Talven 2025 lumipiirroksia

Talvella 2025 tein 10 lumipiirrosta, joista puolet yksin, puolet ryhmän kanssa. Vilkkain aika oli maaliskuu, jolloin tein Jyväskylässä 4 piirrosta. Lumipiirroksista on olemassa myös 3 minuuttia 35 sekuntia pitkä video.

Kuvituskuvassa 8-metrinen Runojen kauris, josta ilmenee pari tavoitettani: yhdistää samaan kuvaan tunnistettava eläin, jotain surrealistista (tässä fantasiaa) sekä erilaisia toistuvia symmetrioita (isompi kuva tässä).

Työt yksi kerrallaan…

15.12.2024 – Joulupallo (Hakjärvi, Espoo)

Koko talven tein piirroksia nisäkkäistä – sellaisista, joita Suomessa elää. Ensimmäisen piirroksen lisäteema oli ilmentää joulunaikaa sekä tutkia symmetriaa, jossa sarvipäinen poro toistuu erikokoisina peilikuvina tontun kanssa (isompi kuva tässä).

Mustavalkoinen piirros syntyy, kun lumi poistetaan jään päältä. Välineinä olivat paitsi lapiot ja kuokka myös kengät, sillä jään pinta lumen alla oli märkä: askel jätti jäljen. 15-metrinen työ syntyi syntyi 4 tunnissa kolmella hengellä (Johanna ja Kaisa ovat olleet mukana aiempinakin talvina).

Paikaksi valitsin Hakjärven jään ja siellä jyrkänteen alapuolen, jotta saisin työstä valokuvan, vaikka drone pettäisi.

Hakjärven pohjoisosaa.

Tämä oli talven ensimmäinen piirros (isompi kuva tässä).

4.1.2025 – Jänis, mökki ja villapaita (Nuuksion Pitkäjärvi, Espoo)

Jänis katsoo mökkiä ja tähtitaivasta, joka on villapaita isommalle jänikselle, joka puolestaan katsoo mökkiä ja tähtitaivasta, joka on villapaita… (isompi kuva tässä).

Kyseessä on sama geometrinen pohja kuin edellisessä työssä. Jäniksen valitsin pitkien korvien takia – jäniksen kokonaismuoto on mielenkiintoinen! Sisäkkäisiä jäniksiä on kuusi (isompi kuva tässä).

Työn koko on 12 metriä. Välineinä lapio ja kuokka, mutta myös harja loppuputsaukseen. Aikaa askarteluun Nuuksion Pitkäjärvellä meni 4½ tuntia (isompi kuva tässä).

Tästä piirroksesta otin myös välivaihekuvan. (Ensin geometria. Sitten jänikset järjestyksessä toiseksi suurin, kolmanneksi suurin, suurin. Välikuva. Pienet jänikset, villapaidat, mökit, tähdet.)

Myös tämän piirroksen tein jyrkänteen alle (Romvuoren jyrkänne).

Nuuksion Pitkäjärvi etelään päin.

Mukava mennä lopuksi piirrokseen seisomaan.

12.1.2025 – Kuusipuu ja viisi poroa (Söderskogin pelto, Espoo)

Aurinkoisen päivän lumipiirroksen aihe oli kuusipuu ja 5 poroa. 60-metrinen työ valmistui 5 hengen voimin 3½ tunnissa Espoon Söderskogin pellolle 20 cm lumessa kävellen. Kolme osallistujaa oli ensikertalaisia (isompi kuva tässä).

Minulla oli hankaluuksia dronen kanssa. Drone ei noussut, kun työ oli valmis. Pelastus tuli Stefan Nordinilta, joka otti tässä näkyvät valokuvat – mukaan lukien alla olevan otos, jossa teemme loppuhiontaa (paksunnamme poron turkkia). Kiitän!

Yleensä peltokuviin käytetään lumikenkiä. Ilman lumikenkiä pärjää, kun lunta on 20 cm tai vähemmän.

Maiseman takia vielä tämä kuva.

Ja tämä (isompi kuva tässä).

3.2.2025 – Runojen kauris (Häränsilmä, Espoo)

Helmikuun alussa Etelä-Suomessa oli enää vähän lunta. Tämän työn paikkaa lähdin hakemaan syvälle Nuuksion kansallispuistoon: Häränsilmä, Nuuksion toiseksi pienin nimetty järvi, jonka koko on 25 x 35 metriä. Häränsilmään on bussipysäkiltä 50 minuutin kävelymatka (isompi kuva tässä).

