Ternaten matkan yhteenveto 4.-10.3.2016

Ken on lukenut Indonesian (Ternaten) päiväkirjamerkintöjäni, tuskin yllättyy, kun sanon, että Indonesia on henkisesti avoin ja mukava muslimimaa (ei uskonnollista moraalipoliisia). Tässä viimeisessä kirjoituksessa keskityn Suomen ja Indonesian syväkulttuurisiin eroihin – mitä tuli esille viikon aikana?

Toki valokuvissakin merkittäviä eroja näkyy, kun tarkasti katsoo. Tämä vanha mies on ottanut käyttöön palan jalkakäytävää, johon on rakentanut pysyvän korokkeen (myyntipöydän), jonka päältä myy bensiiniä, joka on pakattu vesipulloihin.

Suomalaisena näen kuvassa:

• Harmaata taloutta (veroja tuskin maksetaan).
• Julkisen tilan (jalkakäytävän) luvaton käyttöönotto.
• Pysyvän esteen rakentaminen julkiseen tilaan.
• Palo- ja räjähdysvaarallisen tuotteen myynti ilman asiallista merkintää.
• Eläkejärjestelmän puutteellisuutta – työtä on tehtävä vanhaksi asti.

Valokuva kertoo, että Indonesia on kaukana pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Indonesia on rakennettu hyväkuntoisille aikuisille miehille ja naisille, joita esteet eivät haittaa. Lapset, vanhat, heikot ja vammaiset varokoot jalkakäytävien särkyneitä reunoja, teiden vieressä kulkevia syviä betonisia vesiojia ynnä muita kuoppia ja reikiä.

Sen minkä Indonesia häviää yhteiskunnan infrastruktuurin kehittymättömyydessä, sen se voittaa ruohonjuuritasolla ihmisten välisinä runsaina kontakteina ja yhteeenpuhalluksen henkenä. Tästä aiheesta kävin monia keskusteluja Sallyn ja hänen ystävänsä Nhayn kanssa.

— Olen huomannut, että täällä Ternatella sukulaisia käydään tapaamassa melkein päivittäin. Suomessa näin ei ole. Itse tapaan äitiäni ehkä joka toinen viikko ja sekin on aika paljon. Tunnen ihmisen, joka asuu lähellä äitiään, mutta tapaa häntä kerran puolessa vuodessa. Hän ei ole poikkeus.

— Ei voi olla totta (valtavaa hämmästelyä). Miten tuo on mahdollista?

Tällaisia ristiriitoja pyrin nostamaan esille, jotta voisimme keskustella jostakin merkityksellisestä, jotta se laukaisisi uusia mielenkiintoisia kysymyksiä.

Tuossa tapauksessa selostin miten hyvä sosiaaliturva Pohjoismaissa on valtion puolesta – niin hyvä, että ihminen voi elää tarvitsematta apua toisilta ihmisiltä. Lapsille on tarjolla edullinen päivähoito, jotta äiti voi mennä töihin (ei tarvitse kysyä apua sukulaiselta). Koulut ovat ilmaisia. Hyvää terveydenhoitoa on tarjolla jokaiselle. Kun ihminen elää vanhaksi, hän saa eläkkeen eikä tarvitse tukea tai apua lapsiltaan. Oikein tai väärin, selostin, hyvinvointiyhteiskunta heikentää sukulaisten sosiaalisia suhteita – ja lopputulos voi olla se, ettei lapsi tapaa vanhempiaan juuri koskaan. (Sally ja Nhay pudistelivat yhä päätään, mutta ymmärsivät sentään paremmin.)

Pieni tarina Indonesian sosiaalisen verkoston luonteesta. Toisena iltana Sallyn silmistä valui kyyneliä. Joku oli loukannut häntä sosiaalisessa mediassa, koska asuin hänen luonaan. En tiedä kuinka iso sosiaalinen riski Indonesiassa on, kun musliminainen tarjoaa ulkomaalaiselle miehelle katon pään päälle? Oli miten oli – jos joku sosiaalisen verkoston jäsen reagoi yli, sama sosiaalinen verkosto myös korjasi tilanteen. Pian Sallyn kotiin saapui Sallyn miespuolinen ystävä Udhi (Udhista kerroin aiemmin täällä). Menin hyvillä mielin nukkumaan Sallyn ja Udhin jäädessä keskustelemaan. Olin vakuuttunut, että asia järjestyisi ja mahdolliset väärät huhut kumotaan. Samalla päätin itse vastedes tuoda hyvää mieltä kaikille, jotka tulevat tapaamaan Sallya (ja minua) viikon aikana – olinhan nyt itsekin osa paikallista verkostoa.

Ja paikallisessa verkostossa tosiaan olin – niin monta kertaa minun kanssani haluttiin ottaa selfieitä, enkä tiedä missä niitä jaettiin (Instagramissa luultavasti). Ihan malliksi alla muutamia selfieitä, jotka Sally otti (ensimmäisessä kuvassa myös muut perheenjäseneni Murry ja Rifa).

Kun katson noita kuvia, tunnen itseni pissikseksi. 🙂

Indonesian somessa jaetaan myös selfie-filmejä, joista malliksi seuraava. Käsikirjoitus on Sallyn ja perustuu (tämä selvisi minulle jälkikäteen) Tom Hanksin tekemään pilamukaelmaan I really like you -laulusta.

