehdessä, toimittajat Esa Kilponen, Ville Hardén (netissä tässä, isompi kuva tässä).

Tätä kirjoittaessa eletään huhtikuun 2024 loppua.

Talvikausi on takana. Kesäharrasteet kutsuvat.