Miksi näin hankala paikka? Yllä oleva valokuva sen kertoo. Itse järvi on dronesta katsoen kuin koru. Halusin kerran tehdä jotakin Häränsilmään.

Käytin 8-metriseen työhön 5½ tuntia. Merkittävä osa ajasta meni siihen, että kannoin lunta metsästä työhön levitettäväksi (isompi kuva tässä).

Sarvista kasvavat lehdet tein 8 cm leveällä kuokalla. Kaurista reunustavien puiden kapeat oksat piirsin sormilla (isompi kuva tässä).

Vinkkasin lumipiirroksesta Uudenmaan luontoliikkujat -Facebook-ryhmään, jos joku haluaisi sen käydä katsomassa. Tällä lailla Helsingin sanomien toimittaja Jasmin Vahtera sai asiasta vihiä. Annoin haastattelun. Toimittaja otsikoi jutun: Espoolainen it-konsultti teki lammen jäälle 8-metrisen lumiteoksen – ”Jokainen voi tehdä kulttuuria”.

15.2.2025 – Hirvikuutio (Björkö-saaren eteläpuoli, Espoo)

Minulla oli jo viikolla aikomus sovittaa jokin nisäkäs matemaattisen kappaleen sisään. Perjantaina ehdin suunnitella. Piirsin Powerpointilla kuution (helpoin kappale, ei mene niin paljon aikaa) ja piirsin myös hirven. Alkoi sovittelu päällekkäin. Siirtelin molempia, käänsin kuutiota, muutin peilikuvaksi, kunnes stemmasi (tavoite oli saada jalat ja pää eri aukkoihin).

Piirsin puhtaaksi. Lisäsin päälle ruudukon, jotta mitat saa jäällä nopeammin kohdalleen. Lähetin mallikuvan itselleni sähköpostilla (tähän asti meni 3½ tuntia), jotta pystyn katsomaan mallikuvaa puhelimella, kun olen jäällä (isompi kuva tässä).

Lauantaiaamuna lähdin hiihtämään Espoonlahden jäälle.

Piti vielä päättää koko. Käytin apuna jääsauvaa, jolla pyöräytin mustan ympyrän rajat. Ympyrän mukaan asetin villasukat mallikuvan ruudukon kulmapisteisiin. Tällä lailla piirroksen kooksi tuli 5 metriä (isompi kuva tässä).

Aikaa tekemiseen meni 4½ tuntia (runsaat yksityiskohdat vievät aikaa).

Näin valmistui tämän talven ensimmäinen piirros ”kotijäille” (alla olevan kuvan takana Klobben, Soukka).

Hirvikuutio!

23.2.2025 – Nälkäinen susi uhkaa (Björkö-saaren itäpuoli, Espoo)

Suomen nisäkkäät. Talven teema pysyy, mutta toteutustapa ja tyyli vaihtelevat. Tällä kertaa pyrin linoleikkauksen tapaiseen realistiseen ilmaisuun: nälkäinen susi uhkaa (isompi kuva tässä).

Meinasin keskeyttää työn alkuun, en uskonut onnistuvani, en uskonut ideaankaan (liian lapsellinen?). Sitten ajattelin: okei, yritetään, tehdään loppuun. Jos se nisäkäs on jonkun mielestä pelkkä sotku, olkoon (isompi kuva tässä).

Toteutusaika 4½ tuntia, koko 9 metriä.

Tämäkin piirros syntyi Espoonlahden Björkö-saaren viereen. Valitsin kuvan paikaksi varjon puolen, jotta auringonvalo ei tekisi lumeen ylimääräisiä efektejä (alla olevan kuvan suunta etelään, merelle päin).

5.3.2025 – Ketunpoika ihailee perhosta (Jyväsjärvi, Jyväskylä)

Etelärannikon talvi veteli viimeisiään, niinpä muutin 2 viikoksi Jyväskylään, jossa sää on talvisempi. Tämän 5-metrisen piirroksen tein Pentin ja Kaijan kanssa 2½ tunnissa öisen lumisateen jälkeen. Pentin ja Kaijan kanssa tein monta lumipiirrosta myös talvella 2024 (isompi kuva tässä).

Kettua tehdessä tarvitaan mustan ja valkean lisäksi ”harmaata väriä”. Harmaa tehtiin jäähileestä, jota kuokittiin ja lapioitiin piirroksen ”mustista” osista ohueksi kerrokseksi.

