Kirjoittaja?

Olen Janne Pyykkö, espoolainen it-konsultti ja retkeilijä vuosimallia 1965.

Missä tahansa liikun, minulla on tavoite: uusi kohde, uusi reitti, uusi tapa saapua kohteeseen, uusi ajankohta tai tapa ikuistaa tuttu kohde. Nuuksion kansallispuistossa olen melonut ympäri yli 100 kaikki 165 järveä – niistä monet olen kokenut myös patikoiden, telttaillen, uiden, hiihtäen.

Sorlammen 4 vuodenaikaa

Nuuksion lisäksi haltioidun mm. varhaiskesän kanoottiretkistä Lapissa, yksinäisistä syysöistä saaristossa, vuoristoista ja täydellisistä auringonpimennyksistä kaukaisilla mantereilla. Sekä tietysti vanhoista ja uusista retkiystävistä, joiden mieli tuottaa villissä luonnossa saman reaktion: tää on ihan hiton hieno maailma!

Toimin mm. seuraavissa yhdistyksissä:

Blogin nimi Avisuora tulee Lapista Lemmenjoen kansallispuiston kupeesta. Avisuoratunturin eteläpuolelta alkava Avisuorajoki on yksi Ivalojoen latvajoista [karttalinkki]. Niistä maisemista kertoo blogin ensimmäinen tarina: Vietka-Ivalojoen retki 9.-18.6.2012.

Nimi olkoon enne, jotta käyn siellä toiste.

Elokuussa 2012,
-Janne Pyykkö [sähköposti]

PS. Kirjoitin tätä ennen Rotuaari-retkiblogia 2009 toukokuusta 2012 kesäkuuhun. Lopetin sen, koska vuodatus.net-blogialustan kuvapalvelin hajosi 30.6.2012 eikä tarinoista saa tolkkua ilman kuvia (lue Iltasanomien uutinen vahingosta). Jos viittaan tässä blogissa Rotuaari-blogin tarinoihin, palautan kuvat niihin valikoiden.

Muita vanhoja blogeja
Taiwan 2009 (etätöitä, pyöräilyä, patikointia)
Kiina 2008 (auringonpimennys)
Ruotsi 2008 (etätöitä, melontaa)
Uusi Seelanti 2007 (etätöitä, patikointia, melontaa)
Ural 2006 (melontaa)
Brasilia 2006 (auringonpimennys)

9 Responses to Kirjoittaja?

  1. Tulle Törmä says:

    Tervehdys! Hauska todeta, että olet melonut samoja reittejä kuin minä kaverini kanssa. Mm. Repojoki-Vaskojoki, sillä erotuksella, että menimme aina Solojärvelle saakka. Inarijärveltä Barentsinmerelle (Varanginvuonoon) 1994 lyhyesti ilmaistuna reittiä Hietajoensuu-Surnuvuono-Äälisjärvi-Routasenkurun pohja/Routasenjoki (kova paikka)-Uutuanjoki-Munkelva-Varanginvuono. Kurun pohjaa myöten ei ole moni mennyt… Ikimuistettava reitti.

    • Kiitos kommentista Tulle. Lapin melonnat ovat tosiaan tärkeä osa blogin aineistoa. Tarkoitus on kartoittaa Suomen käsivarren ja päälaen alueilta kaikki järkevät melontareitit noin 2-4 reittiä per vuosi. Uskon uusia reittejä riittävän noin vuoteen 2021 asti.

  2. Antti Stöckell says:

    Kerrassaan upeita juttuja nämä lumipiirokset, ympäristötaiteet ja peilikuvaukset! Kirjoittelin juuri blogiini jutun, jossa yritän innostaa ihmisiä taiteelliseen tekemiseen luontoaktiviteettien parissa. Pitääpä lisätä sinne linkki näihin sinun innostaviin ja selkeillä ohjeilla varustettuihin juttuihin.

  3. Mirja Vallinoja says:

    Todella mielenkiintoinen blogi.

    Löysin blogin, kun googlailin melontakokemuksia Vantaankoskelta, ja löysin blogistasi tiedon, että koskimelontaan tämä koski on kokemuksesi mukaan liian raju. Kiitos tiedosta. Kuitenkin molempiin suuntiin koskelta on ihan läheltä ilmeisesti hyvä lähteä melomaan, päättelen kirjoituksestasi. Kuulen mielelläni, jos osaat vinkat muita melontatietäjiä tämän paikan suhteen.

    Aloittelen maisema-arkkitehtuurin diplomityötäni Vantaankosken kulttuurihistoriallisen alueen kehittämisestä erityisesti rantojen virkistyskäytön vinkkelistä. Niissä merkeissä kokemustietoa etsimässä.

