Ympäristötaiteen kokeiluja 2024

On aika koota yhteen luonnonympäristöön tekemiäni askarteluja kesä-syyskaudella 2024. Tästä artikkelista on tarjolla myös 3:08-pituinen Youtube-video.

Kuvituskuvana Helsingin Lauttasaareen 19.10.2024 muotoiltu kauris, jossa 4 tummiin pukeutunutta ihmistä ja 2 paistinpannua muodostavat kasvojen tummat kohdat (isompi kuva tässä).

Aloitetaan…

Materiaalikokeiluja

Leikki eri materiaaleilla – uusien tilaisuuksien hoksaaminen – on ympäristötaiteen yksi kulma.

21.5.2024 kokeilin, miltä näyttää, kun niittää voikukkia pellolla.

Kokeiluksi tämä jää, sillä vaikka nuo ympyrät erottuvat, en usko, että tällä lailla saan myöhemminkään tämän kummempaa aikaan (isompi kuva tässä).

9.5.2024 havaitsin Nuuksiossa Vääräjärven tulipaikalla kelottuneen männyn, joka oli pudottanut kilpikaarnansa.

Käänsin kaarnat nurin ja järjestelin. Otin valokuvan (isompi kuva tässä).

(Kuvan otettuani sekoitin kaarnat epäjärjestykseen.)

23.12.2024 kuljin Tikankierroksen luontopolkua Espoon keskuspuistossa. Havaitsin tummassa maassa lahopuun, jonka tikka oli hajottanut kirkkaan keltaisiksi lastuiksi – kenties toukkia etsiessään.

Tässä on hyvä kontrasti, mietin, kun levittelin lahopuuaineksen maahan (isompi kuva tässä).

12.10.2024 leiriydyin Kirkkonummen Porkkalassa. Maassa oli paljon haavan oksia ja hiekkatiellä puusta pudonneita pihlajanmarjoja.

Mitään suurta suunnitelmaa ei ollut, vaan kokeeksi ladoin nämä sekä muutaman keltaisen lehden maahan. Näitä aineksia varmasti myöhemminkin käytän – niin iloinen tämä värimaailma on (isompi kuva tässä).

(Kuvan otettuani sekoitin oksat ja marjat epäjärjestykseen.)

Naamoja

Vuoden 2024 oivallus oli rakentaa kasvoja maahan käyttäen materiaalina ihmisiä.

1.4.2024 sovittiin tapaaminen Henrin ja Riikan kanssa Helsingin Kallahdenniemen Lähdenokkaan.

Me miehet riisuimme paidat.

Asetuimme maahan.

Sirkuksen ilveilijä (isompi kuva tässä).

13.10.2024 kokoonnuimme samalla porukalla Herttoniemen kartanonpuistoon (Helsingissä). Syksyn vaahterat tarjoavat materiaalia.

Hieman haravointia, sitten maahan makaamaan.

Savannin valtias jalopeura (isompi kuva tässä).

19.10.2024 tapasin siskoni Sannan ja hänen tyttärensä Helsingin Lauttasaaressa.

Koivunlehdet ovat pienempiä kuin vaahteranlehdet – ne mahdollistavat tarkempia yksityiskohtia.

Neljä tummiin pukeutunutta ihmistä + kaksi paistinpannua = kauris (isompi kuva tässä).

Perinteistä haravointia

Harava on syksyllä tärkeä työkalu. Joka vuosi teen ”ihan tavallista haravointia”.

19.10.2024 olin varhain liikkeellä kotinurkillani Espoon Kivenlahdessa (isompi kuva tässä).

Aamu oli vasta valjennut. Yksi työ syntyy 10 minuutissa, niinpä ehdin tehdä monta (isoimpi kuva tässä).

Alla olevaan järjestelyyn kului 25 minuuttia. Kuvaus dronella (isommat kuvat tässä, tässä, tässä).

(Kuvattuani nämä lähdin Lauttasaareen, jossa teimme kauriin naaman – siitä oli puhetta edellä.)

Kivilatomuksia

Paras paikka kivilatomuksiin on maan ja veden rajapinta, jossa luonto muutenkin elää: meren, järvien ja jokien pinta nousee ja laskee, jäät siirtelevät kiviä, jne. Minun mielipaikka on Espoon Rövaren-saari, jonka itärannalla on laajahko pyöreiden kivien alue.

24.8.2024 meloin Rövarenille tehdäkseni asettelun tasaiselle kalliolle.

Mainitsemani pyöreiden kivien ranta näkyy alla olevan kuvan takana (isompi kuva tässä).

Valmistus on kaksivaiheinen: kerätään kivet, asetellaan – molempiin kuluu aikaa helposti 30 minuuttia (isompi kuva tässä).

Kuvataan eri perspektiiveistä (isompi kuva tässä).

Ai niin, on kolmaskin vaihe: kivet palautetaan takaisin pyöreiden kivien rantaan.

9.6.2024 olin melomassa Lapin Kaamasjoella. Jokiranta näytti sopivalta: materiaali vain järjestämistä vailla.

Tein 25 minuutin työn (isompi kuva tässä).

31.8.2024 palasin Rövarenille tehdäkseni erityyppisen latomuksen (isompi kuva tässä).

Kun kiviä latoo päällekkäin, työ on patsasmainen, valokuvaus tapahtuu taivasta vasten (isompi kuva tässä).

Taivas on keskeinen osa valokuvaa. Kuva saa uusia sävyjä, kun malttaa odottaa (isompi kuva tässä).

Tai sitten voi kuvata merta vasten.

Lehtijärjestelyjä

Edellä oli jo muutamia lehtiin perustuvia töitä. Syksyn lehdillä voi tehdä muutakin kuin haravoida.

5.10.2024 keräsin erivärisiä haavan lehtiä Puulan melontaretken tukikohdassa. Lehtien päällä on kiviä, jotta tuuli ei niitä vie (isompi kuva tässä, tässä, tässä).

(Näyttää helikopterin laskeutumisalustalta.)

21.9.2024 keräsin koivunlehtiä Nuuksion Vääräjärvellä (lippalakki on kelpo keräysastia).

Pyöräytetään pieneltä alueelta neulaset pois. Kaadetaan lehdet siihen.

Järjestellään.

Spiraali on helppo vakiomuoto (isompi kuva tässä).

Melkein kuin viemärin kansi (isompi kuva tässä).

Edellä mainitut lehtityöt ovat brittiläisen James Bruntin perusmallistoa: värien liukuminen ympyrän sisältä ulos + spiraali. James Bruntin mittaviin lehtijärjestelyihin (ja muihin töihin) voi tutustua tästä linkistä.

Tässä olivat ympäristötaiteen kokeilut kesä-syyskaudella 2024 (alla koostekuva, isompi kuva tässä).

* * *

Jos haluat itse koettaa jotakin vastaavaa, hyvä vertaisryhmä löytyy Facebook-ryhmästä Haihtuvat jäljet, jossa jokainen voi matalalla kynnyksellä jakaa omia luovia kokeiluja.

Kiitos, kun luit tänne asti. Toivotan sinulle hyvää uutta vuotta 2025.