Pentti ja Kaija tulivat paikalle polkupyörillä, minä suksilla (isompi kuva tässä).

Alla oleva kuva kertoo, että piirros tehtiin Jyväsjärven Korkeakoskenlahteen.

Mattilanniemen uimarantaa vastapäätä.

9.3.2025 – Oravien elämää (Kolmisoppinen, Jyväskylä)

Tykkään tehdä lumipiirroksia muiden kanssa, mutta aina en seuraa saa. Silloin teen kuvan yksin – tällä kertaa aiheena oravat (isompi kuva tässä).

Toteutin 6-metrisen kuvan 4½ tunnissa Kolmisoppinen-järvelle Jyväskylän kaupungin lounaispuolelle. Kolmisoppinen on 114 metriä Jyväsjärveä (=Jyväskylän keskustajärvi) ylempänä, joten siellä oli yhä lunta – Jyväsjärven lumi oli näet tässä vaiheessa sulanut.

Myös tämän työn tein metsän viereen ”varjon puolelle”. Loppujen lopuksi sää muuttui pilviseksi eikä varjon puoli ollut tarpeen.

Kolmisoppinen-järvi ja sen vieressä oleva Ladun Maja (Jyväskylän Ladun ylläpitämä hiihtomaja Jyväskylän Taka-Keljossa) on jyväskyläläisille sama asia kuin Haltian luontokeskus tai Pirttimäki Etelä-Suomen retkeilijöille. Kolmisoppisen jäällä oli hiihtäjiä. Moni pysähtyi ja kysyi: Mitä teet? Mikä kalastusmenetelmä tuo on? (Minulla oli aina aikaa keskeyttää työ, selittää, jutella.)

Kolmisoppisen jäätä.

Seison piirroksessa.

12.3.2025 – Ilves (Jyväsjärvi, Jyväskylä)

Olin onnekas. Jyväskylään satoi 20 cm lisää lunta. Kun lumisateen jälkeen tuli aurinkoinen päivä, otin iltapäivän töistä vapaaksi. Lähdin Pentin ja Kaijan kanssa Jyväsjärven jäälle, joka oli jälleen peittynyt lumeen.

Tämä lumipiirros oli teknisesti helppo: ei lapioita, ei kuokkia, ei harjoja. Pelkkää kävelyä (ja vähän köyden pitelyä). Näin lumeen muodostui 2½ tunnissa 50 metrin kokoinen ilves (isompi kuva tässä).

Tämä lumipiirros ei ollut samalla tavalla ”loppuun suunniteltu” kuin muut. Vain ilveksen pään (pääympyrän) sisällä olevat linjat oli tarkasti sommiteltu. Pään ulkopuolella kävelin rajoja suurin piirtein sinne päin (isompi kuva tässä).

Tekniikasta. Kun kuva muodostuu kävellen eli kuopista lumessa (ilman, että askel menee läpi jäähän asti), tarvitaan aurinko, joka tuo varjot esiin: auringon vastapuolelta tumma kuva – auringon puolelta vaalea kuva (näissä kuvissa on esimerkkejä molemmista) (isompi kuva tässä).

Sopivia päiviä tähän tekniikkaan ei ole talvessa monta (yleensä on pilvistä tai lumi liian epätasaista). Kun keli on sopiva, silloin kannattaa yrittää (isompi kuva tässä).

Jos valokuvan ottaa auringon suhteen lumipiirroksen sivulta, silloin kuopista koostuvan lumipiirroksen muoto ilmenee heikommin (isompi kuva tässä).

15.3.2025 – Karhu auttaa siiliä ottamaan omenan (Palokkajärvi, Jyväskylä)

Jyväsjärvellä oli pilkkikilpailu. Oli parempi väistää sitä, niinpä talven viimeinen lumipiirros tehtiin Jyväskylän Palokkajärven Tyyppälänlahteen. Tekniikkana jälleen lumen kävely kuopille + dronekuvaus auringonvalossa. Täysin jäljistä vapaata ”puhdasta” lumikenttää ei löytynyt, siksi piirroksen läpi kulkee ylimääräisiä linjoja (isompi kuva tässä).

Suunnittelin piirroksen rajat niin, että käytetään 30 metrin köyttä. Kuvan kooksi tulisi 65 metriä: omenapuun lehdet laajentavat kuvaa 5 metriä (alla mallikuva).

