Vappuretki 2024 Viron Mustjoelle, josta Latvian Gaujalle

Baltian vappuretki on Avokanoottiyhdistyksen perinne, johon osallistui vuonna 2024 kuusi melojaa (4 kanoottia). Kohteeksi valitsin Viron puolella Mustjoen (Mustjõgi), joka yhtyy Gaujajokeen ja jatkaa Latviaan.

Jokiretken suunnittelu kävi helposti Viron ja Latvian jokireittioppaan avulla, jossa on tarkat kuvaukset Mustjoen ja Gaujan leiripaikoista, nähtävyyksistä ja etäisyyksistä (Baltian jokien esitteet löytyvät myös pdf-muodossa).

Alla oleva kuva = lounastauko tulvivan Mustjoen jokitörmällä (isompi kuva tässä).

Päivittäisiin tapahtumiin.

Perjantai 26.4.2024

Menimme laivalla Tallinnaan ja ajoimme valitsemaani maatilamajoitukseen (Mundi Camping), josta löytyi 60 eurolla 5 hengelle lämmin 2-kerroksinen sisätila (tai kuudelle hengelle, sillä oman retkipatjan viritin lattialle). Alla olevan kuvan otin seuraavana aamuna, kun olimme aloittamassa autojen siirtoa.

Lauantai 27.4.2024

Autojen siirron apumies saatiin Mundi Campingista. Ensin 15 Minuuttia Roosiku-kylän sillalle (lähtöpaikka), jossa purettiin kanootit ja varusteet.

Neljä kuskia ajoi Latvian puolelle Valmieraan (melonnan päätepiste), jättivät kolme autoa kirkon parkkipaikalle, minkä jälkeen Mundi Campingin auto palasi takaisin melojakuskit mukanaan.

Lounas rannassa. Viimeiset järjestelyt. Mustjõgi, olemme valmiit (isompi kuva tässä).

Vesille yksiköt ja kaksikot.

Pekka myös.

Minun ja Henrin kumikaksikko (kuva Suvi Marttinen).

Kun otan kanootista kuvia, Henri on siinä edessä.

Vesi on ylhäällä.

Maastossa vain pieniä korkeuseroja.

Välillä pusikoiden välistä.

Näin päästiin 10 km ja kahvitauolle.

Vaikka Mustijoki on kapea, joessa ei ole ollut tähän asti yhtään estettä (isompi kuva tässä).

Taas jatketaan.

Aurinkokin välillä valaisee.

Baltian retken sääntö: kun saavumme kylään tai kaupunkiin, etsitään kauppa, ostetaan jäätelö. Mutta Mõniste-kylän kauppa oli mennyt kiinni puoli tuntia sitten. Sain sentään sillalta talteen tämän kauniin valokuvan, jossa pelloille tulviva vesi on taivaan pilvien peili (isompi kuva tässä).

Päivän viimeiset kilometrit

Onko tuolla tulvajärven takana hyvä paikka leiriytyä?

Mennään katsomaan ja hyvä on. Tässä tulvapellon törmällä nukumme yön (isompi kuva tässä).

Valokuva toiseen suuntaan.

Satelliittikuvassa olemme saapuneet yläoikealta. Tästäkin se käy ilmi: leiripaikalle päästäksemme poistuimme jokiuomasta, meloimme pellon yli.

Hyvin lähti retki käyntiin. Meloimme 25,5 kilometriä 4,5 tunnissa.

Sunnuntai 28.4.2024

Aamu. Tästä kulmasta näkyy havumetsä leiripaikan takana.

Porukka herää ja kuivaa telttojaan. Enää ei kuulu yhtä paljon linnunlaulua kuin yöllä klo 4-5.

Ensimmäiset lepäilevät jo kanooteissaan muita odottamassa.

Sitten yhtä aikaa liikkeelle.

Minun proseduuri on sanoa joka aamu: ”Tervetuloa retken toiseen päivään. Melotaan ensin kilometri ja pysähdytään. Jos jollakulla on jotain säädettävää, sitten säädetään ennen kuin jatketaan.”

Tänään ensimmäisen kilometrin aikana on jopa tapahtumia. Ensin tulvajärven yli.

Jokiura löytyy.

Siinähän on este.

Pekka ja Kari punnertavat.

Puusumaan syntyy pelkällä voimalla aukko, niin siitä päästään läpi.

Melonta jatkuu, eikä kellään ole ensimmäisen kilometrin jälkeen mitään säädettävää.