    Mutta aivan valtavan mielenkiintoinen blogi muutenkin!

    Ja nämä ympäristötaidejutut! Miten on virtaa tuohon kaikkeen. Ihailen.

    • Kiitos kysymyksestä Mirja. On totta, että Vantaankoski on kanoottiasioissa liian vaativa minulle. Kanootteja ja melojia on kuitenkin erilaisia. Jos otetaan alle koski- tai freestylekajakki sekä osaava meloja, Vantaankosken voi laskea. Tätä voi kysyä esim. Kohina-koskimelonta ry:stä http://www.kohinaa.com/.

      Kiitos myös muista sanoistasi. Menestystä opintojen loppusuoralle!

  4. Sakari says:

    Morjesta Janne, todella hieno blogi sulla! Olen vajaa parikymppinen luonnon, retkeilyn ja erityisesti Lapin ystävä, ja on tullut näitä sun juttuja jo useamman vuoden lueskeltua, vaikka en melontaa itse harrastakaan ollenkaan, vaan ainoastaan patikointia ja kalastusta. Ei varmaan Suomessa ole montaa kaveria jotka tekisivät vastaavanlaisia reissuja, tai ainakaan kirjoittaisivat yhtä laadukasta blogia aiheesta.

    Jos sulle muuten saa kohdevinkkejä esittää tulevien kesien reissuille, niin Savukosken Koilliskairassa UKK-puistossa sijaitseva Nuorttijoki taitaa olla sellainen Suomen erämaajoki jolla et ole vielä käynyt? Nuorttijoella on yksi Suomen komeimmista kanjoneista, helposti Ivalojoen kanjonia vastaava maisemiltaan ja jylhyydeltään. Karttapaikkaa kun vähän tutkin, niin tuonne voisi tehdä jopa kätevän ”rengasmelonnan” eri jokia pitkin siten että päätyisi lähtöpisteeseen: Sotajoki -> Nuorttijoki -> Naltionhaara -> Kemijoki. Kaikkia jokia voisi vieläpä laskea alaspäin. Toki tuonne pitää mennä aikaisin kesällä että Itä-Lapin joissa ja koskissa riittää vielä vesi.

    Jos melontareitit Suomen pohjois-Lapista ja Norjan rajalta meinaa loppua kesken, niin esim. Ruotsin pohjoisimmista osista Tornion- ja Muonionjokien larvoilta löytyisi varmasti lukemattomia uusia erämaajokia koluttavaksi ihan Suomen rajan tuntumasta. Tuo alue on suomalaisille retkeilijöille vatsin tuntametonta seitua, mutta kuulemma siellä on paljon komeita tunturi- ja jokimaisemia ja alue on paljon harvemmin asuttua kuin Suomen puolen länsi-Lappi.

    ACR-reitin loppuosa Muoniosta alaspäin olisi myös jännä nähdä sinun joskus laskevan!

    • Kiitos palautteesta Sakari. Kirjoituksestasi aistii, että olet itsekin paljon Lapissa liikkunut. Onnittelut siitä!

      Itse en juuri kalasta. Se johtuu siitä rajauksesta, että koetan ensin selvittää kaikki Pohjois-Lapin melontareitit. Nopeammin se käy, kun tekee vain sitä, mitä tavoittelee — ei kalasta eikä melo ”liian etelässä”. Tästä tulenkin kohdevinkkeihisi. Ruotsin pohjoisin seutu on listallani, mutta vaatii sen, että rajavartiosto sallii kulkea Kilpisjärveltä rajan yli (vuonna 2021 oli kielletty, koska korona). Kemijoen vesistö on sillä rajalla, en ole päättänyt vielä. ACR-reitin loppuosa ei kuulu alueeseen. Se on tämä rajaus, jonka perusteella näitä arvioin. Norjassakin on melottavaa jäljellä, sinne menen ensin!

      • Sakari says:

        Kiitokset vastauksesta!

        Ymmärrän toki hyvin että haluat meloa nimenomaan aidoilla erämaajoilla etkä etelä-Lapissa asutuksen keskellä, mitä tuo ACR-reitin loppuosa on. Olisi vain ollut ihan jännä lukea miten olisit selvinnyt Muonion alapuolisista isoista koskista.

        Nuorttijokea voi kyllä jo mielestäni pitää lähes ”puhdasverisenä” pohjois-Lapin erämaajokena. Todella jylhä ja syrjäinen paikka, vaikka tieverkko tuleekin kohtalaisen lähelle. Suosittelen!

Vastaa käyttäjälle Mirja Vallinoja Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s