Muutama sana suunnittelusta. Kun lumipiirrokset perustuvat kuoppiin, virhejälkiä ei voi korjata (=kuoppia ei voi täyttää). Virhejälkien välttämiseksi tarvitaan tarkka piirtojärjestys. Ensimmäinen haaste: Jos minun pitää kävellä köysi kädessä piirroksen keskelle (karhun olkapäähän), kuinka se onnistuu tekemättä ylimääräisiä jälkiä?

Palataan takaisin talven kahteen edelliseen kuopista muodostuvaan lumipiirrokseen.

Molemmissa piirroksissa ympyrän keskelle on kävelty suoraa linjaa, mutta ylimääräinen jälki on peitetty piirtämällä päälle kuusipuu ja ilveksen otsan salmiakkikuvio.

Karhukuvassa näin ei voi menetellä, koska mallikuvassa karhun olkapäähän kulkeva punainen viiva ei ole suora.

Ratkaisu oli suunnitella karhun linjat niin paksuiksi, ettei haittaa, vaikka kävelen keskelle ”hoipertelemalla sinne päin”. Hoipertelun voi myöhemmin peittää kävelemällä päälle metrin leveä ”jalkakäytävä”, jonka rajojen sisään hoipertelujäljet jäävät (esim. karhun olkapään viiva oli lumessa 1 metrin paksu).

Meitä oli 5 henkeä karhua ja siiliä askeltamassa. Karhun olkapään eli piirroksen keskuksen ”löytämisen” jälkeen vuorossa oli villasukkien laittaminen mallikuvan mustiin apupisteisiin (niihinkin kävely oli ”hoipertelua”). Kun villasukat olivat paikoillaan, niiden mukaan aloin kävellä ”jalkakäytävien rajoja”, joiden sisälle muut kävelivät tiheitä jälkiä (alla perspektiivioikaistu kuva, isompi kuva tässä).

Oli vielä yksi ratkaistava asia. Mallikuvassa karhun silmä on 2 metriä erossa karhun päälaesta. Kuinka voin hypätä 2 metrin loikan ja askeltaa silmän? Ratkaisu oli täplittää koko karhu harppomalla karhun keho täyteen harvoja askelia. Tällä lailla pääsin myös silmän kohdalle silmää askeltamaan.

Harmi se, ettei aurinko kunnolla paistanut, jolloin piirroksen ikuistaminen ei onnistunut parhaassa valossa. Mutta hienoa se, että meitä oli 5 henkeä tätä tekemässä (uutena mm. työkaveri Lauri) ja kerrassaan vaikea piirros onnistui.

Piirroksen ensimmäinen tunti meni mittauksissa (keskusympyrä paikoilleen ja apumerkit lumeen). Sen jälkeen oli nopeaa, kun 2½ tunnissa käveltiin alueita kuopille. Aikaa meni yhteensä 3½ tuntia.

Pilvet yhä paksunivat puolen päivän jälkeen. Viimeisen valokuvan otin meistä seisomassa piirroksen sisällä. Valokuva on kontrastiltaan aiempia vaisumpi eikä sille mitään voi – näin pilvet vaikuttavat.

Lopuksi

Lumipiirrokset ovat minulle harrastus, jossa kehittyä, jota voi tehdä muiden samalla tavalla virittyneiden ihmisten kanssa.

Lumipiirrosten tekemisharrastus parantaa elämän laatua: pään sisäisten ajatusten runsaus, suunnitteluvaiheen aivomyrskyt ja spontaani asiayhteyksien hoksaaminen, vapaus luoda mitä mielii, ratkaisukeskeisyyden hengessä eläminen, mielikuvitus, yhteys toisiin ihmisiin. (Myös lumipiirroksista kirjoittaminen parantaa elämän laatua, näin uskon, vaikka olen valvonut tämän kirjoituksen takia monta iltaa.)

Tein talven 2025 aikana 10 lumipiirrosta Suomen eri nisäkkäistä. Se oli jatkoa edellisille talville, jolloin tein erilaisia matelijoita ja käärmeitä (2023) ja lintuja (2024).

Alla talven kaikki lumipiirrokset yhtenä kuvana (isompi kuva tässä).

Alla talven kaikki lumipiirrokset 3 minuutin 35 sekunnin pituisena videona.

Kiitos kaikille, jotka olitte kanssani mukana piirroksia tekemässä!

* * *

Tätä kirjoittaessa eletään huhtikuun 2025 alkua.

Talvikausi on takana. Kesäharrasteet alkavat.