Jokiura mutkittelee 1,5 kilometriä leveässä alavammassa ”laaksossa”. Kun joki käväisee alavamman alueen reunassa, siinä on taloja.

Tulva. Puun vierestä.

Puun alta.

Baltian vappuretken rytmi on helppo: aamiainen + 2,5 tuntia melontaa + lounas + 2 tuntia melontaa + kahvi + 2,5 tuntia melontaa + leiriytyminen.

Nyt on lounas.

Mutta vau missä paikassa (isompi kuva tässä).

Pilvet liikkuvat, sama paikka, uusi valaistus (isompi kuva tässä).

Toisesta suunnasta (isompi kuva tässä).

Tämä oli lounaspaikka minun makuun.

Liikkeelle taas. Tuosta läpi. Tulva on avannut jokeen oikoreitin.

Voisi arvella, että tulvajärvessä eksyy, kun ei aivan tiedä, missä joki kulkee, mutta ei. Siinä mielessä tilanne on selvä, että jokiura yhä vetää, vesi liikkuu, me liikumme veden mukana. (Jos melomme tyynessä vedessä, silloin olemme eksyneet pellolle.)

Hei, torni.

Tiesin odottaa Tellingumäkeä. Siellä olen käynyt aiemmilla Baltian melontaretkillä, mutta näkötorni on uusi.

Lähdemme portaita ylös.

Torni.

Ylös.

Maisemat ovat mahtavat. Tuolta tulimme.

Tornin ylätaso on 50 metriä joen yläpuolella.

Kuinka paljon vettä näkyisi kesällä? Siitä saa mielikuvan, kun avaa Google mapsissa paikan Tellingumäe vaatetorn (=torni viroksi). Google mapsin valokuvat ovat tähän nähden laimeita.

Alhaalla on tulipaikka ja pöytiä evästelyä varten.

Tuonne päin pian jatkamme.

Mutta ensin pidetään rannassa kahvitauko. (Parempi kahvitaukopaikka ja leiriytymismahdollisuus olisi löytynyt 500 metriä myöhemmin.)

Tauko ohi. Alkaa päivän viimeinen 2,5 tunnin etappi.

Mustjõgi on erityinen. Vastaavalla tulva-alueella en ole Virossa tai Latviassa ennen melonut. Enkä Suomessakaan. Tänne tulva tulee joka vuosi, ”viides vuodenaika”, kuten virolaiset sanovat.

Hieman hulluttelua.

Meloimme Mustjokea 53 kilometriä. Kaksi kilometriä Tellingumäen näkötornin jälkeen Mustjõgi yhtyy Gaujaan.

Gauja on leveämpi joki, mutkat laakeampia, virtaus tasaisen luja, mikä melojan kannalta on hienoa – mutta valokuvauksen kannalta Gauja on hieman piirteetön.

Näimme iltapäivän aikana villisian. Kukaan ei ehtinyt ottaa kuvaa, kun se säikähtäneenä porhalsi jokipenkkaa 30 metriä, kunnes älysi kadota metsään.

Kello 19:30 aloimme katsella leiripaikkaa. Tähän leiriydymme.

Tässä on tilaa.

Kuva toiseen suuntaan.

Olimme edenneet 40 kilometriä 7 tunnissa.

Maanantai 28.4.2024

Yöllä ei satanut, mutta muuten yö oli kostea kastellen teltat.

Telttoja kuivateltiin.

Aamupala kanooteilla.

Liikkeelle.

Gauja virtaa, me sen mukana. 2,5 tunnissa etenimme 17,5 km, kunnes pidimme lounastauon.

Venyttelyä (kuva Henri Modig).

Jaakko ja Suvi ovat säntillisiä: kiinnittävät kanoottinsa paremmin kuin muut.

Liikkelle taas. Esille tulee aiempaa enemmän hiekkaa, kun joki tekee mutkan.

Kahvipysähdys Valga-Smiltene-tien leiripaikalla.

Kahvipysähdyksen voimistelu.

Jatketaan. Hiekkarinteet kasvavat.

Tämä ei ole hiekkaa vaan hiekkakiveä.

Myös tunnettu Gaujan nähtävyys: Kankarīši rock, joka sijaitsee Vija-joessa 50 metriä ennen kuin Vija yhtyy Gaujaan.

Tähän Vija-joen ja Gauja-joen kainaloon teimme leirin (alla olevassa kuvassa Kankarīši rock vasemmalla) (isompi kuva tässä).

Telttojen päälle on ilmestynyt sadekatoksia, sillä yöksi luvattiin sadetta.