Muita asioita, joita Sally ja Nhay kysyivät:

• Miksi suomalaiset eivät käy kirkossa, Suomihan on kristillinen maa?
• Ovatko länsimaalaiset nuorisoelokuvat totta? Voiko suutelemisen (seksin) aloittaa ensitreffeillä?

Miettikääpä hetki, miten itse vastaisitte näihin kysymyksiin, kun kysyjä on Indonesiassa asuva musliminainen?

Mutta oli myös jotain, mitä minä halusin kysyä…

Aina kun matkustan ulkomaille, haluan tutustua paikallisiin tiedotusvälineisiin – miten ne käsittelevät yhteiskunnallisia epäkohtia kuten korruptiota tai maan historian pimeitä ajanjaksoja. Indonesian pimeät hetket osuivat vuosiin 1965-1966, jolloin murhattiin lynkkauksen hengessä 0,5-3 miljoonaa kommunistia ja kiinalaista [Wikipedia]. Amerikkalainen elokuvaohjaaja Joshua Oppenheimer on tehnyt asiaa tunnetuksi dokumenttielokuvillaan, joista olen nähnyt makaaberin loistavan The Act of Killing.

Selostin mitä asiasta olen saanut selville ja kysyin ovatko Sally ja Nhay asiasta tietoisia. Kyllä ovat. Kävin Nhayn kanssa seuraavan keskustelun.

— Oppenheimerin elokuvassa The Act of Killing mainitaan, että vuoden 1965-1966 murhaajia ei ole rankaistu. Pikemmin suurimmat murhaajat ovat Indonesiassa kansallissankareita. Tämä on jotakin sellaista, jota en länsimaisena ihmisenä ymmärrä. Eivätkö ihmiset halua oikeuden toteutuvan ja murhaajat vankilaan?

— Tämä on hiukan tabu, josta ei voi puhua avoimesti.

— Elokuvassa mainitaan myös Preman-järjestö, joka on Indonesiassa arvostettu mutta pohjimmiltaan täysin rikollinen. Premanit ja vuoden 1966 massamurhaajat ovat hyvää pataa keskenään. He katsovat oikeudekseen esim. ryöstää kiinalaisten kauppoja milloin haluavat eikä poliisi mene väliin. Onko tästä keskustelua tiedostusvälineissä?

— On kyllä. Jotkut journalistit jopa rinnastavat Premanin ja Isisin. Isis teki Jakartaan iskun 14.1.2016 [Wikipedia].

— En muistanutkaan, että Isis on hyökännyt myös Jakartaan. Mitä mieltä ihmiset ovat Isisistä tai mitä mieltä sinä olet Isisistä?

— He näyttelevät olevansa islamilaisia, mutta eivät todellakaan ole. He ovat epäinhimillisiä pahoja ihmisiä.

— Minua kiinnostaa miten Premanista kerrotaan tiedotusvälineissä ja etenkin televisiossa. Ovatko kanavat valtion omistamia vai onko myös yksityisiä kanavia? Onko olemassa ohjelmia, joissa kritisoidaan Preman-järjestöä?

— On valtion kanavia ja on yksityisiä kanavia. Yksityisillä kanavilla on kritisoitu Preman-järjestöä.

— Onko Indonesiassa murhattu tai vainottu toimittajia siksi, että he nostavat keskusteluun aiheita, joista ei olisi saanut puhua? Suomen naapurimaassa Venäjällä tällaista tapahtuu. Monia venäläisiä toimittajia on murhattu, koska he ovat kertoneet esim. Tsetsenian sodasta, jota Venäjä käy hyvin epäinhimillisin menetelmin – rikkoen kansainvälisiä sopimuksia, jotka Venäjä itse on allekirjoittanut.

— Indonesiassa ei ole murhattu toimittajia vaan freedom of speech -periaate on voimassa.

— Hmm. Jos kerran yhteiskunnallista kritiikkiä julkaistaan yksityisellä televisiokanavalla, niin yrittääkö valtio kuitenkin painostaa yksityisiä kanavia tai toimittajia, jotta he eivät lähettäisi tällaista ohjelmaa? Esim. Venäjällä yksityisiä televisiokanavia ei enää ole, koska valtio on lopettanut ne tai ottanut määräysvallan haltuunsa.

— Indonesiassa ei ole tällaista tapahtunut.

Ja niin edelleen. Harmittavaa kyllä en koskaan saanut kouriintuntuvaa esimerkkiä indonesialaisesta televisio-ohjelmasta, jossa kritisoidaan vallankäyttäjiä (kritiikin osuvuus jäi epäselväksi). Voin vain sanoa, että lehdistönvapauden indeksissä Indonesia ei ole juuri Venäjää kummempi (Reporters without Borders -järjestön mukaan, arvioi maailman 180 maata):

• Suomi on ollut toistuvasti listan numero 1.
• Indonesia on sijalla 132.
• Venäjä on sijalla 148.

Otin Ternatelta muistoksi myös sanomalehtiä, joissa kerrotaan auringonpimennyksestä. Teksti on indonesian kielellä, joten niistäkään ei ole apua, jos haluaa tietää millainen tiedotusvälineiden taso on.

Tähän pieneen (vajavaiseen) yhteenvetoon päätän Indonesian auringonpimennyksen matkatarinat. Seuraavan kerran auringonpimennys sattuu Indonesiaan vuonna 2023. Kukaties olen mukana silloinkin?