Kolme upeaa vesiputousta melkein Suomessa

(Tämä on kopio Melonta & Soudun verkkolehteen kirjoittamastani artikkelista.)

Norjassa lähellä Suomen rajaa on kolme vesiputousta, joiden symmetrinen kauneus ja pauhu salpaavat hengen. Tässä vinkit kuinka sinäkin voit käydä niitä ihailemassa meloen tai jalkaisin.

Munkelvfossen (N 69°35,248′, E 29°16,753′) [karttalinkki][google maps]

Munkelvfossen (saameksi Uvdugorzi) sijaitsee aivan Vätsärin erämaa-alueen naapurissa 2 km Suomen rajasta ja on korkeudeltaan 20 metriä. Vähävetisenä kesänä putouksessa on kaksi haaraa. Suuremmalla vedellä putous hyökyää yhtenä pulleana pauhuna.

Kuvat (klikkaus = suurempi versio).

Kanootilla ylävirran puolelta: [Koko retkitarina] Saavuimme kaverin kanssa Munkelvfossenille viikon pituisella melontaretkellä, jonka aloitimme Nitsijärveltä. Meloimme avokanoottikaksikolla Nitsijärveltä Inarijärvelle, josta Inarijärven pohjoisosien läpi Surnuvuonolle. Noustuamme Surnujoen ylös Surnujärvelle, aloimme kantaa kanoottia Vätsärin järvien kautta Uutuanjoen vesistöön. Norjan rajan ylitettyään (eli poroaidan alitettuaan) Uutuanjoki vaihtaa nimekseen Munkelva. Kolmen kilometrin jälkeen on noustava kanootista: siinä on Munkelvfossen. Vesiputouksen kierto vasemmalta puolelta 200 metriä. Putouksen jälkeen on vielä yhden päivän matka Jäämerelle (15 km). Huom! Munkelvassa on paljon haastavia koskia, joten suosittelen kantamaan kanootin niidenkin ohi.

Patikoiden: Järvirikas Vätsärin erämaa on kalastajien suosiossa. Näätämöstä on vain yhden päivän matka Munkelvfossenille (linnuntietä 10 km), mutta toki Vätsäristä löytyy paljon muutakin. Moni ihailee kapean Routasenkurun louhikkoja, jonka läpi voi meloakin. Routasenjoen yläjuoksulla on mielikuvituksellisia kalliosolia ja Rajapää-tunturin läheltä löytyy yksi Suomen syrjäisimmistä autiotuvista.

* * *

Ulvefossen (N 68°52,517′, E 25°10,736′) [karttalinkki][google maps]

Ulvefossen (saameksi Gumpegorzi) sijaitsee Øvre Anarjohkan kansallispuistossa 5 km Suomen rajasta ja on korkeudeltaan 15 metriä. Vesiputouksen yläpuolella on pieni järvi, jonka yksi reuna on avoin ja valuu putouksena alas. Älä melo liian lähelle putouksen imua!

Kuvat (klikkaus = suurempi versio).

  

Kanootilla ylävirran puolelta: [Koko retkitarina] Saavuimme kaverin kanssa Ulvefossenille viikon pituisella melontaretkellä. Aloitimme retken Enontekiön Kalmakaltiosta ja nousimme Käkkälöjoen kahdella kanootilla. Ylitimme Norjan rajan Ravdojavrin kohdalla, jolloin siirryimme Øvre Anarjohkan vesistöön. Eteneminen oli osin hidasta, sillä kannoimme kanootteja monien suurten koskien ohi. Asiaan kuuluu, että koskien sarja päättyy hurjimpaan ja kauneimpaan: Ulvefossen. Vesiputouksen kierto vasemmalta puolelta 150 metriä. Ulvefossenin jälkeen virta on helppo. Jatkomelonta Suomen puolelle Angeliin kestää 4 tuntia (20 km).

Kanootilla alavirran puolelta: Laske kanootti vesille Angelin leirintäalueelta. Melo Inarijokea ylös, kunnes saavut Porttikönkäälle, joka on tämän jokiosuuden suurin koski. Kanna kanootti Porttikönkään yli ja ohita myös muut kosket kantamalla. Kun saavut Kietsimäjoen ja Øvre Anarjohkan haaraan, jatka oikealle Øvre Anarjohkaan. Näin saavutat Ulvefossenin 2 päivässä (20 km).