Päivä oli ollut lämmin, hiostavakin, +23 astetta. Kävin uimassa (taisivat kaikki muutkin käydä).

Meloimme 45 km 6,5 tunnissa.

Tiistai 30.4.2024 – vappuaatto

Yön sade ei ollut suuri. Aamulla sade pudotteli viime pisaroitaan. Hyvä on katoksessa odotella. Gaujan kaltaisessa sujuvasti virtaavassa joessa ei varsinaista kiirettä ole.

Jos nyt kuitenkin lähdetään liikkeelle.

Niin vähissä on kiinnostava valokuvaaminen, että pyysin Pekkaa melomaan puun alta.

Ahaa, tässä jotain uuttakin.

Tulva on (aiempina vuosina) kaatanut puita jokeen. Tukit eivät voi tukkia leveää Gaujaa, mutta kun joessa on saaria, siihen tukit kasaantuvat.

Yhteisestä päätöksestä pidensimme aamupäivän melontaa.

Meloimme reilut 3 tuntia, jotta lounastauko saatiin Strencin kaupungin rantaan.

Joen rannassa patsaspuisto.

Patsaspuisto ja infotaulut kertovat ajasta, jolloin Gaujaa pitkin uitettiin tukkilauttoja Riikaan (punaiset pisteet = timber yards) (isompi kuva tässä).

Alla kaksi valokuvaa suurempana. Tukinuitto loppui 1960-luvulla.

Hurjalta näyttää tuo valokuva, jossa joki on ääriään myöten täynnä tukkeja – sama joki, jota pitkin laskettelemme alas.

Sitten syömään. Löysimme ravintolan, josta ei ole valokuvaa. Jälkiruoaksi haimme kaupasta jäätelöt – kuten Baltian vappuretken perinteisiin kuuluu.

Se on vapunaatto tänään. Kellä ylioppilaslakki on, päähän sen laittaa.

Iltapäivälle sattui hyvä kuvapari. Jaakko ja Suvi melovat Gaujan ulkokaarretta: hiekkaa ja havupuita.

Kun joki kääntyy oikealle, joen oikea laita on sisäkaarre: pensaita ja lehtipuita. (Tämä on Gaujalla varsin säännönmukaista.)

Oi aurinko, mikset paista kirkkaammin.

Vapunaattona meloimme vain kaksi etappia: aamu 3 tuntia 15 minuuttia, iltapäivä 3 tuntia. Leiripaikaksi otettiin alla oleva paikka, jossa tarjolla tasaista maastoa ja pöytäryhmä.

Ehdotin vappukuvan sommittelua. Tällainen siitä tuli.

Syötiin, juotiin, juteltiin pöydän äärellä. Melontaa 41,5 kilometriä.

Keskiviikko 1.5.2024 – vappupäivä

Ehdotin aamukuvaa – tai oikeastaan kuvasarjaa (isommat kuvat tässä, tässä, tässä, tässä).

Sitten meloimme tunnin verran Valmieraan. UZMANIBU = varoitus.

Siinä on koskipujottelurata.

Suvi ja Jaakko lähestyvät.

Kari.

Pekka.

Jaakko ja Suvi.

Kari.

Minä ja Henrikin laskimme kosken. Enää muutama sata metriä.

Kirkon kohdalla on sopivasti laituri.

Tähän päättyy melonta. Matkaa tehtiin vappupäivänä 7 km.

Purimme varusteet, kannoimme autoihin, söimme ravintolassa, palasimme Tallinnaan, Suomeen.

Lopuksi

Laivassa palautekeskustelu: Menikö jokin pieleen? Mitä voisin retkenjärjestäjänä tehdä paremmin ensi kerralla? Mitä voisin oppia? Äh, tällä kertaa kaikki sujui. Vaikka meloimme 159 kilometriä, aikataulu oli väljä, kaikki kokonaiset melontapäivät luvatusti 6-7 tuntia pitkiä. (Itse olisin toivonut enemmän esteitä – siitä saa hyviä valokuvia, kun kanoottia raahataan.)

Katsoin muistiinpanojani. Tämä oli minulle Baltian melontaretki numero 22, viides kerta Gaujalla. Gaujan nopea virta oli tiedossa, siksi 40 km päivämatkat olivat helppoja.

Melontaetappi kartalla Roosiku–Valmiera.

Tarkemmin.

Kiitos retkestä Henri, Kari, Pekka, Jaakko, Suvi. Vuoden 2025 vappuna uusi retki.