Patikoiden: Kysy Angelin leirintäalueelta venekyyti Inarijoen yli ja sovi paluuajasta (matkapuhelinverkko toimii). Kävely Ulvefossenille kestää 2 päivää (mutkat huomioiden 25 km). Voit lähestyä Ulvefossenia kummalta puolelta haluat, sillä Øvre Anarjohkan yli kulkee silta 700 metriä ennen kuin Øvre Anarjohka yhtyy Kietsimäjokeen. Sillan sijainti näkyy satelliittikuvassa (esim. Google Maps).

* * *

Imofossen (69°17,943′, 22°00,113′) [karttalinkki][google maps]

Imofossen (saameksi Imogorzi) sijaitsee Reisaelvan kansallispuistossa 14 km Suomen rajasta ja on korkeudeltaan 20 metriä. Vesiputousta tarkastellaan hyvin läheltä yläviistosta, jolloin vaikutelma on kolmiulotteinen. Imofossenin kauneutta korostaa samaan vesialtaaseen laskeva toinen vesiputous, Spanijohka.

Kuvat (klikkaus = suurempi versio).

Kanootilla ylävirran puolelta: [Koko retkitarina] Aloitin retken kantamalla kanootin Suomen Käsivarteen Lossujärvelle. Jatkoin melontaa Poroenoa pitkin lähelle Norjan rajaa, jonka ylitin Tenomuotkan kohdalta saapuen Reisaelvan vesistöön. Reitti on haastava, niinpä kannoin kanoottia yhteensä 29 kilometriä. Lukemattomien koskien ja pienempien vesiputousten jälkeen saavuin pitkälle ja syvälle kanjonille, jonka kruunu on kaksoisvesiputous: Imofossen. Vesiputouksen (ja kanjonin) kierto oikealta puolelta 1,5 kilometriä. Imofossenin jälkeen Reisaelva rauhoittuu. Melonta Jäämerelle kestää nopeassa virrassa 1,5 päivää (83 km).

Kanootilla alavirran puolelta: Norjan tieverkosto kulkee Reisaelvaa ylös Saraelviin asti. Saraelvistä jatko sujuu helpoiten laittamalla kanootti venetaksin kyytiin (www.svartfoss.com), joka kyyditsee sinut Imofossenin alapuolelle Naustneset-tukikohtaan. Kävele Imofossenille 5 km ja ihaile vesiputousta. Sen jälkeen palaa kanootille ja melo 30 km alavirtaan takaisin autolle. Matkalla on myös toinen huikea vesiputous, Mollisfossen (Reisaelvan sivujoessa).

Patikoiden: Edellä mainitusta Saraelvistä voi myös patikoida Imofossenille. Matka on yhteen suuntaan 28 km. Imofossenilta voi jatkaa edelleen Kalottireittiä pitkin Kautokeinoon (60 km).

* * *

Miksi menisin sinne?

Lapin erämaat ovat läntisen Euroopan viimeinen kolkka, jossa voi tehdä päiväkausia pitkiä retkiä ja tuntea olevansa luonnon armoilla – pärjätä oman mielen, kuntoisuuden ja erätaitojen varassa. Tässä artikkelissa kuvatut Suomen läheiset vesiputoukset ovat hyvä syy mennä sinne, mutta oikeastaan itse retkeilen nähdäkseni mitä tahansa poikkeuksellisen hienoja maisemia.

Näkymä Saivaaralta (isompi kuva tässä).

Kaikkia maisemia ei voi luetteloida. Silmää miellyttäviä näkymiä löytyy pitkän retken varrelta joka päivä, mistä tahansa yllättävistäkin paikoista, sellaisina kuin vallitseva säätila ne suvaitsee retkeilijälle tarjota.

On siis avattava kartta, tehtävä suunnitelma, lähdettävä rohkeasti matkaan ja uskallettava ottaa vastaan villin luonnon kosketus. Mistään muualta en löydä suurempaa vapauden tunnetta kuin se onnistumisen riemu, jonka viisaudella suunniteltu ja järjellä toteutettu retki antaa.